Kaksi ponia päivässä pitää lääkärin loitolla :)

Heipsiis! Täällä taas, tällä kertaa ihan kuvien ja turinoiden kera kerron heppailusta :)

Tänään koulun jälkeen menin siis tallille, ja ratsastin Jentan. Jenta oli oikein mukava! Tehtiin ympyröitä, suunnanvaihtoja, parit väistöt ja siirtymisiä. (ja uuden huovankin otin käyttöön!)

sori mun asento! D:

♥♥♥!

Ratsastustunnilla menin Miksillä. Aluksi Miksi vaan laahusti erittäin laiskasti eteenpäin, ja opettaja sai kokoajan karjua mulle, että pitäis laittaa se poni kulkemaan. Kaikenlisäks Miksin pää oli aivan taivaissa ja tuntu, ettei mistään taida tulla mitään.
Tehtiin temponvaihteluita, jotka alkoivat sitten jossain vaiheessa sujua ihan ok'sti, kun vain sain Miksin ensiksi kuulolle. Olin myös erittäin tyytyväinen, kun poni sitten antoi käynnissä jo vähän periksi ja kulki suht oikeinpäin! :3

Laukkojen jälkeen mentiin hetki käyntiä vapainohjin, ja kun otin ohjat taas käteen, olisi Miksi halunnut kokoajan laukata tai ainakin kaahottaa kovaa. Näinpä siis alkutunnista patalaiska poni oli muuttunut erittäin kiireelliseksi ponittajaksi.
Ohjista ei voinut yrittää hiljentää, sillä pää vain nousi entistä korkeammalle, mutta vauhti taasen ei rauhoittunut, niinpä mun pitikin käyttää vatsalihaksiani, ja istuntaani ponin rauhoittelemiseksi. Ja lopulta Miksi kuunteli istuntaa hyvin.

Miksi oli kyllä aika haastava ratsastaa, vaati siis paljon töitä, mutta itselleni jäi hyvä fiilis, koska onnistuneitakin pätkiä saatiin!

Alkutunnista...

! :)

Juu, olo on tosiaan ollut nyt parempi, kun eräs henkilö on piristäny mua :3

Video ja syytä blogin hiljaisuudelle

Moi. Saatte nyt videon. (itselläni video ei näy chromella, mutta ie'llä toimii.. Toivottavasti teillä näkyy!)

Blogi on nyt ollut hiljaiselolla (varsinkin Jentailupostaukset), ja nyt olisi kuviakin, muttei mitään innostusta.
Tapahtui taas erittäin iso vastoinkäyminen mulle, ja se veti mut vielä enemmän pohjalle.
Viimeaikoina on menny oikeesti niin huonosti, kun silvon vaan itteeni, kun mikään ei oikeesti auta.
Joten siinä nyt syytä siihen, miksei postailuja ole tullut, ja en tiedä milloin saan jaksamusta edes sen vertaa, että tulen päivittelemään normaalisti.
Vai alkaako mun tarina olla kohta lähellä loppuaan?

Mä taistelen itseeni vastaan tai se vie mun hengen

HUOM! Postauksen alaosa sisältää purkauksen, ole hyvä ja jätä lukematta, jos ei kiinnosta.

Heyppis!

Olin siis viikonlopun mummolassa ja Jonna oli siellä myös, joten parasta seuraa!♥
Ei me mitään kummempia tehty, katsottiin tooosi paljon telkkaria, juteltiin, naurettiin, käytettiin Pojua lenkillä ja seikkailtiin enemmän ja vähemmän kielletyillä alueilla.

Oli kyllä hyvä viikonloppu, tykkäsin. Kiitokset siis Jennylle♥, kun kävi hoitamassa Jentan.

Mun hiihtoloma on siis nyt ohi. Mut rehellisesti sanottuna tarvitsisin kyllä vielä lomaa. Ja joo, varmaan jokainen koululainen ajattelee noin, mutta siis mä olen taas väsynyt. Liian väsynyt. Henkisesti.

Mun on tosi vaikee päästä sängystä ylös. Mä herään ja jään vaan miettimään jotain syytä, jonka takia nousisin. Mä en keksi muuta syytä kuin että on pakko.
On vaan niin perseestä, että mun on pakko elää itteni kanssa. En vaan haluu tuntea näin.

Ja kuin paljon ahistaa, kun tietää että huomenna taas kouluun. Täytyy herätä aikasin, raahautua jonneki helvettiin, lukea saniksiin, tehdä läksyjä ja muuta sellasta paskaa.
Niin paljon muitaki juttuja, jota pitäisi tehdä. Yritän vaa unohtaa kaikki, mitä pitäis tehdä, mutta silti ne vaan kummittelee mun mielessä ja se ahdistaa.

