Erikoispostaus; Marsin käsialaa

Hallou, elikkä jos ette jo otsikosta tajunneet, niin Marsi satuilee teille tänää :)

Hei olen marsi xD joo emmä nyt tiijä mitä mä tähän raapustelen mutta yritetäään nyt kuitenkin jotain. Eli mää oon nyt tääl Pandal kuten jo varmaan tajusitte  :'DDD me käytiin yöllä kaupassa no okei se oli ilta mut kuiteski ja sit me syötii jäätelöä keskellä talvea D: asiasta kukkaruukkuun, Obsi on pieni ja suloinen :3 samoin on Timikin ja nyt toi Panda höpäjää tuol jtn ruotsia Timille xD voitteki sitten järkyttyä hirveistä kuvista joita tähän postaukseen laitetaan ;P huomenna me mennään Hesaan, jeee [: ps. ei paljoo hesalaisten meininki kiinnosta.!! Panda käskee mua kertoilemaan jtn tylsyyksiä mun elämästä mutten voi kirjottaa niitä tähän koska tää on Pandan blogi ja sitä paitsi ei ketään kiinnnosta tyhmän pienen Marsin elämä (; ette voi arvata kuinka monta kertaa oon kirjottanu kaiken ihan väärin jo, jos en korjais mtn virheitä ni ette sais mtn selvää xD joo mä oon tääällä Pandalla siis ja on mukavaa hoho :3 ennole kännissä vaikka PAnda sano etttä joku niin luuleeeki.!! ei jaksa enää korjaillla kirjotuserheitä. anteeeeksi jaaritteluni muttaku joo heihei xD

NYT VOITTE JÄRKYTTYÄ.!!!!!!!!!!!!!!

Marsi on peruna

Marsi söpöilee :3 TUI

Marsi kirjoittaa keskittyneesti.

PS. Oikea postaus tulee joskus sadan vuoden päästä ~Panda

Vähän erilainen video

Moi :)

Tänään en jaksa enää mitään kirjoitella, vaikka toki eilisestä ratsastelusta olisi aihetta ja materiaalia, mutta jottette nyt aivan tylsisty niin tässä teille hauska video, jota jo kerkesinkin lupailla.

Jamer leto dänmei kasra tiäi

Hallou :) ei, otsikko ei ole siansaksaa, vaan salainen viesti, jonka tänään toimitimme myös äiskällemme ;) (minä & Latte siis, tallilla olevalle äiskälle).

Päästiin siis koulusta kahdelta ja ajettiin tallille, siellä sitten Jenta oli mussuttamassa heinää pää nuokuksissa, oli niin söpöä, kun se aluksi vaan kaikessa yksinäisydessään korvat sivulla mussutti, kun ei ollut mua huomannut, sitten sanoin "Missä poni?" ja poni nosti päänsä välittömästi ylös ja katsoi mua korvat hörössä, tui :3

Alettiin harjata ponia ja laittaa sille varusteita. Latte sai taluttaa Jempun maneesiin, koska mua laiskotti. Mä ratsastin ekana, tein mukamas kiemuraa, mutta ei ne tiet nyt niin täsmällisiä ollut.
Jenta meni nätisti, paremmin kuin eilen.

Ennen laukannostoa herättelin ponia ja se nostikin laukan helposti. Laukkasin maneesia ympäri, sen kummia tekemättä. Oikeassa kierroksessa olin vielä selittämässä jotain juttua Lattelle, ja kerkesin vasta miettiä laukan nostamista, kun poni olikin jo laukassa :D !
Oli innokas laukkaamaan.

Menin taas aika paljon ravia ja käyntiä ja vähemmän sitten laukkaa, kun huomasin että olin ratsastanut jo ties kuinka kauan ja Lattenkin piti keretä ratsastamaan. Latte meni ympyrällä ja kävi kaikki askellajit läpi, Jenta yritti taas vaihtaa suuntaa oma toimisesti, mutta kyllähän se silti hyvin meni.

Tämän jälkeen autoin Lattea Veikon valmiiksi laittamisessa (tai no vaan harjasin) ja sitten laitoin Aatulle varusteet. Lähdin kuvaamaan Latten tuntia :)
Heidän tuntinsa jälkeen sähläsimme perheen kanssa tallin käytävällä ja pukuhuoneessa. Oli taaskin hauskaa :)

Laitan teille nyt lyhyen ja vähän köyhänkin videon, jossa on materiaalia eiliseltä jne.

