Syksyisiä ratsastuskuulumisia

Heippa, tiistaina olin ratsastamassa Taralla. Mentiin taas samallalailla, kun edellisillä kerroilla, eli monipuolisesti. Pihatiellä maastoilua, pihalla puomeja ja estettä, lopuksi kentälle kouluilemaan.
Tara oli tälläkin kertaa vähän protestoiva jalkaa tai äänellä annettua eteenpäin pyyntöä kohtaan. Pihatiellä Tarpsu oli oikein reipas, sai pyytää menemään vähän rauhallisemmin. Piharingillä Tara yritti aina pysähtyä ja hidasteli tallin ohituksessa, taisi olla sitä mieltä, että riittää työt.
Estettä oli siis jälleen korotettu viime kerrasta, aluksi otin ravilähestymisellä, tuli kolautus, mutta puomi ei pudonnut. Toisella kertaa lähestyttiin laukassa ja päästiinkin puhtaasti yli.
Kentällä tein ympyröitä ja pysähdyksiä taas kerran. Tara meni ihan kivasti, tosin välillä hidasteli ja välillä meni sopivan reippaasti, eli tempo ei oikein pysynyt samana itsestään. Ravissa Tarpsu oli oikein kivan rento ja taipuisa. Ensimmäinen laukannosto meni huonosti, kuten jo arvattiinkin. Tai no, nostihan neiti heti pyynnöstä, mutta alkoi vaan pomppia kentän keskemmälle päin ja minne sattuu. Toinen yritys yllätti jälleen minut ja omistajan positiivisesti, mentiin hallitusti puoli kenttää laukassa, oli kyllä mahtava tunne!

Eilen olin Robinin luona, Katriina oli mukanani seurana ja kuvaamassa, tosin tihutteli ja satoi koko ratsastuksen ajan, joten pystyi ottamaan vain alusta muutaman kuvan.
Ropsu oli nätisti hoitaessakin tällä kertaa, ei riuhtonut kavioita putsatessakaan. Ratsastaessa oli löntys, niinkuin sillä tapana onkin. Täytyi siis muistaa ratsastaa eteenpäin, käyttää jalkaa tehokkaasti, mutta ei kokoajan eikä missään nimessä jäädä kiinni pohkeella. Aluksi mulla oli nappulat ihan hukassa, Robin meni ihan kamelina, mutta kun löysin oikean tavan ratsastaa, niin sujuikin tosi mukavasti, Ropsu oli rento ja muotokin oli hyvä. Robin reagoi pohkeeseen muutamasti tällä kertaa enemmänkin lähtemällä sivulle päin eikä niinkään eteen, mutta useimmiten saatiin ihan toivottu reaktio eli reippaammasti eteenpäin.
Tein kolmikaarista kiemuraa, ympyräkahdeksikkoa, pääty-ympyröitä ja siirtymisiä. Ravi-käynti-ravi siirtymisissä Ropsu oli ensiksi hidas reagoimaan, kun ravia pyysi käynnin jälkeen, mutta parani kokoajan toistojen myötä. Käyntiin siirtymisissä ei kyllä ollut mitään ongelmia.
Laukka nousi tällä kertaa hyvin molempiin suuntiin, tosin oikeassa kierroksessä mulla oli vähän vaikeuksia saada laukka ylläpidettyä kaarteissa. Vasen kierros sujui paremmin, ja sain laukan jatkumaan kulmienkin ohi. Suorilla Ropsu meni hyvässä tahdissa.
Sitten loppuravien ja -käyntien kautta talliin.
Kiitos kivasta päivästä, seurasta ja kuvista Kazzulle!

Heppoja, heppoja

Moi, olen ollut nyt neljä kertaa ratsastamassa viime postauksen jälkeen, jos oikein laskin. Tulinkin postailemaan juuri noista ratsastuksista. Kaikenlisäksi oltiin murun kanssa katselemassa ja kuvaamassa Sailan tallin estekisoja pari viikkoa sitten, julkaisen niitä kuvia tässä postauksessa muutaman.

Aloitetaan Tara-kuulumisista. Viime viikon tiistaina olin Taralla, mentiin aika samallalailla kuin viimeksikin. Pihalla oli puomit, joita käynnissä mentiin ja ne sujuivatkin hyvin, tavalliseen tapaan. Myös kavaletti, joka oli viime kertaista korkeampi, oli pihalla. Lähestyttiin kavalettia aina rauhallisessa ravissa, sujui oikein kivasti.
Pihatiellä otettiin ravia ja laukkaa, Tara ei tainnut tyhmäillä mitään, ainakaan en muista. Lopuksi mentiin vielä kentälle hetkeksi. Voltteja kulmiin käynnissä, ravissa pääty-ympyröitä. Laukkaa otettiin ja Tara alkuun vähän protestoi eikä meinannut nostaa, mutta saatiin kuitenkin laukkaakin muutama askel hetken yrittämisen jälkeen.