Kaikki ahdistaa suoraan sanoen. Ihan kaikki. Voitte yrittää keksii yhenkin asian, joka mua ei ahdistais tällä hetkellä, mutta ette tuu onnistuu.
Oon niin ristiriitainenkin vielä. Mikään vaihtoehto ei tunnu sopivalta, missään asiassa.

Aargh, vihaan itseäni. Miksi olen tällainen? Milloin musta tuli tämä? Miksi?!
Mä en halua tätä. En halua. Mä haluaisin olla vapaa, mutta tulenko koskaan olemaan?
En jaksaisi kitua täällä enää yhtään vuotta. Mutta mun on pakko.
Yritän uskotella itselleni, että oon aina päivän lähempänä vapautumista, mutta joinakin päivinä sekään ei tunnu riittävän. Liian kaukana olen silti.

Ne sanoo, että tätä vastaan pitäis taistella. Mut miten hitossa taistelet, kun oot jo monta vuotta yrittäny, mutta et vaan onnistu?! Ei siinä vaiheessa enää jaksa yrittää, kun tietää ettei onnistu.
Vaatii multa tosi paljon voimia pysyä edes jotenkuten kiinni tässä "normaalissa" elämässä. Raahautua kouluun, tehdä läksyt, hymyillä, puhua mukavia jne.
Siihen olen toistaiseksi pystynyt, mutta tuntuu, että päivä päivältä mun voimat vähenee.
Ja tuntuu siltä, että olen yksin. Tiedän, että on henkilöitä, jotka välittää musta, mutta silti tunnen olevani aikalailla yksin.
Tätä on varmasti tosi vaikea tajuta, ellei ole itse tuntenut samoja tunteita.

kuvat; tumblr.com

Mut mul on vaan yks elämä elettävänä
ja seki näyttää varmaa päältä päin tosi hyvältä,
mut totuus on se et mun ei oo hyvä olla 
mun pää on paskana ja ruumis rappiolla~
Hullutiedemies - mä elän mut tää ei tunnu elämältä

Läskii sait ku läskii hait

Heyp!
Tulin nyt postailemaan siitä risteilystä, en kyllä tiedä vielä, että aijonko turinoida kovastikin vai mennäänkö lähinnä (pienoisella) kuvalinjalla.

Aluksi oli kyllä sellainen olo, etten olis millään jaksanut tulla postailemaan (tai tehdä muutakaan), mutta onneksi piristyin, kun sain kertoilla kertoilin olostani yhdelle kaverille.

No kuitenkin, mulla oli siis kamera mukana laivalla, mutta eipä siellä juurkaan paljoo kuvaamista ollut.

Ihan mukava reissu oli ja näin, tosin vähän ihmettelin sitä, että ei tuntunut oikein miltään. Tai siis mua harmittaa ihan sikana, että äiskä oli järjestäny tämmösen mukavan yllätysreissun, ja suoraan sanoen mä en pystynyt nauttimaan ja iloitsemaan kovinkaan suuresti.
Ja jos tämmösten reissujen pitäisi tuoda vähän vaihtelua arkeen, olla pienenä irtiottona ja piristää, niin itse tulin takaisin tosi väsyyneenä ja voimattomana.

Joo, en siis sano, että reissu olisi ollut huono tai mitään, mutta jostain kumman syystä en vaan itse löytänyt siitä sellaista fiilista, mitä olen ennen löytänyt.
Nyt niitä kuvia kuitenkin.

Jeps, eli ostin siis pääosin suklaata, mutta mukaan tarttui myös huppari sekä tuollainen juoma kauniissa hevospullossa :)

Jentailupostausta

Hellou!
Mennäänpäs nyt näin aluksi Jentailuun.

Torstaina Jenta oli aivan supermahtava! Poni liikkui kevyesti, ja oli kuulolla.
Alkukäynneissä tippui lunta aivan yhtäkkiä, ja Jenta säntäsi laukkaan, mutta heti kun sain edes vähän ohjista kiinni, poni pysähtyi :3
Olin tosi yllättynyt, ettei Jenta lähtenyt pukitellen rallaamaan ympäri maneesia, kun ei mulla edes yhtään ohjaa tosiaan ollut.

