Tekstit lisätty!
Mmh, eilen pääsin taas hyvällä mielillä nukkumaan.
On se vaan niin kivaa, kun joku ilmaisee välittävänsä susta. Ja sä tiedät, että se tarkoittaa sitä.
Sä et ole mitenkään yrittänyt "houkutella" sitä kertomaan tunteistaan, etkä ole kysynyt suoraankaan, että välittääkö hän susta, et ole edes odottanut sitä.
Aivan yllätyksenä saat tietää, että susta välitetään vielä. Vielä on joku, joka jaksaa kertoa, että olet ihana.
Semmoinen merkitsee ainakin mulle tosi paljon. Se voi pelastaa mun päivän. Se voi olla myös joku ele, kuten halaus. Se voi olla "♥" - viestin perässä. Ihanimmalta se tuntuu juuri, kun olet ollut luovuttamassa, luulet ettei susta välitetä (siis muut kuin sukulaiset), etkä ole kerjännyt tunnustusta, et ole näyttänyt pahaa oloasi. Ja sitten joku (sulle tärkeä) aivan yllättäen kertoo välittävänsä vielä.
Kertoo luottavansa suhun, ei halua että menet.
Kiitos, sinulle♥ (vaikket tätä luultavasti luekaan, tahdon silti kiittää tässä)
Tänään ei ole mitään erikoisempaa tapahtunut, lukuunottamatta sitä, että mulle on tekstattu :3
Koulussa oli hauskaa, kun purjeiltiin ja ammuttiin ponnareita.Oli myös hauskaa, kun Eeva teki mulle rastaa! Ja Latten penaalilla oli menkat.
Marsin kanssa jäin vielä koulun jälkeen istumaan ja kuluttamaan aikaa. Siihen tuli joku papparainen puhumaan, mutta me ei oikein saatu selvää mitä se puhu, mutta mä kuulin tämmösiä:
"Kun te käytte koulua... Kuin minä... Siitä ei tuu lasta eikä paskaakaan"
Me naurettiin Marsuliinin kanssa.
en muuten tänään muistanut sanaa persoonapronomini, vaan luulin että ne on personaalipronominejä XD
Kotona sitten menin sänkyyni, laitoin cd'n soimaan, tyynyn pääni päälle ja yritin unohtaa kaiken. Nukuin hetken, kunnes heräsin painajaiseen ja luulin, että täytyy lähteä kouluun :')
Kuvia tältä aamulta:
Miks sä et ymmärrä tai edes yritä ymmärtää että ihmiset oikeesti välittää susta, mutta ne ei vaan osaa ilmasta itteään. Ne ei osaa kertoa kuinka paljon ne susta välittää ja sitten vaan kylmästi ilmoitat että kukaan ei välitä susta. Oletko ajatellut että myös se voi satuttaa.
VastaaPoista"Semmoinen merkitsee ainakin mulle tosi paljon. Se voi pelastaa mun päivän. Se voi olla myös joku ele, kuten halaus. Se voi olla "♥" - viestin perässä. Ihanimmalta se tuntuu juuri, kun olet ollut luovuttamassa, luulet ettei susta välitetä." näin kirjoitin, ja pyytäisin kaikkia huomaamaan tuon sanan "Luulet", en voi itselleni mitään, en voi sille mitään mitä olen kokenut pienempänä, en voi mitään sille minkälaiset jäljet se on muhun jättänyt.
VastaaPoistaMinä yritän ymmärtää, minä joustan monissa asioissa, pidän turpani kiinni enkä kerro ystävilleni kaikista asioista jotka satuttaa mua, koska en viitsi vaivata heitä.
Niin, mutta tosiaan, minä olen minä. Olen sellainen joka tarvitsee sen vahvistuksen. Kun ei ole ollut turvallista kiintymyssuhdetta vauvana, silloin kuin sitä olisi tarvinnut, jättää se jälkensä. Luottamuspulan. En luota helposti keheenkään, enkä osaa sanoa onko olemassa ketään johon luotan 100%'sesti.
Olen puhunut yhden henkilön kanssa vaikeistakin asioista, juuri näistä, miten mulle on hyvin tärkeää että ilmaisee tunteensa. Mietin minun ja erään suhdetta. Ja siinä sanoinkin sille yhdelle että ymmärän että ihmiset ovat erilaisia, että eräs ei ole samanlainen kuin minä, eräs ei ehkä edes tiedä mitä tarvitsen.
(^en paljasta heidän kahden henkilöllisyyttä).
Uskon, että tämä yksi, jolle olen puhunut ymmärtää minua. Ja ei tuomitse ajatuksiani. Hän on ainot jolle voin kertoa niin paljon kaikkea.. Ehkä hän tunnistaa itsensä tästä.