"Onks sulla liimaa päässä?!"

Heipsiis :) (en muista otsikon syntyä, kun on niin vanha, mutta joku on mulle ilmeisesti noin sanonut)

Tänään oli mukavaa, kun sai nukkua pitkään, koska koulu alkoi vasta kello 11 jälkeen. Liikkatunnit oli tosi hauskoja (; Niin ja päästiin jo 15.20 vaikka oikeesti ois loppunu 15.45. Lähdettiin sitten tallille Latten kanssa.

Jenta oli nätisti, kun harjasin sitä. Sitten varustettiin poni ja lähdettiin maneesiin. Mä ratsastin ekana käyntiä ja ravia ja sitten huomasin etten ollutkaan kysynyt Lattelta, että haluaisko se ratsastaa.. Tuntu vaan niin tyhmältä, että se joutuis vaan kattoo kun mä ridaan, joten siis päästin sen sitten selkään.
Lumet vähän tipahteli maneesin katolta, ja poni sai aina jonkinmoisen sätkyn, kumma kyllä Latten ratsastaessa poni ei välittänyt putoilevista lumista, HMM.
Nätistihän tuo kulki, musta vaan tuntui ettei mennyt niin hyvin kuin joskus. En oikein saanut sitä kulkemaan kuten olisin halunnut, ehkä se ei voinut keskittyä, kun oli traumatisoitunut lumen aiheuttamasta metelistä.
Tosin Lattella poni näytti kulkevan nätisti. Ehkä mulla vaan oli jotain pielessä ratsastuksessani, no aina ei voi voittaa.
Lattehan sillä sitten laukkasikin, poni meni suhtnätisti, mitä nyt kerran(?) yritti vaihtaa suuntaa omin lupinensa. Kerran myöskin teki jonkinmoisen pukin.

Jokatapauksessa poni oli hieno, eikä edes hoitaessa yrittänyt uhitella.

+++Melkein 7 kuukautta ja mä oon vihdoin päästänyt irti ☻

Nakkakaali kutisee

Heippati :)

Eilen siis menin Jentalla maastossa. Vajaa 4 kilometriä mentiin, tosin vain käynnissä Jusun kävellessä vieressä. Oli ihan hyvä tutustuttaa Jenta uuteen maastoon ekaksi vain käynnissä. Oli siis aika kevyt päivä, mutta eipä poni siitä ollut moksiskaan.

Tänään ei ollut paljoa aikaa, jotain alle 45 minuuttia. Eikä poni edes ollut kerännyt energiaa, vaikka olikin ollut 3 päivää vähällä liikunnalla.
Tosiaan olen nyt jo jonkin aikaa ratsastanut ponia enemmän muotoon ja koittanut saada sen pysymäänkin muodossa, ja se onnistuu jo mielestäni mukavasti käynnissä ja ravissa. Laukka on jo itsessään niin suuri ongelmakohta, että siinä en ole edes kerennyt panostaa muuhun, kuin selässä pysymiseen. Ja siihen, että saisi ponin kuuntelemaan.
Nykyäänhän tuo vie jo maneesissakin, ei se niin paha ole, koska se vie ovelle, johon sen on pysähdyttävä. Kentältähän tuo ryntää pois.
Eipä se maneesissa niin suuri ongelma ole, mutta kyllä se vaatii tarkkaavaisuutta ratsastajalta, on osattava ennakoida ja aina sekään ei riitä. Jentaa on äärettömän vaikea kääntää, saati sitten pysäyttää, jos se päättää lähteä. Poni laukkaa niska vinossa vaikka 3 kilometriä, jos se aikoo olla kuuntelematta ratsastajaa (no tätä en ole vielä kokeillut, mutta).

Toisaalta, koska ponilla on maastoiltu entisessä kodissa reilusti, voi olla että se ei sitten senkään takia halua niin mielellään kulkea suljetussa tilassa. Olisi toki mukava päästä maastoon viilettämään, jos se ponille olisi mieluisampaa ja tulisi nyt vähän vaihtelua, kun ollaan vaan maneesissa ja kentällä menty.
On vaan tullut kuultua juttua, ettei ponilla jarrut toimi. Ja onhan se jo kentällä ja maneesissakin tullut joskus huomattua, niin sen(kin) takia epäilyttää vähän se maastoilu.
Toki tähän vaikuttaa myös se, etten ole itse paljoa maastoillut ja että yksin on aika tylsää. No, mutta ainakin tuohon lumeen voisi olla pehmeä tippua :D
Ja kun ei ole ketään seurana, voisi käydä mitä tahansa eikä kukaan koskaan huomaisi. Jos pahasti siis kävisi. Toki itse pelkään enemmän ponin puolesta, en halua että se loukkaa itsensä. Ja olisihan se varmasti mukavaa pysyä itsekin vielä hengissä.
Täytyy vaan rohkaista mielensä ja mennä joku päivä maastoilemaan... Ehkä?