Yleensä tällainen alkusäikkyminen johtaa siihen, että ponista tulee säikky ja kiree kuin viulunkieli. Nyt se ei kuitenkaan vaikuttanut poniin yhtään, eikä ponittaja edes säikähtänyt ravissa, vaikka lunta tippuikin.
Jenta oli todella herkkä, jarrut toimi paremmin kuin ikinä, ehkä jopa liiankin hyvin. Nimittäin, jos itse edes vahingossa vähän tiivistin istuntaani tai koetin kerätä ohjaa paremmin käteen, poni pysähtyi tai ainakin siirtyi hitaampaan askellajiin.
Kerranpa sitten sain (ihan vahingossa tosin) laukasta suoraan pysähdykseen. Tarkoitukseni oli ilmeisesti pyytää ponia menemään vähän hitaammin, mutta Jenta tulkitsi sen niin, että halusin sen pysähtyvän. Ja se pysähtyi suoraan, ei hidastanut siis raviin/käyntiin, enkä vetänyt ohjasta.

Kyllä vaan ihmettelin, että jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että Jenta pysähtyis edes ravista, niin en olis uskonut. Ja siinä vaiheessa, jos mulle oltais sanottu, että se pysähtyy suoraan laukasta, niin olisin nauranut räkänaurua päin sanojan naamaa.

Takaisin asiaan kuitenkin. Eli siis ollaan tosi paljon harjoiteltu ravista pysähdyksiä, ja ne on siis alkanut sujua aivan upeasti.
Laukatkin meni hyvin, Jenta on alkanut nyt vähän laskea päätänsä laukassakin (hetkittäin, mutta kuitenkin!), eli ei aivan koko aikaa kaahota pää taivaissa. Ja itse en huomaa, että tekisin mitään erilailla kuin ennenkään, enkä myös mitään apuohjia ole käyttänyt. (tosin tällä kerralla ärsyynnyin itseeni, kun en osannut istua laukassa perse kiinni penkissä... pari kertaa nääs oon jo osannu!)

Mutta niin, olen kyllä erittäin tyytyväinen pieneen poniini♥

perjantaina & lauantaina Jentsillä oli vaparit.

Sunnuntaina eli tänään Jenta pääsi takaisin ratsun hommiin. Itseäni aluksi vähän epäilytti, että minkähänlaista kylmää kyytiä mahtaa poni mulle antaakaan.
Alkuun ei hyvältä vaikuttanut, kun poni ei millään suostunut menemään aitausten puoleiselle pitkälle sivulle. Myös valkoisten ovien pääty tuotti pelkotiloja.
Eihän siinä sitten muu auttanut, kun hypätä alas ponin selästä, ja taluttaa sitä monta kertaa noista pelottavista kohdista.

Menin takaisin selkään, ja Jenta suostui menemään pelottavatkin kohdat, vaikka epäröikin. Kehuin aina kovasti kyseisissä kohdissa.
Mentiin nuo kohdat kuitenkin vain käynnissä, ja tehtiin pysähdyksiä/voltteja.

Toisessa päädyssä otin sitten ravia ympyrällä. Tehtiin myös taasen pysähdyksiä/käyntiin siirtymisiä ravista. Jenta nyt enemminkin tarjoaa pysähdystä, kuin käyntiin siirtymistä. Täytyy siis tässä joku kerta ratsastella ilman noita ravipysähdyksiä.

Laukat epäilytti mua kaikista eniten, juuri näiden pöllöenergioiden takia. Ennen laukannostoa tsekkasin, että poni on ravissa kuulolla. Ja niin vaan nousi laukat kuin taikaiskusta!
Oikeaan kierrokseen meni todella mahtavasti. Ponin pää pysytteli aika hyvin alempana kuin taivas, ja laukka ei ollut mitään järjetöntä kaahausta.

Vasemmassa kierroksessa vauhtia löytyi, ja pääkin kohoili enemmän kuin oikeassa, mutta eipä tuo minua haitannut, koska poni pysyi kuitenkin lapasessa, eikä pukitellut/pöllöillyt muutenkaan. Ainiin, ja itse onnistuin pitämään sen takapuoleni kiinni satulassa jopa laukassa!

toi häntä :DD

Anteeksi pitkästä postauksesta, toivottavasti jaksoitte lukea :)
Meitsihän lähtee sitten huomenna laivalle, joten katsotaan josko sitten saisitte jotain laivailupostausta sen jälkeen.

Wanhoja ollaan!

Heippati!
Tänään olikin siis vanhojen tanssit, joista ajattelin vähän turinoida.