Harhauduin vähän aiheesta, mutta tässä yritin sanoa, että osaan myös miettiä muiden tunteita ja käytöstä, enkä vaadi ketään muuttumaan vuokseni. Jos olen jonkun ystävä/seurustelukumppani/kaveri/mikä tahansa ja haluamme täysin eri asioita, olen valmis päästämään irti, kun on pakko.
Mutta hyvinvoidakseni tarvitsen tukea ja vahvistusta siitä, että musta välitetään.
Itseään voi opetella ilmaisemaan. Ja jos satutan jotakin, hän voi tulla kanssani keskustelemaan, ja asioita voidaan selvittää.
Olen yrittänyt muuttua. Ihan tosissani minä yritän nyt sulkeutua vielä enemmän kuoreeni; ei riitä että en kerro kuinka tekee pahaa kuulla jtn, en kerro kuinka kaipaisin sitä tätä ja tuota.. Ja nyt yritän olla välittämättä, kiintymättä liikaa.
Yritän hallita itseäni, muttei se ole niin helppoa. Minä olen tunteellinen, kiintyväinen, pelkääväinen, luottamuspulainen, mustasukkainen, omistushaluinen, ongelmainen. Tiedän, että minussa on paljon huonoa, ja olen iloinen niistä joita minulla on.
Vaikka he tietämättään satuttavat minua kaikista eniten.
Minulla on huono menneisyys, joka on jättänyt jälkensä, minulla on masennus (joka tällä hetkellä on piilossa) ja minulla on ahdistusta. Itken helposti. Ajattelen liikaa. Vaadin paljon.
Mutta ketään en pakota olemaan kanssani, mieluummin olen yksin kuin teen jonkun onnettomaksi.
Mä mietin kauan, että kommentoinko tähän vai en.. Kyllähän se on jo huomattu, että ei mun kommenteista oo ku harmia, mutta en siltikään voinut pidätellä itseäni.
VastaaPoistaHaluaisin nimittäin ihan todella tietää, että onko kyseessä minä, siis tuo henkilö josta sanoit 'että mietit sinun ja erään suhdetta' ?
Mä haluun ihan todella tietää. Mitä meille on tapahtumassa? Oonko tehny jotain väärää, sanonu jotain väärin?
Mä voin vaikka soittaa sullejoka päivä, tekstata, kertoo kuinka paljon mä rakastan sua. Mut mä en vaan oo tottunu sellaseen, koska itse en sitä ole pitänyt ikinä niiin tärkeänä. Mutta onhan minulla ollut aivan erilainen lapsuuskin.
Oon ehkä pitäny ystävyyttä aina liian itsestäänselvyytenä.
Ja pahoittelen jos kyse oli jostain muusta henkilöstä, mutta tuntuu vaan jotenkin että meidän välit ei ole ihan entisen kaltaiset vai kuvittelenko vaan?
Enpä oo huomannut yhtään kommenttias josta harmia olis ollut :) Mun mielestä kommenteista ei yleensäkkään ole harmia, ellei tule vaan ilman perusteluita haukkumaan.
VastaaPoistaJep. Ei tässä kylläkään mitään väärää ole sun osaltas tapahtunut, suhteet menee näin. Varsinkin jos toisella (en tarkota nyt sua, vaan itteäni) on päässä vikaa. Ja normaalit ihmiset ei jaksa sitä henkilöä. En mäkään itseäni jaksa.
Etkä siis ole tehnyt tai sanonut mitään väärää.
Ja mä olen tosiaan pohtinut meitä. Ja totakin, että olet ehkä sellainen, joka ei pidä sitä (välittämisen näyttämistä) niin tärkeänä, koska normaalit ihmiset ei tartte sitä, että niille näytetään sitä joka päivä.
Ja nyt en saa mitään järkevää taas aikaseks, koska tää ilta on ollut perseestä ja mä oon koonnut mun ajatuksia tässä bloggauksessa, tossa pitkässä kommentissa ja nyt mun pitäis suoltaa tähänkin jotain järkevää, vaikka haluaisin vaan nukkua.
Mutta mä oon sanonut etten ala ketään muuttamaan. Sä saat olla sä, sun ei tartte mun takia alkaa kasvattamaan puhelinlaskuas jne.
Mutta minä olen sellainen, joka ei luota mihinkään. Kaikki katoaa jokatapauksessa, kaikki murenee, mikään ei oo todellista. Kestävää on vaan se kipu ja tuska, joka saavuttaa sut jokatapauksessa. Sitä on turha juosta karkuun.
^mihin toikin liittyi? ainiin siihen etten luota mihkään. En luota meidän ystävyyssuhteeseen. Niin siinä käy mun kanssa aina lopulta. Mulle se ei ole itsestäänselvää että mulla on ystäviä, että mua ei jätetä.