Tänään ei kyllä ollut pahemmin jarrut hukassa, poni nosti laukan hyvin vastahakoisesti, ja sitä joutui kokoajan pitämään yllä. Toisessa kierroksessa poni oli jo selvästi innokkaampi ja otti spurtin jossain vaiheessa; oikaisi lyhyeltä sivulta, teki ihmeellisen pompun ja kaahotti eteenpäin, kuitenkin hidasti, kun pyysin.
Yhden kerran poni sai vietyä ovelle, mutta sen jälkeen otin pienen pätkän laukkaa, jotta ponille jäisi käsitys siitä ettei me lopeteta tai vaihdeta suuntaa, vaikka neiti veisikin ovelle.
Ei kyllä laukattu kun ehkä 2 kierrosta, kun aika loppui ja oli siirryttävä loppukäynteihin.

Laukassa pitäisi siis saada poni kuuntelemaan. Kääntymään, hidastamaan ja pysähtymään. Ehkäpä siinä olisi meidän tämän hetkiset tavoitteet, miten ne saavutetaan, sitä en osaa vielä sanoa. Voisi koittaa laukata ympyrällä ja tehdä muutenkin kaarroksia kentän poikki, voisi tehdä siirtymisiä.
Toki voisi myös välttää menemästä aivan ovelle/portille laukassa, tosin sekin on helpommin sanottu kuin tehty ja niin.

Tajusin taas tänään kuinka ihana poni Jentsi on. Mulla oli paha olo ja sitten menin ponin karsinaan, pidin sen riimunnarusta kiinni ja katsoin (istuin vieressä) kun se söi. Tämä laittoi turpansa polvelleni, henkäisi naamaani ja painoi poskensa poskeani vasten, aww. Kyllä tuli heti parempi olo!
Ei edes yrittänyt tänään potkia, eikä ottanut hampailla kiinni musta. (Jusun takista kylläkin, mutta ei siitä sen enempää :D )

Ps. tajusitteko otsikon ;) ?

Ihme, että sain näin paljon tekstiä aikaiseksi, kun tuntui ettei jaksaisi millään kirjoittaa. Formspring ollut ties kuin kauan täysin tyhjä, mutta ehkä te tiedätte jo kaiken kiinnostavan minusta, kun ei niitä kysymyksiä näytä tulevan :P
Kommentteja tuli kyllä yhdessä vaiheessa aika mukavasti, vaikka toki olen kiittollinen jo yhdestäkin, harvemmin niitä nyt on tullut, mutta en kyllä ole kovin usein myöskään postaillut.

Jos on jotain parannettavaa, voitte ehdottaa, mutta muistutan kuitenkin, että loppukädessä se olen minä, joka päättää muutoksista. Enkä siis aio muokata blogiani juuri sellaiseksi kuin muut haluaa, sillä tämän on oltava mukavaa minullekkin.
Eikä tuo tarkoita, että tyrmäisin jokaisen ehdotuksen heti, yhtään miettimättä. Toki mietin tarkoin toteutanko muutoksia vai en, joten jos keksitte jotain parannettavaa, niin ottakaa reilusti vaan yhteyttä! :)

"Bill meni veteen ja sitten MONNI!!"

Hallou :)
Otsikko siis kuultiin tänään mun suusta, kun keksittiin vitsejä.

Lauantai Menin tallille 15.20 aikoihin ja sitten aikojen päästä saapuivat myös Latte, Marsi ja Eeva.
Marsi ja minä harjattiin Jenta ja Eeva ihasteli muunmuassa Jekun perää :D Ja kyllähän siellä sai kuulla "Oivoi oiii Jenta on niin söpö" ja muuta tuollaista.
Mentiin sitten maneesiin, jossa mä menin selkään ja mömmöilin käyntiä ja ravia, kunnes muut ratsukot oli häipyneet ja päästin Latten ratsastamaan kunnolla. Laukassa Jenta taas yritti itse päättää suuntaa ja olipas siellä lento lähelläkin (Lattella siis).