Olin Taran luona myös tänä tiistaina, jolloin tehtiin samaa kuin viime tiistaina. Kavaletti oli samankokoinen kuin edellisellä kerralla, mutta tällä kertaa rauhalliset ravilähestymiset ei olleet Taran mielestä hyvä vaihtoehto, joten oli vähän tekemistä, että sai ponin pysymään edes ravissa.
Kavaletti ei tuottanut ongelmia tälläkään kertaa, kerran mentiin ohi, koska tyhmänä jätin ohjaamisen välistä (älkää edes kysykö miksi), mutta otettiin heti perään uusi ylitys ja kun muistin ohjata, niin päästiinkin yli ongelmitta, eli ei jäänyt tavaksi onneksi.
Tällä kertaa Tarpsu oli oikein vauhdikas ja vähän kyttäilevä myöskin. Suunnattiin kentälle taas lopuksi. Käynnissä tehtiin pysähdykset ennen kulmaa, sitten liikkeelle ja päädyssä ympyrä, sujui hyvin, Tara malttoi pysähtyä ja odottaa nätisti.
Ravissa ympyröitä, taivuttelua ja asettelua. Taraa ei oikein huvittanut, ja se jopa ekaa kertaa protestoi pysähdyksestä käyntiin lähtöä nostamalla takajalkaa korkealle ja polkaisemalla äkkiä maahan. Muutenkaan neiti ei hyväksynyt pohjeapuja mukisematta (vaikka pohjeapu Taralla on vain hellä kosketus), vaan heilautti aina häntäänsä oikein nopeasti ja luimisti.
Laukannostossa sain pukkia ja sitten lähdettiin pomppimaan sivulle. Toisella yrityksellä Tara yllätti täysin, nosti laukan mukisematta ja laukkasi jopa kulman läpi! Kulmaa ei vielä edes harjoitella eikä vaadita, ollaan vasta suorien harjoitelussa, mutta annoin mennä, kun neiti itse meni, ja täysin rauhallisesti ja hallitusti vieläpä. Oli kyllä todella hieno tunne, ei olisi voinut uskoa, että tällä kertaa tulisi tuollainen onnistuminen. Sitten paljon kehuja ja vapaat ohjat ponille.

Viime viikon keskiviikkona olin testaamassa Robin-nimistä hevosta. Robin on ihan jättimäinen, okei säkäkorkeus "vaan" noin 175cm, mutta koska itse olen 161cm, niin minulle se on jättimäinen.
Ropsu on ihan erilainen kuin Tara. Se on hidas liikkumaan, ja haluaisikin mieluummin vaan löntystää eikä mennä reippaasti eteenpäin.
Kokeilukerralla otin vaan perusjuttuja, testasin askellajit, yritin saada Ropsua liikkumaan eteenpäin, ja mentiin vähän puomejakin. Oli kyllä todella vaikeaa minulle, kun olen tottunut ettei tarvitse käyttää pohkeita juuri yhtään, eikä Taralla ratsastaessa ole edes raippaa mukana.

Eilen olin taas Robinia moikkaamassa. Se riuhtoi takakaviotaan, kun putsasin niitä, oli vähän hankalaa pitää kiinni, kun tietysti tuollaisella isolla eläimellä on voimaa kiskoa ja riuhtoa. Mutta selvittiin siitäkin. Satulan sain juuri ja juuri nostettua selkään.
Ärrän omistaja juoksutti ponin ensiksi, ja sen jälkeen minä pääsin selkään. Tämäkin kerta oli vielä ihan tutustumista, onneksi omistaja antoi aluksi vinkkejä Robinin ratsastamiseen. Jossain vaiheessa omistaja kuitenkin lähti tallihommiin ja jäin yksikseni kentälle. Tein ympyröitä päätyihin, menin puomeja ja pysähdyksiä. Päätavoite tälläkin kertaa oli saada hevonen vain liikkumaan, ja taipumaankin. Nyt minulla oli kannukset, joten Ropsu reagoi hieman paremmin kuin viimeksi.
Ravissa tuntui jo joissakin vaiheissa, varsinkin lopussa, että ei tarvitse koko ajan pyydellä eteenpäin.
Laukka oli itselleni kaikista vaikein askellaji, koska tuntui jatkuvasti, että kohta tippuu raville. En pystynyt yhtään istumaan oikein, kun keskityin niin paljon ylläpitämään laukkaa.

Eiköhän meidänkin yhteistyö ajankuluessa ala sujumaan, laittelen kuvia Robinista, kunhan saan joku kerta otettua. Nyt tähän niitä kisakuvia, joista mainitsin jo postauksen alussa.