Day 19 & 20

                                                          eilisen kuva:

Ja tämän päiväinen:

"Kaikkiko on pallipäitä?!"

Hellouta :) Otsikko eiliseltä, Marsin suusta.

Tänään siis ei ollut koulua, mutta menin sinne silti jotain 14.08 aikoihin viemään yhtä paperia. Sainkin kuulla taas kerran nokkavia Jali Haltsalta -.-

Sitten kaupan kautta tallille, jossa Latte jo odottelikin. Näytti niin viattomalta pikkutytöltä, että ei voinu ku nauraa!
Kävin räpsäsemässä pari kuvaa Jentasta, ennen kuin hain sen sisälle. Jentalla oli taas kiire, mutta se odotti silti nätisti, kun avasin ja suljin portin ja oven.

Harjattiin sitten Jentsi Latten kanssa ja varustoitiin se. Lähdettiin maneesiin, jossa Ruusukin oli talutusratsuna.
Latte siis ratsasti Jentalla aluksi, en oikein keskittynyt siihen mitä he tekivät, mutta ainakin jotain pysähdyksiä.

Jossain vaiheessa, kun Russe oli lähtenyt, minä kapusin Jentan selkään. Jenta oli innoissaan ja tajusi itsekin, että kohta hypätään. Se tikitti hirrrveen reipasta ravia eteenpäin. Aluksi mentiin puomia, joka oli siis maassa, ihan vain sen takia että saisin jotain tuntumaa siihen miten poni pomppaa.
Puomia sitten nostettiin, mutta mitään isoa estettä emme tällä kertaa hypännyt. Latte olisi kyllä tarjoutunut laittamaan kaksikin estettä perättäin (ja myös korkeammaksi), mutta täytyi pysytellä siinä mikä itsestä tuntui sopivalta.
Tällä ensimmäisellä kerralla minulle riitti nuo matalammat esteet, sillä täytyi saada tottua rauhassa ponin pomppuihin, eikä hätäillä ja korottaa sekä lisätä esteitä näin aluksi.

Kuitenkaan en ole pariin vuoteen hypännyt kellään muulla kuin Aatulla. Aatu on varma hypätessä, joskus lähestyy jopa liiankin laiskasti ja sitä saa herätellä. Se hyppää nätisti ja jatkaa esteen jälkeen tasaisesti mukavassa laukassa. Aivan unelma siis hypätessä!

Jenta taas innostuu kun näkeekin esteen, ennen estettä ottaa ohjat omiin kätösiinsä ja hyppää reippaasti yli, jonka jälkeen vauhti vain kiihtyy ja ohjaus saattaa olla vähän hukassa. Mukavahan se on, että Jenta ilmiselvästi rakastaa hyppäämistä! Se on aina ollut minunkin lajini. Mutta ymmärtänette varmasti ettei ole mikään helppo siirtymä Aatusta Jentaan. On niin erilaista hypätä.
Uskon, että Jentan ja mun yhteistyö tästä paranee vaan ja ensikerralla voidaankin jo hypätä isompaa, jos siltä tuntuu.

Täytyy vielä kiittää Lattea esteiden nostelusta ja mun kannustamisesta :)! <3




Tiedän, että horjahdan välillä, jään jälkeen ja asentoni ei ole maailman paras. Tiedän, että ponin haltuunotto esteen jälkeen näyttää joissakin kohdissa aivan hirveältä! Olen pahoillani näistä virheistä, mutta näin jälkikäteen niille ei voi enää mitään. Ensikerralla paremmin sitten!

Jättikaveri♥ (Hipi Veikko)

intensiivinen tuijotus :D

Kattokaa se hymyilee velmusti!!!