Päivätanssit olivat yhdeltä, siellä tanssin ekan osion ja viimeisen osion, eli suurimman osan tansseista.
Ei kyllä sujunut oikein hyvin, kun mun mekon helma oli kokoajan tiellä, jos joku toinen ei sitä tallonut, niin minä talloin ja meinasinkin olla nenälläni ja aivan solmussa joka tanssissa!

Sähläsin sen verran paljon, että lopulta ajattelin kaiken positiivisesti; olin varmasti sähläykselläni tuottanut jollekin hyvää mieltä ;)
Täytyy muuten vielä kertoa, kuinka taaviuntamo taas kerran olin. Eli siis tanssien jälkeen soitettiin vielä kaksi valssia, joihin sai yleisökin osallistua.
No, eräs poika käveli mua kohti, katto mua suoraan silmiin, ja minä tietysti viisaana tyttönä aloin katsella ympärilleni havaitakseni jonkun toisen tytön, jonka luo tuo poika oli menossa. Poika sitten sanoi "sinä", ja siinä vaiheessa olin jo ihan ällikällä lyöty, joku pyys mua tanssimaan!
En olis voinut ikinä kuvitellakaan. Olipas kiltti poika :)
Pääsin tanssimaan myös toisenkin yleisövalssin, tällä kertaa Niinan kanssa.

Iltatansseissa tanssinkin sitten keskiosion, jossa siis oli muistaakseni n. 5 tanssia. Nämä sujuivat vähän paremmin, joskin osioni viimeisissä tansseissa aloin taas talloa hamettani. En kuitenkaan ilmeisesti hirvittävän pahasti, sillä tätini sanoi ettei sitä huomannut.
Yleisövalssit tanssin Tapsan kanssa.

Huhhuh, onneksi tanssit on nyt tanssittu, ja lomakin alkoi juuri sopivasti.
(sori tönköstä tekstistä, mutta koska en ole pitkään aikaan bloggaillut, ja kellokin on aika paljon, niin ei pysty tuottamaan kovin korkealentoista tekstiä)

Marsin syndejen viettelyä

Halloo!
Nyt tulin turisemaan teille viikonlopustani.

Elikkä siis ratsastin Jentalla perjantaina ja lauantaina kuolaimettomilla suitsilla. Jentsi ei kummallakaan kerralla tehnyt mitään tyhmyyksiä :)

Eilen lähdinkin sitten viettelemään Marsin synttäreitä. Kun olin päässyt sysmään, ja odottelin kyytiä, niin siinä tupakalla olevat random miehet rupes juttelemaan mulle.
Laitan sitä keskustelua nyt tähän (P=minä, M=mies)
M: Moi!
P: no moikka *kyllästyneesti*
M: Oot sen näkönen, että oli ihan pakko sanoa!
*P naurahtaa*
M: Niin, oot niin värikäs, että! Tulee ihan mieleen semmonen, mitä on lelukaupoissa.. Sellanen trolli, värikkäät hiukset ja kaikki!
M: Jarkko kato nyt tota! Eiks ookki söpö?
M: Oot kyllä ihan ilo silmälle tota valkosta lunta vasten!

Joo, no sit siihen tuli vielä kolmaskin mies, ja noi kyseli että mihin oon menossa, millä kyydillä, poltanko tupakkaa, ja lähtiessään käskivät vielä pysyä söpönä ja trollina O.o XD
Hieman hetken arvelutti, kun ne miekkoset vaikutti vähän sekavilta, mut.

Marsilla sitten avattiin lahjat (itse sain Eevalta aivan ihanan pöllö(tai joku lintu)kukkaron! Ja pienen taulun, laastareita jne.), ja pelattiin jotain lasten monopolya (voitin!) ja ubongoa.
Itselläni ainakin oli ihan mahtavaa, rakastan niin näitä hullujatyhmiäparhaita ystäviäni♥

hölmö XD

Tänään lähdettiin sitten Eevan äiskän kyydillä 12 aikoihin. Itse menin Eevalle, koska mentiin sitten myöhemmin samalla bussilla lahteen.
Eeva siivosi huonettaan, ja minä puhuin tunnin ja 40 minuuttia puhelimessa samalla kun makasin Eevan sängyssä XD Reilukerhosta päivää! Tosin täytyy sanoa, että juteltiin siinä samalla Eevankin kanssa, vaikka puhuin myös puhelimeen.
Autoin Eevaa myös roudaamaan roskat roskikseen.

Oli kyllä kiva nähdä Eevaakin tosi pitkästä aikaa jaja!
Väsynyt ja sekava Panda kuittaa nyt.