Tiedän ettei välit ole enää niin läheiset. Se kuuluu asiaan. Mä en halua vaatia keltään mitään, jota ne ei itse halua tehdä. (esim. se tekstaus, tunteiden ilmaisu jne) Joten mä odotan että nätisti luisutaan erilleen, vaikka se tappaa mua sisältä enemmän päivä päivältä, mutta mä hymyilen. Mä näytän, että mä kestän sen. Vaikka silloin kun kukaan ei näe, totuus on aivan toisenlainen. Karu.
Mä en halua kinastella. Mä en halua menettää ketään riitaisasti, sen takia kuolen mieluummin pala palalta, kuin otan sen kertaiskuna.
Ja siis sen takia en puhu(nut) sulle suoraan.
Oli epäselvää, toivottavasti sait jtn selvää, jos joku kummeksuttaa niin kysy vaan.
ja niin, en siis tarkoittanut tuossa, etten välittäis susta tai etten haluais olla ystävä.
VastaaPoistaVälitän liikaakin. Ja haluan olla ystävä, mutta olen niin vaativa, etten tiedä jaksatko mua ja sitä mitä mä tarvitsen.
Koska mä en sua ole muuttamassa. Se ois väärin, pakottaa toinen olemaan sellainen, mikä se ei oikeasti halua olla.
Täytyy tehdä päätöksiä. Miten jatketaan.
Mä oon taas sellanen ihminen joka tekee ystäviensä eteen mitä tahansa, mä en todellakaan hylkää mun ystäviä vaan mä oon valmis muuttamaan itseäni.
VastaaPoistaJa ei, älä sano et mä en saa muuttuu sun takia. Mä voin muuttuu myös itteni takia, koska todellisuudessa olen niin herkkä ja omistushaluinen että en kestäis yhdenkään mun ystävän menetystä. Ja kuten huomattu, mulla ei niitä ystäviä todellakaan puissa kasva, mutta ei se määrä vaan se laatu ;) Ja siksi tosiaan voin tehdä melkeinpä mitä tahansa, mä en ole luovuttaja ihminen, mä taistelen viimeiseen hengen vetoon asti.
Ja tosiaan asioita on ehkä hankaloittanut entisestään se, että olen niiin järjettömän mustasukkainen, että en toista tiedäkkään. Sitä ei ehkä aina musta huomaa, mutta niin se vaan on ja tulee myöskin olemaan.
Ja älä luulekkaan että oisin hylkäämässä sut, musta ei kovin helpolla pääse eroon!
Ja sen vaan sanon, että millään maailman puhelinlaskulla tai unettomalla yöllä ei ole mitään merkitystä, jos puntarissa on todellinen ystävyyssuhde.
Kuulostan varmasti tosi sinisilmäseltä, mutta uskon rakkauteen ja ystävyyteen, siihen ystävyys voi olla ikuista.
Ja mä toivon että me voidaan sopia tää juttu jotenkin, koska ei oo iltaakaan et mä en aattelis sua ja sitä miten rakas sä mulle oot <3
Mäkin olen sen laadun kannalla :)
VastaaPoistaJa jos et yhtä mustasukkasta ja omistushalusta tiedä, nii kato vaan mua, täältäpäin löytyy. Tosin yrittänyt tässä meidän suhteessa ees haliita sitä (=pitää sisällään), kun ei se muissakaan suhteissa oo niin hyvää ollut näyttää. Tosin mä ite tykkään jotenkin siitä et joku on musta mustasukkanen ja omistushalunen (weird? O.o)
Useimmat ei tykkää semmosesta. :D
jajaja, mun mielestä sulla on aikas paljon ystäviä, mutta riippuu ihan siitäkin mihin vertaa :)
Niin, mäkin oon joskus uskonut siihen, että rakkaus ja ystävyys olis ikuista, mutta en enää, kuten äsken jo kerroin että on tasan yks asia mikä on mun mielestä ikuista.
Toki pyrin tietenkin silti pitämään luotettavat ihmissuhteet niin pitkinä ja kestävinä kuin mahdollista, mutta yksi (ja kaikenlisäksi vielä ihan weirdo alien) ei voi sitä tehdä, vaan suhteen ylläpitämiseen tarvitaan aina kaksi (jollei enemmänkin :D)
Mutta niin, mullakaan ei ole yhtään iltaa etten sua ajattelis, mutta mun ajatukset onkin epävarmoja, huolestuneita ja ikäviä. Koska mä en aina tiedä missä mennään, kun mulle ei kerrota sitä että oon vielä tärkee ja sitten tuntuu että jään jonnekin varjoon ja haluan jo siinä vaiheessa unohtua. Ja keskittyä muuhun, tulee outoja päähänpinttymiä "ne tykkää susta enemmän jos oot laihempi" jne.. Mutta niin :)
Tosiaan, mulle asia on ok, mutta ainakin tiedät enemmän mitä mun päässä liikkuu ja mitä suhteiltani tarvitsen. Outoja asioita, erilaisia kuin muut.
puff♥