Latten jälkeen selkään laitettiin Marsi. Mentiin siinä sitten käyntiä ja hitusen raviakin. Mutta kattokaas mitä kummaa tapahtui;


M: Eikai tänne tuu ketään?
P: No ei tänne nyt ketään tuu!
ja eiköhän hetken päästä Robin ja Tinka tullut sinne :D


Marsin jälkeen laitettiin Eeva selkään ja minä luottavaisesti sanoinkin heti ekana, että "Et sä Eeva sieltä kuitenkaan tipu!" ja eiköhän sitten jossain vaiheessa poni jotain kompuroinut (?) jolloin Eevan tasapaino jotenkin petti ja hän tippui alas. Ihan kiva vaan, kun ei sekään kun pari kertaa jossain markkinoilla ole ratsastanut, niin tippui sitten sieltä ja äääh. No onneksi saatiin se suostuteltua takasin selkään niin ei kummempia traumoja toivottavasti tullut.
Ja sen tippumisen jälkeen vaan naurettiin ja mäkin jtn et "Aattele jos Eeva ois tippunu naama eel ja sen lävistykset ois menny sisään hihihihiahahahhoohhheee" ja sit Marsille "Ei saa nauraa!"


Lähdettiin sitten kotiin syömään ja katsomaan putousta. Toki myöskin laulettiin SingStaria.


 Sunnuntai oltiin tänään laskemassa mäkeä ja lenkittämässä Obsia, meillä oli molemmilla kerroilla todella hauskaa! Leivottiin myöskin mokkapaloja, laulettiin SingStaria ja pelattiin korttia. Olipa kiva, kun Latte & Eeva lähtivät vasta 19.30 aikoihin, elikkä oli mukavasti aikaa touhuta.
Tänään tosiaan keksittiin noita vitsejä, ja mun vitsit oli aina tasokkaita kuten;
Kaksi tyttöä oli kemian kertauksessa ja TILHI!!! :D Onneks Marsi nauro mun vitseille, mutta Eeva ja Latte ei oikein lämminny O.o ehkä niillä ei ollu huumoria ;)


Mentiin myös Eevan kanssa Lattea piiloon, no Timi paljasti Eevan piilopaikan, mutta mua Latte saikin kunnolla etsiä, kunnes kyllästyin kykkimiseen ja säikytin sen höpsön ;3


Mitähän kaikkea hauskaa oon jo unohtanut? Oli kyllä niin hauska viikonloppu kerrankin, etten edes muista mitään.
Videonkin ajattelin sitten jossain vaiheessa väsätä, mutta nyt aluksi saatte kuvia.

olen haamu O.o !!

Mää kyl äsken nauroin tälle aika kovasti :D

Marsi on kovinkin seksikäs ;)

Saa kommentoida kuten aina :)

Muistelua

Muistoja hevosista.

Joskus olin iloinen pikkutyttö, kävin tallilla, otin hoitohevosia jne.
Paras ja minulle tärkein hoitohevonen oli suomenhevostamma Myrtin Yrtti (kuva). Olisikohan vuosi ollut 2006, eli silloin mulla oli ikää 11 vuotta ja Yrtillä 2 vuotta.
Yrtistä tulikin lähestulkoon mun paras ystävä ja opetin sille muunmuassa, että jalka pitää nostaa kun kaviot puhdistetaan. Ajatella, että mullakin on joskus ollut niin nuori hoitohevonen!
Kaikki päivät kului haaveillen siitä, kun Yrtillä voisi ratsastaa, odotin sitä niin kovasti.
Kunnes sitten Yrtti menikin takaisin kasvattajalleen. Voitte varmaankin kuvitella, kuinka 11-vuotiaan tytön maailma romahtaa siihen paikkaan, kun saa kuulla, että oma ihana hoitohevonen lähtee. Sain pitää Yrtin liian vähän aikaa! Vielä nykyäänkin itken sen perään.. ja muistelen niitä haaveita jotka mulla silloin oli. Voin nähdä samat unelmakuvat päässäni näiden vuosienkin jälkeen. Ne haavekuvat, jossa minä laukkaan Yrtillä pellolla, on vihreää, aurinko paistaa ja kaikki menee hyvin. Siitä minä silloin haaveilin.

