Turinointia mummolasta käsin

Moikka! Tulin nyt mahdollisesti kertoilemaan vähän viimeaikaisista tapahtumista :)
Katsoo nyt onnistuuko, kun täällä tuo nettiyhteys aina pätkii.. (se selittää sitten kuvienkin vähäisen määrän)

Maanantaina tulin mummolaan. Käytin Pojua ulkona, Saija (tätini) tuli koiransa kanssa illemmalla myös tänne. Koirat rähisivät, lisäksi Saijan koira Wiwi on niin arka, ettei uskaltanut edes lähelleni tulla. En muista enempää, joten eikai mitään kummempia sitten tapahtunut.

Tiistaina menin kauppaan mummin ja Tapsan kanssa. Siellä vierähtikin noin neljä tuntia. Käytiin siis monessa eri paikassa. Lopulta oli niin nälkä, että mentiin suosiolla vaan pizzeriaan syömään. Mun pizza oli pohjasta palanut ja yks täytekin puuttui, minkä olin tilannu D:


Illalla mentiin Saijan kanssa saunaan, sen jälkeen laitettiin radio päälle ja laulettiin täysiä joitain biisejä, mitä sattui tulemaan. Kunnes mummi käski meijät nukkumaan, joten jatkettiin jutustelua sängyissämme.

Keskiviikkona Sesse (setäni) tuli hakemaan mua ja Saijaa. Saija vietiin kotiin ja mut vietiin puistobluesiin, Järvenpäähän. Sinne tuli myös kummitätini perheineen ja lähdinkin sitten sieltä heille.
Kello oli jo yli 20, kun oltiin niillä. Menin Jonnan kanssa käyttämään heidän koiraansa lenkillä ja hieman sen jälkeen mentiin nukkumaan.

Torstaina herättiin Jonnan kanssa jotain 10 aikoihin. Käytettiin koira, tehtiin puuroa Jonskun pikkuveljelle, syötiin, tehtiin jotain muita hommia ja lähdettiin kävellen puistobluesiin. Matka oli ainakin yli 5km pitkä, oli kylmää ja satoi. Mulla oli toppi ja minishortsit (Y). 
Oltiin siellä sitten jotain 6 tuntia, vähän oli jalat kipeet, onneksi päästiin mummin kyydillä (tai no Tapsan) takaisin niille. 
Hain tavarani sieltä, sitten poikettiin Saijan kodin pihassa - aivan turhaan! Mentiin vielä viemään Sesselle sohvaa ja lopuksi sitten tultiin takaisin mummolaan.


Puistobluesin kohokohdistani voitte lukea edellisestä postauksesta; eli painamalla tästä.


Perjantaina eli tänään olen katsonut vähän telkkaria. Kävin myös Pojun kanssa oikein pitkällä lenkillä. Tai no jotain n.3 km suuntaansa. Nähtiin myös Enskaa (yhtä hevosta) ja Poju pelkäsi sitä. Pieni vaan haukkui ja kun uskaltautui hieman lähemmäksi, ravisteli Enska päätään, jota koira säikähti ja hyppäsi poispäin.
Yritti myös piileskellä mun jalkojen takana ja yhdessä vaiheessa tuli jalkojeni väliin istumaan, kun otin kuvia Enskasta. Pelokas Poju :D

Eli siis näihin päiviin on sisältynyt paljon koiria ja sukulaisia :)

Wiwi

Poju

Iitu

Enska

Söpöin tyttö.