Pallipää Jenta♥

Päivän kuva myöhemmin :)

Day 18

Päivän kuva:

Päivän kunnollinen postaus kirjoitettiin aikaisemmin, joten kipinkapin lukemaan :)

Ja jos jotakin jäi vaivaamaan, niin Obsi kävi tänään lääkärissä, jossa se sai kaksi pistosta. Toinen kipulääke vei kivut ja kestää kahden viikon ajan, toinen antibiootti joka yrittää sitten parantaa vammaa.
Lisäksi kotihoidoksi saatiin rasvaa, jota laitetaan tassun anturaan.
Tänään koira on syönyt ja juonut, ollut liikkeellä ja näyttänytkin jo iloisemmalta! :))

Marsi & Panda 16 & ½ vee

Halloota! Elikkäs Marsi oli meillä tänään parisen tuntia. Otsikko on yleinen meidän suustamme kuultuna, toteamme tuon aina, kun teemme jotain tosi kypsää :D
Aluksi moikkasimme Obsi-raasua, joka näytti tavattoman kärsivältä (ollut syömättä 3 päivää, eikä liiku juuri ollenkaan). Sen jälkeen menimme huoneeseeni laulamaan SingStaria, kuuntelimme sitä myös playbackina ja totesimme, että kannattaisi varmaan alkaa levyttää!

Laulamisen jälkeen söimme vähän kakkua ja sitten aloimme heitellä Taavetti Palluraista, joka onkin kova poika piileksimään! Taavetti käveli verhotangon päällä, meni telkkaritason taakse, oli sata kertaa sohvan alla, pomppas Timin naksukuppiin lennättäen naksut ympärihuonetta ja pomppasi roskikseen.
Me naurettiin aika paljon ja mietittiin, että ollaanpas taas aika järkeviä.

Tämän jälkeen lähdin viemään Marsia takasin koululle, josta sitten otin kyytiini Niinan. Lähdettiin Niinan kanssa tallille.
Heti ekana sainkin kuulla, että Jenta oli ollut omalla pikku retkellään, toisin sanoen tullut aidoista läpi ja lähtenyt Valtikan perään.

Harjattiin Jenta, ja sovittiin että Virpi saa mennä ensiksi maneesiin. Virpillä ei mennyt kun noin 30 minuuttia ja me suunnattiin sitten manskuun. Autoin Niinan selkään ja jakelin sitten ohjeita sieltä maneesin keskeltä.
Hekin harjoittelivat ympyröitä. Joskus Jenta meinasi päättää itse suunnan, mutta aika hyvin Niina sai sen kuitenkin pidettyä halutulla alueella.

Laukka piti hoitaa samallalailla kuin Jusukin oli tehnyt, elikkä se yksi pitkäsivu piti mennä laukassa. Aluksi Niina ei saanut ponia laukkaamaan, mutta sitten kun hän onnistui, lähti poni kuljettamaan tyttöä minne sattui.
Pari kertaa ne vaan laukkasi ja viimeinen kerta sujuikin aika mallikkaasti!
Toiseen suuntaan poni ei suostunut menemään. Teki siis samat kuin Jusullekkin oli tehnyt.
Epävarma Niina ei sitten saanut ponia kuriin, poni kiemurteli ja jumitti, joten mun piti sitten ottaa laukat ympyrällä.

Aluksi kuitenkin hain ympyrän muotoa ravissa, poni taipui hyvin! Laukannostaminenkaan ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Taas poni siirtyi raviin kesken, mutta siinä auttoi uudestaan laukkaan pyytäminen. Poni kulki aikalailla nätisti ja olinkin tyytyväinen! :)

Sevuri♥

Aatu♥

Day 17 ja Jentailua

Heippati :)

Tänään ei siis tarvinnut mennä kouluun, koska nyt on koeviikko ja mulla ei siis ollut mitään koetta. Nukuin 12 asti, puin, pesin hampaat jne, söin, leikkasin Timin kynnet, luin maantietoo ja lähin tallille siinä 13.40 aikoihin.

Hevoset oli vielä ulkona, joten menin kuvaamaan niitä. Kuvauskohteeksi valitsin Severin. Veikkokin tuli siihen parveilemaan, joten tulihan siitäkin kuvia otettua, ja tietenkin pari yksittäistä kuvaa muistakin polleista.
Menin lopulta ottamaan pari kuvaa Jentastakin, kävelin parkkipaikalta Jentan aitausta kohti ja nähdessään minut, poni hirnahti! :3

Tervehdin Virpiä, sitten Emmi rupesikin jo ottamaan hevosia sisälle. Minä otin Sevulta riimun karsinassa pois, laitoin Aatun karsinaan ja otin riimun siltäkin. Hain Jentan, joka tulikin aika nätisti jo!