Yrtin jälkeen en ottanut heti uutta hoitohevosta, mutta olisin halunnut hoitaa County's Haideeta (kuva), joka kuitenkin lähti tallilta, ennen kuin olin valmis uuteen hoitohevoseen.
Sen jälkeinen aika on vähän hämärän peitossa.. Hoitoponikseni otin kuitenkin jossain vaiheessa Ruusun, jolla kävinkin aina kesäisin maastoilemassa ja ratsastustunneilla. Kuitenkaan Ruusuun ei muodostunut samanlaista vahvaa yhteyttä kuin Yrttiin. Olin pitänyt Yrtistä kaikkein eniten.

Yrtin kanssa samaan aikaan oli tietenkin Defa, joka ei ollut hoitohevoseni, mutta jonka karsinassa kuitenkin hyvin usein minut saattoi tavata. Harjailin sitä, ja usein ratsastinkin sillä. Oikeastaan aina ratsastustunneilla. Defa myös hirnui minulle aina, kun menin hoitamaan Yrttiä, ehkä se oli kateellinen.
En tiedä mitä sitten lävi, mutta kai Defa jotenkin muuttui. Vai muutuinko minä? En osaa sanoa, mutta lopetin Defan kanssa pyörimisen. (kuva)

Viimeinen hoitohevoseni oli Kumun Viku, pieni tamma, joka kuitenkin myytiin aivan liian pian! En kerennyt olemaan vuottakaan(?) sen hoitaja, kun se jo sai uuden kodin.

Viksumuksu♥

Vikun kanssa ei sinänsä kerennyt tulla mitään vahvempaa suhdetta, mutta kyllä se oli minulle todella tärkeä!
Vikua olen tosin nykyäänkin nähnyt, esimerkiksi ylläoleva kuva on viime kesänä otettu. Mutta ei se silti ole sama, sillä on uusi omistaja, ja minä en kuulu heidän elämäänsä.

Ikinä enää en ottanut hoitohevosta. En jaksanut enää sitä, että kaikki hoitohevoseni viedään liian aikaisin.

Lempihevosiahan toki tuli, kuten Ulan Aateli, jota aloin vuokraamaan (kaikki tietää jo tämän tarinan, koska kirjoitin siitä hevoshistoriassani) *Hevoshistoria*
Aatu on vieläkin tallilla, ja moikkaan sitä melkein joka kerta :)

Tutustuin myös Vanniin, jolla kerkesin mennä 2 kertaa, ennen kuin hän pääsi laiduntamaan vihreille niityille.

Vannin karsinaan saapui pieni Severi, jolla kerkesin ratsastamaan 3 kertaa, ennen kuin sain Jentan. Sevu oli aivan erilainen, kuin hevoset mihin olen yleensä tykästynyt. Sevu on vaikeampi tapaus, verrattuna vaikka Aatuun. Ja vauhdikkaampi.
Tiesin jo alusta asti, että Sevu ei tule pysyvästi, joten yritin olla kiintymättä siihen. Kuitenkin rakastuin poikaan jo ensimmäisen kerran, kun näin sen tarhassa.
Sydäntäni kuitenkin puristi kokoajan sen tiedon tuska, että Sevu lähtee. Kuinka monta kertaa multa revittäisiin sydän vielä ulos rinnasta?
Olinkin hyvin masentunut ja tiesin, että tarvitsin jotain pysyvää. Ehkä vanhempanikin tajusivat sen, kun suostuivat ostamaan Jentan.

kaksi kuvaa Sevusta♥

Aatu♥

Jenta♥

Yksi parhaimmista hetkistäni hevosten kanssa (^Emma♥)

PS. saa kommentoida ja jättää kysymyksiä formspringiin :)

Abipäivä ja muuta sählinkiä

Hallou.

Tänään oli abipäivä, ja mentiinkin sitten Marsin kanssa yhtäaikaa sisälle. Meidän kätemme kiinnitettiin nippusiteillä + meidät elmukelmutettiin ja mun vasen jalka oli nippusidotettu Marsin vasempaan jalkaan (Y)
Oltiin sitten aika ninjoja, ja saatiin ittemme vapautettua elmukelmusta ja kädet, mutta se jalkalenkki oli vielä kiinni ja se puristi ikävästi. Mentiin tietokonepöydän yli ja päästiinkin ihmeenkaupalla toiselle puolelle käytävää, jossa abi sitten huomasi Marsin ja kiinnitti tämän oikean jalan tuoliin.
Siitä ei sitten ihan heti minnekkään lähdetty, koska tuolikin oli nippusidotettu sataan muuhun tuoliin..
Latte ja Veeru toi sakset, muttei nekään tehonneet nippusiteeseen.
Jossain vaiheessa Marsi pääsi irti tuolista, mutta enemmän aikaa menikin sitten jalkojemme toisistaan irrottamiseen, lopulta sekin onnistui!