Olin puistobluesissa. Mulla oli tylsää, seisoskelin jonkun kojun vieressä ja katselin kummitätiäni, joka jutteli tuttujensa kanssa. Katselin ihmisiä, joita kulki takanani, sivussa, edessä. Katsoin taakseni. Siellä seisoi tosi kaunis tyttö. Mustat pitkät rastat. Söpöt kasvot. Pari lävistystä. Jäin tuijottamaan. Silleesti kuin kauniita tuijotetaan, mutten kääntänyt katsettani, vaikka kohtasin hänen katseensa. Tuo kaunis tyttö tuijotti minua. Ties kuinka kauan tuijotettiin. Aloin miettimään, että tunnetaanko me toisemme, kun molemmat vaan tuijottaa, ei käännä katsettaan.
Kummitäti perheineen lähti kävelemään pois. Vastahakoisesti irrotin katseeni tuosta tytöstä ja käännyin. Kuulen hiljaisen äänen sanovan nimeni. Käännyin ja katsoin taas tyttöä. Tyttö oli juuri sanonut nimeni. Mietin kuka tyttö on. Tajuan sen, mutten saa sanaa suustani. Tyttö kertoo olevansa juuri se, ketä ajattelin. En voi vieläkään sanoa mitään, vaan pomppaan tytön kaulaan (siis halaan).
En muista oikein muuta.. Hämärää vain. Muistan halanneeni, pitäneeni kädestä ja että vaihdoin pari sanaa. Luvattiin tavata uudestaan.
Mä olin niin liikuttunut, mä olin ikävöinyt, syvällä sisimmässäni. En vaan ollut huomannut kuinka kova ikävä oli. Kunnes nyt viimein, kun tavattiin sattumalta. Hyvä etten alkanut itkeä, kun olin ihan tolaltani ja liikuttunut.

Mietin vaan, että tavataankohan vielä oikeasti. Mä niin halusin.

Menin seuraavanakin päivänä bluesiin. Koko sen ajan (6 tuntia) etsin tyttöä katseellani. Ja viimein, kun oltiin lähdössä, tyttö oli taas takanani! Nopeasti menin tytön luo ja halasin, enää en halunnut päästää irti. Vaihdettiin  taas parit sanat, tyttö nauroi mun jutuille.
Huomasin, että mun porukat oli jo lähtenyt kauemmas. Ne ei huomannu, että mä jäin. Mä en halunnut lähteä perään. Tyttö oli siinä. Pitkästä aikaa.
Mun oli kuitenkin mentävä, halasin tyttöä pitkään ja vasten tahtoani jouduin irrottamaan ja lähtemään. Tyttö sanoi, että nähdään elokuussa.
Elokuu, voi kuinka odotan sitä! Pelottaa. Ettei tyttö enää haluakaan nähdä. Ettei se muista.

Mutta se muisti mut, vaikka siitä on jo vuosi, kun viimeksi nähtiin. Se tunnisti mut. Olin niin iloinen! Mut muistettiin.

Hassua. Näen koko bluesin kauneimman tytön, ja vielä satutaan olemaan tuttujakin :3
Lopuksi se teki vielä söpöjä ilmeitä, sieltä kauempaa, mutta ne oli osotettu mulle. Sen pienen hetken, olin todellakin onnellinen. Maailma ympäriltäni oli kadonnut. Muita ihmisiä ei ollut. Vaikka olin paikassa, jossa oikeasti oli varmaan enemmän ihmisiä, kuin ikinä olen missään nähnyt. Mä näin, kuulin ja tunsin vain tytön.

Hauska "opetusvideo" + sudenpaskailu

Tämä siis tehtiin siellä Lattella. Laitoin tämän nyt niin, että tää blogger julkaisee tämän, kun olen itse muualla. Toivotaan, että kaikki nyt menee niinkuin pitää :)



ja sitten vielä Veerun tekemä video Sudenpaskailusta :)

And it feels better than love

Moipsis :)

Eilen Jusu (pikkuveljeni) ratsasti Jentalla. He menivät kentällä :) Jusu teki käynti.pysähdys ja ravi-käynti siirtymisiä. Poni näytti olevan hyvin kuulolla ja reagoi tosi herkästi Jusun pidätteeseen.
Ravi oli hieman löllöä, mutta jossainvaiheessa pyysin, että ravaisivat reippaasti ilman siirtymisiä pari kierrosta ja poni kyllä tekikin niin Jusun pyytäessä.
Jusu ei ollut ratsastanut pitkään aikaan, joten laukat jännittivät meitä molempia. Aluksi poni ei meinannut kunnolla nostaa laukkaa, mutta Jusun pyytäessä napakemmin, siirtyi poni laukkaan.
Jenta tosin lähti ympyrältä aluksi usein, joten neuvoin Jusua, ja loppujenlopuksi poika sai ponin laukkaamaan molempiin suuntiin hyviä ympyröitä :)
Kovinkaan paljoa he eivät kuitenkaan laukanneet, koska tunnista piti jäädä hyvä maku suuhun ja Jusun ehdoilla ihan mentiin, ratsastuksen pitää olla mukavaa hänestäkin.