Menin sitten maneesiin, ajatuksena ympyrät. Jenta meni aika mukavasti, muoto oli suoralla välillä hakusessa. Raviin ei olisi halunnut lähteä, yritti varmaan testata, että saako löllöillä vai täytyykö siirtyä raviin kun mä sitä pyydän. Tulihan se ravi sieltä sitten.
Otin myös temponlisäystä pitkällä sivulla, se onnistui mielestäni hyvin!
Laukat otettiin ympyrällä. Suurempia ongelmia ei tälläkään kertaa ollut, mitä nyt poni siirtyi yhdessä vaiheessa raviin ja yritti lähteä ympyrältä. Palautin ponin ympyrälle ja nostettiin uudestaan laukka.
Toiseen kierrokseen poni olikin astetta reippaampi. Laukkasin myös yhden pitkän sivun ennen kuin otin loppuravit ja vapainohjin käynnit.
Olin tyytyväinen poniin taaskin!

Sevuri♥

Aatu♥

Veikko♥

viatonta näyttelevä Jentamussu♥

"Haluan jo ruokaa, ÄÄÄ!"

Päivän kuva:

Day 16

PS. Kunnon postaus alempana ;)

Kaikella rakkaudella<3 :3

But I can't let go

Hallouta :)
Tänään oli siis englanninkoe, no en odota siitä mitään hirveän hyvää tulosta.. Koulussa oli aivan mahtavaa olla badass mun possen kanssa ;) Se jännitys mikä oli, kun luultiin jäävämme kiinni. Ja hihittävä Marsi, jonka Latte ja Eeva yritti tappaa :'D Ja Marsi puolestaan yritti litistää mut. Sen siitä saa, kun seikkailee paikoissa missä ei sais, kuten eilenkin istuttiin koulun katolla.

Eeva lähti ensimmäisenä, sen jälkeen Marsi, Latte ja mä kannettiin toisiamme repparissa, yritettiin seistä käsillämme ja harjotettiin tankotanssia XD
Marsi lähti seuraavana, mä ja Latsku mentiin ulos lumikasan päälle huutamaan. Sen jälkeen oltiin lumisotaa ja sitten painittiin, ja tosiaan meillä oli tietämättämme paljon yleisöä, joilla kaikenlisäks tuntu olevan käsitys, että me pariteltais O.o
Enkun opettaja siis katto ikkunasta ja huus jotain, Latte ei huomannu, mutta sitten sanoin sille ja sekin huomas. Ei oltu kuultu mitä opettaja oli huutanut, joten huusin sille, et mitä ja se huus että "Teillä on yleisöä täällä!!!" katoinkin sitten sinne ja ikkunasta meitä tuijotti joku seiskaluokka! Kaikki vaan katto :D Sit kyllä lähettiin muualle painimaan.

Lähdin tallille Jusun kanssa. Jusu sai ratsastaa Jentalla ja Emmi oli juoksuttamassa Jiiveetä samaan aikaan.
Käytettiin siis vähän alle puolta maneesia, ja Jusu saikin ihmeen hyvin ponin pidettyä omalla puolella. Poni yrittti vaihtaa suuntaa omin lupineen, mutta Jusu oli päättäväinen ja saikin ponin kulkemaan nätisti.
Raviin ei olisi poni viitsinyt siirtyä, joten siitä ne kinasteli parin kierroksen ajan, kunnes ympyräkin alkoi mennä hyvin ravissa. He tekivät myös pysähdyksiä, ja ne onnistuivat tosi hyvin!
Jossain vaiheessa Emmi ja Jiivee lähtivät, joten Jusu sai koko maneesin käyttöönsä. Ympyrät ravissa tuottivat aluksi ongelmia, kun Jenta yritti viedä poikaa minne sattuu, opastin kuitenkin Jusua, joka saikin ponin kulkemaan ympyrät hyvin.

Laukkaaminen jännitti Jusua, ja hän olisi mielellään antanut minun laukata, kuitenkin itse ajattelin, että pakko sen on nyt laukata, minä voin ohjeistaa, koska hän joutuu kuitenkin laukkaamaan, kun minä lähden saksaan.