Päästiinkin koulusta jo kello 14, koska ei ollutkaan liikuntaa. Menin sitten tallille ja hain Jentan, jolla olikin jo kova kiire sisälle.

Ratsastin tänään maneesissa. Tehtiin voltteja/ympyröitä ja vähän pohkeenväistöäkin + siirtymisiä ja kolmikaarista kiemurauraa.. Ai miten niin en osaa päättää mitä tekisin? :D

Jenta meni aika nätisti, ravissa oli hieman laiskemmanpuoleinen. Laukassa se sitten saikin taas jonkun Jentamaisen älynväläyksen ja sitten mentiinkin ovelle yhä uudestaan ja uudestaan, kun ei voitu ohjaa ja pohjetta kuunnella. Jos raipalla yritti auttaa oikeeseen suuntaan menemistä niin tuli pukki. Ja sitten poni jatkoikin kaula vinossa kaahottamista ovelle.
No siinä sitten taisteltiin ties kuinka kauan, että mennäänkö sinne minne Jenta määrää vai sinne minne mä määrään.
Otinkin sitten vaan vähän laukkaa toiseen suuntaan, että saataisiin lopetettua edes hyvään suoritukseen ja kaikenlisäksi aika uhkasi loppua.

Karsinassa poni ei olisi meinannut millään antaa laittaa loimea päällensä O.o Jaa-a. Lisää ongelmia siis taas.
Huomenna luultavasti kokeilen sitten niitä olympioita. Tosin voihan olla, että poni on sitä tyyppiä, joka vaan kiihtyy enemmän sitten kun sille laittaa kovemmat kuolaimet suuhun.. Toivottavasti ei.

Marsi<3

no PÖÖ.

++ Tiedän, että olen viimeisessä kuvassa vähän ohjassa kiinni, mutta anteeks ;s

"Näkyyks mun tissit?" -- "Näkyy."

Heijjeei :)
Otsikon ekan osan kysyin minä ja vastauksen antoi Eeva♥. Se oli niin koomista, kun Eevulla oli ihan sellai asiallinen ja jotenkin jämäkkä ei mitenkään normaalista poikkeava ääni.

Olin tänään ratsastamassa Jentalla, mentiin maneesissa. Yritin tänään vähän enemmän saada Jentaa menemään muodossa ja voin sanoa, että se onnistui hetkittäin aikas hyvin. Kyllä tässä vielä on pitkä matka kouluratsuksi, mutta enhän mä siitä välitä. Mä mieluusti ratsastelen myös omaksi ilokseni, ilman mitään hikitreeniä.
Tänään kyllä tuli aivan hirveä hiki, vaikka ratsastinkin vain jotain 50 minuuttia (muistakaa miinustaa siitä ainakin 20 minuuttia vapainohjin menemiseen). Kyllä huomaa, että heti kun alkaa "ratsastamaan" (vaatimaan hevoselta vähän enemmän kuin ennen) niin siinä joutuu hikoilemaan.
Olin kyllä tyytyväinen Jentaan.

Laukattiin myös, mutta sillä ei tuntunut olevan tällä kertaa niin paljoa energiaa, joten laukkaa piti kokoajan vahtia, ettei tiputtaisi raville.
Laukassa en yleensä mitään erikoisempaa tee, kunhan vetelen ympäri maneesia. Tällä kertaa sain sen menemään myös ympyrällä :3

Taisi ponilla kuitenkin olla vähän äksyily päivä tänään, kun karsinassakin yritti potkia O.o eiköhän se siitä!
Sitäpaitsi vaikeuksien kautta voittoon on hyvä tie.


Ja näin btw oon tajunnu, että olen ristiriitainen. Toisaalta mä haluaisin olla niin pieni, että te kaikki voisitte nähdä mun läpi, niin pieni, että voisin tuntea auringonsäteen menevän lävitseni. Niin pieni, että voisin särkyä kuin lasista tehty koriste-esine.
Mutta toisaalta, se olisi ällöttävää. En osaa päättää! O.o :)

HUOM! varoitus pärstäkuva alla.

Ystävänpäivä ja tiistain kirous

Hei kaikille.

Mä taidan vihata ystävänpäivää. Tai ainakin tänävuonna oli kyllä niin perseestä, että ois tehny mieli hirttää ittensä.