Tänään olen pessyt Jentan satulahuovan. Lisäksi olen katsonut Jos Rakastat - elokuvan (katsoin sen myös perjantaina). Olen myös vähän siivoillut ja muokkasin paitaani, joten pyysin Niinaa ottamaan parit kuvat minusta ja paidasta :P
Pakkasin myös matkalaukkuni, sillä huomenna lähden mummolaan ja tulen ensi maanantaina takaisin. En tiedä tulenko bloggaamaan, koska siellä netti on todella hidas, mutta niin eihän sitä ikinä tiedä!
Ainiin, paidasta tuli napapaita, joten paljasta pintaa (=tervettä läskiä) näkyvissä, älkäähän säikähtäkö.

Leiripäivät 7 & 8

Leiristä vielä kertoilen :) Paljon kuvia!

Päivä 7, Torstai meillä oli jonkinlainen leikkitunti. Kaikki menivät ilman satulaa. Leikittiin hitain-nopein käynti-ravi-laukka, maa meri taivas, mustamies ja lopuksi vaan pelleiltiin, vaikkapa seisomalla hevosten selässä. 
Leikkien jälkeen mentiin vielä pellolle laukkaamaan. Minä ja Veeru mentiin ekana (oli satulat). Veeru ja Kira laukkasi meidän edellä, mutta siinä kävi niin, että Jenta aina syöksähti heidän ohi.
Vaihdettiin järkkää, että me mentäis ekana, mutta poninkutale vaan lössös, eikä liikkunu hyvin!
Lopulta päädyttiin laukkaamaan vieretysten. Jenta oli aivan innoissaan ja laukkas hyvin ja kovaa eteenpäin. Innostui loppua kohden ja alkoi pukitella yms, joten lopetettiin sitten :)
Oli kyllä hauskaa!


Latte tuli meijän jälkeen laukkaa Emmalla, ilman satulaa. Kaks kertaa se sieltä alas tuli, jonka johdosta saatiin sitten illalla kakkua, NAM! ;)

Päivä 8(viimenen) , Perjantai herättiin aikasin, koska meidän piti lähteä jo 11 aikoihin. Mentiin kentälle tekemään rataa (leirikisoja varten). Veeru ja Kira suorittivat radan ensimmäisenä ja niillä meni tosi hyvin. 
Latte ja Emma oli tokana, no vedenkantamistehtävässä heidät kuitenkin jouduttiin hylkäämään, koska ne jumitti siinä niin kauan saamatta mitään aikaan :P


Eli siis tehtävät oli tämmöset; ekana perunan onginta vesivadista. Sen jälkeen sokeripalan ettiminen jauhoista (molemmat tapahtui siis suuta käyttäen). Pujottelu. Pysähtyminen puomin "päälle" (etujalat yli, puomi, takajalat toisellapuolella). Veden siirtäminen ämpäristä mukilla pulloon. Kolmen tavaran heitto ämpäriin ja viimeisenä vielä maailman ympärysmatka hevosen selässä :)


Mulla ja Jentalla sujui yllättävän hyvin! Paremmin kuin oisin voinu uskoakaan. Veden kannossakin poni totteli yhden käden ohjausta ja seisoi jopa nätisti paikoillaan, vaikka yleensä onkin todella kärsimätön.
Sain myös tarkkuusheitossa kumisuan heitettyä ämpäriin, jee! :3


Kiireellä sitten pakkasin ponin tavarat, lastasin ponskin, söin, roudasin omat tavarat ja sitten lähdettiinkin takaisin Helmihakaan (Jentan kotitallille). Viikko meni todella nopeasti, ja saatiin kokea paljon! Seura oli mitä mahtavinta ja oikeastaan onnistuneempaa viikkoa ei olis voinut kuvitellakaan :) Kiitos vaan kaikille, jotka tämän mahdollistivat ^_^ 

Nyt sitten lähtöö Helmihakaan, katsotaan tuleeko postausta Jentailusta ;)