Jusu nosti laukan katsomonpuoleisella pitkälläsivulla ja lopetti ennen kulmaa. Jenta ei olisi viitsinyt laukata, ja koska Jusu ei ollut jämpti ja vaatinut laukkaa (jännityksensä takia), ei siitä meinannut tulla aluksi mitään.
Minä maiskutin ja komensin äänellä laukkaa ja he saivatkin lopulta laukattua. Yhden kerran Jenta veti aika mukavan kokoisen pukin (Jusu ei ole ennen ollut pukeissa) ja mä katsoin jännittyneen pelonsekaisin tuntein, että nyt se Jusu kyllä tippuu ja Jenta talloo hänet.

Kuin ihmeenkaupalla Jusu lensikin vain kaulalle ja sai itsensä vedettyä takaisin satulaan. Olin ihmeissäni ja hieman ylpeäkin siitä, että Jusu ei ollutkaan tippunut. Jotain vammoja se sai nimeltämainitsemattomaan paikkaan, kipua siis. Epäili, että mustelma tulee :D

Jusu laukkasi uudestaan saman pätkän, minun käskystäni ja tälläkertaa se sujuikin hyvin. Toisessa suunnassa Jenta ei enää suostunut liikkumaan Jusun käskyjen mukaisesti, eikä Jusu ilmeisesti pärjännyt sille, joten hän päästi minut selkään.

Menin ekana käyntiä keskiympyrällä, kun muoto oli löytynyt, siirryin raviin. Jenta tuntui reippaalta ja sitä sai kokoajan vahtia, ettei olisi karannut ympyrältä. Hetken päästä pyysin laukkaa, joka nousikin hienosti. Suurempia ongelmia ei ollut, kerran tosin siirtyi raviin ja yritti vaihtaa suuntaa, mutta otin pätkän ravia, kunne pyysin sen uudestaan laukkaan. Sen jälkeen poni laukkasi todella nätisti ympyrällä. Olinpa taas tyytyväinen neitiin. :3

                                                   Kuvat eivät ole tänään otettuja

Jep, ilmeeni + asentoni vamottaa usein, mutta ei välitetä siitä ;)

päivän kuva myöhemmin :)

Ps. Muistakaahan painaa "luin" - nappia, jos olette lukeneet ^__^

Day 15

Tuossa siis tämän päivän kuva, tällä kertaa ei ole mitään sanottavaa :P

neitsyt marian yrttiharha

                                                 Day 14

Hmm, onko tosiaan noin? Kai meistä jokainen on joskus kiireinen, on kokeita, tehtäviä, ehkäpä elokuva on kesken.
Mutta, jos nyt ajatellaan aivan oikeasti, niin kumpi on tärkeämpää elokuvan loppuun katsominen vaiko ystävän kuunteleminen/auttaminen? Jokainen voi tietenkin itse miettiä asiaa, ja henkilökohtaistahan tuokin on.

Entäs siinä tapauksessa, jos ystävä ei edes ole tullut pyytämään apua, ei sano sanaakaan, täytyykö minun silloin mennä ja keskeyttää leffan katselu, läksyjen tekeminen tai muu toiminta, jos olen samaan aikaan koneella?
Jos on sovittu jotain siitä, että juttelette ensi kerran, kun olette yhtäaikaa koneella, niin sitten.
Tai niissä tapauksissa, joissa se on aivan selvää. Henkilö on sinulle ehkäpä tärkein läheinen, hyvin tärkeä, ehkä hän on ystäväsi. Silloin voit harkita menetkö, mutta pääsääntöisesti minun mielestäni silloin on mentävä juttelemaan. Paitsi tietenkin, jos oikeasti olet aivan kauhean kiireinen ja sinun on pakko tehdä jotain muuta kuin jutella kenellekkään (miksi sitten olet online chatissa/mesessä/ missä ikinä?).