Kuitenkin, eilen mulla oli tylsää ja yksinäistä, mä halusin tuntea sen tutun ja turvallisen kivun mun sisällä, että olis joku edes pitämässä seuraa. Mutta se ei tullut.
Eikös se sitten tänään koulussa sieltä ilmaantunut.

Se saattaa olla tää tiistai. Kun täytyy olla kaks tuntia yksin, ja siinä ajassa kerkee jo painua mietteisiinsä. Kuunnella iloista naurua ympäriltään, nähdä kaveruksia, kuulla kuinka on taas ollut hauskaa jne.
Ja sitten kun ne tyypit tulee sieltä tunnilta, on aivan liian suuret odotukset tai jotain. Että se hyvä olo tulis muka kun mä vaan nään ne. Ei se niin mene. Sanoista tekoihin vois olla ihan hyvä.

Ja tiedän ettei kukaan voi sille mitään, että mä joudun olee ne tunnit yksin. Oma on ongelmani, ja ystävieni ongelma siitä tulee siinä vaiheessa, kun mä alan kyrsiintyä.
Tänään muhun ei ees kummemmin sattunut.. Oli vaan niin tyhjä olo. Sielussa. Täysin tyhjä. Mutta toisaalta samalla siellä taisi olla se pieni, piilevä kipu.
Ja se tunne. Ettei kukaan välitä.

Vaikka oli mulla hetkittäin tänäänkin ihan kivaa. Ja huippuhauskaa oli painiessani Latten kanssa lumessa.
Ja Marsi yritti piristää mua tyhmillä jutuilla, mutta siinä mielentilassa tyhmät jutut saa mut vaan ärsyyntymään enemmän. Vaikka normaalisti olisin lähtenyt iloisena mukaan tyhmiin juttuihin.

Mä vihaan sitä, että mulla on paha olo koulussa. Ihan kuin yrittäisin pilata ystävienikin päivän, ihan kuin olisin vain taakka ja aina tämän jälkeen mietinkin, että milloin heillä napsahtaa ja he eivät enää jaksa. Olen ailahtelevainen, olen vaikea. Tiedän sen. Ja en edelleenkään voi itselleni mitään, mä yritän hillitä itseäni, muttei se vaan toimi. Suuremmat voimat ja yksinäinen tyttö niitä vastaan... Ei liene vaikea arvata kumpi voittaa.

Niin, tiedän että olen sanonut nämäkin asiat monta kertaa. Yritän vaan selittää kaikille ja itselleni sitä miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn. Ja että muut voisivat ymmärtää mua paremmin. Tosin en mä voi tietää ymmärrättekö te. Haluatteko edes ymmärtää? Ehkä vaan nauratte. Ehkä pidätte mua feikkinä. Mä en tiedä.

En ole paha alieni. Mutta jokin mua vaivaa. Ja se jokin sattuu pääsemään valloilleen aina silloin tällöin. Odotan vaan milloin pääsen taas siihen niin "ihanaan" kierteeseen, että tästä tulee taas jokapäiväistä. En halua sitä. Mutten pysty yksin taistelemaan, vaikka yritänkin.

Enkä yritä tässäkään nyt haukkua kaikkia mun läheisiä, en yhtäkään heistä. Mun ongelmia nää on. Voiko kukaan auttaa? Jaksaisiko kukaan edes yrittää? Tai ylipäätään haluaisiko kukaan auttaa?
En tiedä, keinoja teillä on. Keinoja, jos vaan yritätte.
Ja voitaisiin yrittää yhdessä. Mutta se on hankalaa. Yksin se on miltei mahdotonta.

Anteeksi.

Jo 1 kk!

Hallou, alempana on siis video, ehkä olettekin sen jo aiemmin päivällä katsoneet.
Videossa oli siis kolmen eri päivän ratsastuskertojen materiaalia.

Mutta siirrytäänpä itse aiheeseen, elikkä Jenta tuli meille 12.1.2012 ja tänään 12.2.2012 hän on siis ollut meillä jo kuukauden!