Mutta miksi juuri sinun olisi mentävä juttelemaan, jos hänkään ei näytä tulevan juttelemaan? Kai hän tulisi, jos hänellä olisi oikeasti jotain asiaa?!
Mitä, jos hän ei uskalla? Ehkä sinä et mene ikinä juttelemaan hänelle. Ehkä hän tuntee itsensä torjutuksi, kun joutuisi aina aloittamaan juttelun kanssasi? Ehkä hän oikeasti luulee, ettet jaksa häntä sen enempää kuin on pakko. Saat ehkä nähdä häntä tarpeeksi muutenkin. Ehkä hän vain valittaa aina.
Sinä olet sanonut hänelle, ettei hän häiritse sinua. Olet sanonut, että hän on sinulle rakas. Olet sanonut, että sinulla on aina aikaa hänelle. Sinä olet sanonut, että hän saa tulla puhumaan, jos jokin on hätänä.
Mutta ehkä hän luulee, aivan oikeasti, luulee vieläkin, että sanot vaan. Sanot etkä tarkoita.
Ja sinä suutut, jos hän epäilee. Miksi hän niin luulee? eikö hän luota? ei välitä? Ja sinä et jaksa sellaista. Sinulla on omat syysi.

Ja hänestä tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta epäillä. Tuntuu pahalta, jos sinä olet hänelle niin tärkeä, mutta et ymmärrä häntä. Tuntuu pahalta, jos hän on tottunut siihen, että rakkaimmat pitää yhteyttä, joka päivä, niin on ollut entisissä suhteissa, mutta sinä et ole tottunut siihen.
Ehkä hän kuolee sisältä aina ajatellessaan sinua? Vaikka olisit hänen koko maailmansa. Juuri sen takia. Hän on epävarma itsestään. Hän on epävarma sinusta. Hän on aina epävarma.
Jaksatko sinä sellaista? Ehket ole tottunut. Ehkä sinä et pysty. Et pysty olemaan hänelle se, jota hän tarvitsee. Mitä jos on niin?

Hän ei halua luopua, mutta hänen ajatuksensa pyörivät vain sinussa. Hän ei ymmärrä, mikset sinä tee samoin, kuin se entinen teki. Ehkä olet yrittänyt selittää, mutta hän ei vain voi ymmärtää.
Hän on sanonut ettei halua pakottaa sinua mihinkään, hän antaa sinun olla oma itsesi. Mutta häneen sattuu. Silti hän yrittää hymyillä, olla vahva. Vaikka hän rakastaa sinua, niin paljon että se sattuu. Sattuu niin paljon, koska sinä et näytä mitään. Koska sinä et puhu hänelle vapaa-ajalla.

Sinusta tuntuu pahalta, kestämättömältä, voimattomalta, koska myös hän satuttaa sinua. Hän satuttaa, kun epäilee kokoajan. Ehkä sinä et voi ymmärtää häntä, vaikka hän yritti selittää.
Hän ei vaan voi sille mitään. Et ole vieläkään ansainnut sitä luottamusta, mikä edellisellä on. Edellisen kanssa hän oli saavuttanut sen juttelemalla. Joka päivä he juttelivat. Ehkä he tekevät vieläkin niin?

Sinä haluat jo luovuttaa. Tai jos et vielä, niin ainakin jossain vaiheessa. Hän on liian vaikea, hän vaatii liikaa, hän ei ole ikinä tyytyväinen. Sinullakin on edellinen, ehkä edellinen oli parempi.

Mutta hän välittää, kuten sen jo monta kertaa olen toistanut, hän tosiaan välittää sinusta. Olet hänelle niin tärkeä, että satutat häntä tekemisilläsi tai jopa tekemättömyydelläsi. Ajattele sitä, sattuuko sinuun? Häneen sattuu. Hän tietää ettei saisi tuntea pahaa oloa, jos olet kerran tai pari juttelematta hänelle. Se satuttaa häntä silti.

Hän haluaa sinulle vain hyvää, ehkä hän ei ole hyvä sinulle? Hänen mielestään ansaitset jotain parempaa, jonkun joka luottaa kokoajan, jonkun joka ei ole yhtä vaikea kuin hän itse.

Ja sinä olet silti siinä.

Ajattele tätä. Ajattele kunnolla. Aivan oikeasti. Älä suutu hänelle, hän ei halua satuttaa sinua.
Hän ei yritä ajaa sinua pois, hän yrittää saada sinut katsomaan. Katsomaan ympärillesi, katso mitä voit saada, vertaa sitä häneen. Ja tee hänelle selväksi ettei hän ansaitse sinua. Ja sitten, ota joku muu.


Pitkästä aikaa kunnolla tekstiä. Minä olen ajatellut, kuten huomaatte. Osaan ajatella monelta kantilta, jos huomaatte. Niin ja otsikko siitä, kun tein uskonnon läksyä ja luulin että se tyyppi kirjotti ohjekirjan jonka nimi oli neitsyt marian yrttiharha, olin ihan WTF kunnes luin uudestaan ja tajusin että se olikin neitsyt marian yrttitarha :D

Se sattuu.

Taas. Jälleen. Yhä. Vieläkin. Uudelleen. Aina. Ikuisesti.

En kestä itteeni. En jaksa enää. En jaksa mitään. Mä haluan pois.

Olen palaamassa vanhaan. Ei, vaan vanha on palaamassa muhun.

En halua sitä. Ei enää.

En vain osaa häivyttää sitä. Se on mahdotonta.

Joku suurempi. Ottaa mut aina kiinni. Pakoon ei pääse. Piiloutua ei voi.

Haluaisin juosta. Ihan oikeasti. Juosta niin kauan, että jalat pettäisivät.

Yrittää paeta.

Siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ei auta muu. Pakko vaan myöntää taas. Ja sanoa;

Tervetuloa yksinäiset, masentavat ja itkuiset illat. Synkät päivät. Ahdistus. Tervetuloa vaan. Ehkä tälläkertaa saattekin paremman otteen.

En halua.

Video & Day 13

Tänään saattekin taas videon, johon on siis tälläkertaa koottu materiaalia maastoilusta, toivottavasti tykkäätte! :)






                               Tämän päivän kuva

Kuten ehkä joku on saattanut huomata (tai sitten ei), niin en ole oikeastaan kirjoittanut näihin postauksiin hetkeen mitään.. Mutta eipä se ole nähtävästi ketään haitannutkaan.
Tosiaan Pinja ratsasti tänään Jentalla.

videolaatu :P

Oijjoij, päivän piristys :3 Juuri kun tuntui taas niin yksinäiseltä. Ja unohdetulta. Kiitos taas sinulle (T♥) , osaat aina tulla oikealla hetkellä piristämään!

Video & Day 12 (lisätty)

Latte siis ratsasti Jentalla tänään :)

                                         Päivän kuva

    

Day 11 & kaksi muuta kuvaa

                                                    Päivän kuva:

                                                    Muut kuvat:

Söpö Jenta♥

♥

Day 10

Day 9

Tämän päivän kuva: 

Muistakaahan lukea myös tämän päivän aiempi postaus :)

Super-Jenta

Hallouta :)

Tänään mulla olikin vaan 2h koulua, tosin olin siellä kylläkin 6h :P
Ja koulun jälkeen tieni kävi tallille med Niina. Aluks säikähdin, että mun kengät on pöllitty, kun en löytänyt niitä ja Emmiltähän pöllittiin se kameran objektiivi, mutta onneksi sainkin tietää, että ne on retkellä ihan turvallisesti, hyvässä paikassa!
Jentan kaviokoukku oli kyllä kadoksissa, sitä ei löytynyt mistään! :( ja just ainut kaviokoukku. Jos joku on sen ottanu, ni olis mieluummin ottanut jonkun toisen harjan, kun meillä on kaikkia 2-3 paitsi kavareita... Ehkä mä oon hajamielisenä pudottanut tai unohtanut sen jonnekin.. en vain jotenkin usko.