Tähän kuukauteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista; useita eri ratsastajia, pukittelua, viemistä, nyhräämistä, seuraamista, nätisti menoa, huimapäistä laukkaa, ilman satulaa ratsastusta, juoksutusta, hoitamista ja paaaaljon kuvaamista.
Alkutaipaleemme ei ole ollut helppo; ongelmia on ilmestynyt lähes kokoajan. Enkä usko, että ne nyt kuukaudenkaan jälkeen menisivät pois, ei taatusti. Mutta täytyy olla sitkeä, ja vaikka välillä meneekin huonommin, niin toisinaan taas menee paremmin.
En ole katunut Jentan ostamista, vaikka olenkin sitä usein pohtinut.
Olen tullut tallilta kotiin pettyneenä (silloinkin kohdistan pettymykseni itseeni ja siihen millainen olen ratsastajana) useita kertoja, mutta toisaalta olen myös tullut kotiin aivan taivaissa.

Minä olin jäärä ja en edes antanut mahdollisuutta toisille hevosille/poneille. Äiskä katseli poneja netistä ja ehdotteli kaikenlaisia kivoja ponskeja, joita olisimme voineet käydä katsomassa, mutta minä sanoin, että käyn katsomassa vain yhtä hevosta ja se hevonen oli Jenta. Johon olin silmäni iskenyt heti, kun myynti-ilmoituksen näin.
Mutta niin, ehkä joskus postailen siitä, miten tarinamme alkoi ja mitä ongelmia olemme kohdanneet.
Kiinnostaisiko teitä?




+++ Tiedän missä kohdissa vammatan, näen itsekin milloin on väärä laukka ja milloin pompin kuin perunasäkki, joten siitä ei tarvitse huomauttaa :)


Lauantaina Jenta oli todella hiano! Ja sillä oli paljon virtaa (Jusu väänsi tästäkin jonkun "vitsin") varsinkin laukassa. Pyysin sitä nostamaan laukan ja sehän nosti, mutta musta tuntuu että ympyrällä se aina innostuu. Lähdettiinkin laukkaamaan koko maneesia pitkin, saisi poni päästellä höyryjä.
Mäkin olin ihan innoissani sen innoisuudesta ja hoputin sitä menemään kovempaa, kohdissa joissa se hidasti.
Ja kyllähän se kovaa menikin, niin kovaa, että maneesin ilma löi kasvojani vasten saaden silmäni vuotamaan.

Oikeassa kierroksessa Jenta teki minipomppuja, ja kun se huomasi etten välittänyt niistä, se kiihdytti entistä enemmän ja laukkasi kohti penkkiä, kunnes teki äkkijarrutuksen, jolloin oli pienestä kiinni etten ollut siinä penkillä, onneksi housuni juuttuivat satulaan :DD ! Meillä oli tosi hauskaa :3

Mutta niin, ehkäpä siinä oli nyt tarpeeksi löpinää. Kommentoikaahan toki, ja antakaa kysymyksiä nälkäiselle formspring-lootalle, joka on ollut tyhjillään kovinkin kauan!

Varustepostaus (Toivepostaus)

Heii.
Olen täällä taas toteuttamassa teidän toivomaanne postausta :)
Tässä postauksessa esittelen varusteita mitä Jentalla yleensä käytetään ja onhan mukaan mahtunut pari sellaistakin, joita ei ainakaan vielä ole käytetty.
Harjaboxin sisältöä en kuvannut, enkä myöskään loimia.


Riimut ja narut:

Näistä käytössä ovat siis tuo ruskea ja siinä oleva violetti-kirjava naru. Ruskea riimu tuli ponin mukana, molemmat narut sekä värikkäämpi riimu on itse ostettu.

Satula ja Huovat:

Jentalla on siis koulusatula ja siinä käytettävä huopa on tuo vaaleanpunainen, josta pidän itse kovasti. Satula tuli ponin mukana lisämaksusta, huovat olemme itse ostaneet. Alempi huopa on siis yleishuopa ja se ostettiin ihan vaan varuilta, kun emme silloin kouluhuopaa löytäneet, mutta kuten huomaatte violetti huopa on vielä paketissa.


Suitset:

Jentalla on siis kahdet suitset, joista yhdet kuitenkin ovat omat, toiset ovat lainassa Lattelta (kiitosta niistä).
Nuo ylempänä olevat ovat siis (kolmipala)olympiakuolaimella varustetut, juurikin nämä lainasuitset, joissa ei ohjiakaan ole, eikä niitä ole vielä edes testattu.
Alempana ovat siis kolmipalanivelillä varustetut suitset, joita siis pääasiassa on nyt käytetty. Tulivat Jentan mukana, tosin otsapanta on itse ostettu.

Tässäpäs oli teille tämä varustepostaus ja katsotaan sitten josko tulisin illalla postailemaan ratsastuksesta, en lupaa mitään :)