Ratsastamaan lähdettiin siis noin 15 aikoihin. Maneesiin mentiin Emmin ja Jiiveen kanssa.
Aluksi menin tietenkin alkukäynnit vapainohjin ja sitten ohjat koottuani aloin tekemään ympyröitä. Poni taipui aika mukavasti, sitten kun jaksoi keskittyä.
Aluksi poni ei olisi suostunut ravaamaan, mutta hetken neuvoteltuamme siirtyi neiti raviin, jossa siis jatkettiin ympyröiden (ne tais kyl olla enemmän voltteja) kanssa. Kerran poni yritti vaihtaa suuntaa itsestään eikä meinannut suostua kulkemaan siihen kierrokseen mihin minä määräsin, onneksi Jenta ei kuitenkaan käynyt hankalaksi vaan käveli oikeinpäin, kun ohjasin ponin takaisin uralle.

Jiivee ja Emmi lähtivät ennen meitä, me olimme vielä ravaamassa. Poni oli hetken ymmällään, kun kaveri olikin kadonnut. Jatkoin volttien kanssa ja poni unohtikin nopeasti jo huolensa toisesta hevosesta.
Päätin laukata ympyrällä - luoja tietäköön kuinka pitkään aikaan en ole laukannut ympyrää!
Onneksi Latte on harjoitellut ympyröitä ponskin kanssa, ja yllätyinkin positiivisesti kun poni ei kiihtynyt, eikä yrittänyt lähteä omille teilleen :)
Ravasin siis aluksi keskiympyrällä, poni oli reipas ja testaili vähän, että saisiko lähteä pois ympyrältä. Mitään pahaa testausta se ei kuitenkaan ollut; lähinnä pään kääntämistä toiseen suuntaan ja parin sivuaskeleen ottamista.
Laukka nousikin mukavasti, tosin ongelmaksi tuli se, että mulla ei pysynyt jalustimet millään jalassa! Sain sitten niitä kalastella, vaikka olis ehkä ollut viisaampaa heittää ne kokonaan pois, niin olis voinut keskittyä istuntaan paremmin.
Kerran Jenta tosin aivan yhtäkkiä pomppasi pois ympyrältä, sain sen siirrettyä raviin ja takaisin ympyrälle, jossa nostin laukan.

Toiseen suuntaan laukatessa Jempukka ei edes yrittänyt vaihtaa itse suuntaa, mutta siirtyi raviin kesken laukan. Tästäkin selvittiin uudella laukannostolla.
Kyllä silti Jentalla laukatessa ympyrää, pitää olla tarkkana ja vahtia ettei poni karkaa ympyrältä, sillä se selvästi aikoo sen tehdä. Onneksi itsellä oli asia tiedossa ja pystyin sitten sen kautta tarkkailemaan ponia. Jos se yritti lähteä muualle, pieni muistutus pohkeella ja ohjalla sai sen unohtamaan aikeensa.
Tällä kertaa Jenta oli aivan super ja ratsastuksesta jäi todella hyvä mieli!♥

Niina sai mennä loppuravit lähes vapainohjin ja se menikin hyvin, kunnes Jenta aivan yllättäen päätti, että nyt saa riittää! Olin juuri ottamassa kaunista ravikuvaa, mutta huomasinkin Jentan pukittavan! Niina istui selässä, ääntäkään päästämättä, satulaan tarrautuneena ja pysyikin selässä, vaikka kumpikaan meistä ei olisi voinut arvata Jentan pukittavan, sillä se oli vaikuttanut aivan rauhalliselta.
Musta tuntui kuin oisin katsonut hidastettua elokuvaa, koska jännitin pysyykö Niina selässä :'D
Kun katsoin kameraa, oli hieno ravikuva vaihtunut heilahtaneeksi hillumiskuvaksi - no hiano se oli jokatapauksessa!

Eipä tässä muuta, saatte kuvia ratsastuksesta, ja päivän kuva tulee eri postauksessa.

ilmeratsastusta :D

Aww, Jenta oli tänään niin paras!♥
Se tunne, kun onnistuu vaikean hevosen kanssa♥
(Älkää tulko väittämään, että Jentsi ei ole vaikea, sillä se on vaikea. Ainakin mulle.)

Ps. Tiedän että vamotan aika paljon, mutta yritän kyllä kehittyä!
Pps. Kommentit piristää päivää, mikä on lempikuvanne ylläolevista? Mustavalkoinen kuva? Takaapäin otettu? Jentan pukinaloituskuva?
Kiitos jo etukäteen, jos kommentoitte :) Kysyminenkin on sallittua!