perjantai 30. joulukuuta 2011

Tyylini (Toivepostaus)

Hallo :) Päätin siis toteuttaa erään toivepostauksen; tämä kertoo siis minun pukeutumistyylistä ja siitä miten laitan hiukseni.

Mutta ekaksi kerron mun jännästä päivästä!
Elikkäs taksin piti tulla viemään mua bussille vähän ennen kolmea, no taksikuski oli unohtanut tai jotain, joten oltiin aika tipalla sitten siellä. Taksin piti ajaa bussin eteen esteeksi, niin ettei bussi päässyt lähtemään ilman mua. ;) Siinä tuli ittelleen sitten sellai olo, että oisin ollut joku tärkeäkin henkilö :D Sellasta agenttimenoa täällä päin.

Mutta niin nyt siihen postauksen varsinaiseen aiheeseen. Aloitetaanpa vaikka hiuksista.



Noniin, elikkäs ekana on vähän vanhempi kuva ja alla oleva sitten uudempi.

En ole ihan varma milloin aloin pitää hiuksiani noin. Se oli kuitenkin hieman kesän 2010 jälkeen.
Aluksi mulla kesti hiusten ja meikkien laitossa yhteensä 30 minuuttia, nykyään siihen menee noin 15 minuuttia.
Tää on aika yksinkertaista. Mulla on tosiaan kerrostetusti leikatut hiukset, eli ne on helpompi saada pörrölleen, kun ylhäällä on lyhyempää hiusta, joka jaksaa sitten nousta paremmin.
Kyllähän pystyy tupeeraamaan hiuksensa, vaikka ne eivät olisikaan kerroksittain leikattu, mutta onhan tämä huomattavasti helpompaa kerrostetuilla hiuksilla.

Mä käytän mun hiuksien laittoon kampaa, harjaa ja lakkaa (sekä joskus rusettia).

1. Harjataan hiukset suoriksi (jos jaksaa ;D )
2. Otetaan kampa ja takutetaan hiusnippua ihan tyvestä. Siis otetaan ekaksi vähän hiuksia ja niitä kannataa tosiaan pitää kädellä sitten ylhäällä, samalla kun takuttaa.
3. Laitetaan lakkaa takutettuun hiusnippuun.
4. Kammataan hiukset näyttämään tasaisilta.
5. Toistetaan, kunnes ollaan itse tyytyväisiä tulokseen.

Noin minä siis teen :) Joskus toki ennen kakkosvaihetta nostan nipun hiuksia ylös ja suihkutan niihin lakkaa, jonka jälkeen vasta takutan ja sitten toinen kerros lakkaa. Yleensä olen liian laiska tehdäkseni niin, mutta se on parempi tapa.













Sitten siirrytään mun pukeutumiseen :)

Mä pukeudun aikalailla massasta poikkeavasti. Siinä missä "ihanat" kukkapaidat ovat muodissa ja koulun käytävällä niitä on joka toisella, niin minusta ne ovat aivan hirveitä, mummoille kuuluvia paitoja.
Toiset tunkevat paidan housuihinsa, koska se on jotenkin muodikasta; minusta se ei ole mitenkään hienoa, paidan kuuluu olla housujen päällä.
Uggit ovat todella "hienoja" kenkiä, ja niitäkin vilisee koulun käytävällä jatkuvasti. Ei, minusta uggit ovat kauheita ja itse en niitä jalkoihini laittaisi.

En tässä siis hauku muiden tyylejä, jokainen massalainen pukeutukoon niinkuin haluaa.
Enkä väitä, että mun tyyli olis paras tai edes hyvä; kauneus on katsojan silmissä.

Käytän siis paljon aika avonais kaula-aukkoisia paitoja, sillä sellaiset epä avonaiset ovat jotenkin ahdistavia! Sitäpaitsi, jos naama ei riitä, niin jollakin tavalla on yritettävä näkyä (;
Värillä ei sinänsä ole väliä, mun kaapista löytyy niin värikästä kuin mustaakin.

Sitten käytän jotain svetareita tai huppareita. Yleisimmin monivärisiä ruudullisia tai sitten pelkkää mustaa. Nyt tosin on harmaitakin tullut pidettyä jonkin verran.

Yleisimmin käytän mustia pillifarkkuja (tosin omani ovat haalistuneet jo harmaiksi D: ). Löytyypä kaapistani oranssit ja turkoositkin farkut, ja tietty myös niitä farkun värisiä, mutta yleensä en käytä muita kuin mustia.
Vaihtoehtoisesti käytän mustia löysiä collareita.

Kesällä pukeudun tietenkin hieman erilailla. Silloin käytän yleensä tuubitoppeja tai -mekkoja. Tuubitopin kanssa jalasta löytyy minishortsit tai -hame.
Tuubimekon kanssa en välttämättä käytä legginssejä.

Väreistä sitten sen verran, etten kuitenkaan ole mikään hullu rokkari (;D) eli pyrin yhdistelemään vaatekappaleita niin, että niiden värit käyvät yhteen, eivätkä aiheuta silmissä näköhäiriöitä.
Esimerkiksi käytän näin; musta svetari, pinkki-musta tuubimekko, mustat legginssit ja pinkit säärystimet.
Näin pukeutumisessani toistuvat siis pinkki ja musta :)

Lempikenkäni ovat ehdottomasti Converset, joita minulta löytyykin kaksi paria. Lisäksi tykkään myös korkokengistä (ja lääkäri on määrännyt mut käyttämään niitä) , mutta harvemmin kuitenkaan korkkareita minun jaloistani löytää.

En sinänsä lokeroi itseäni mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan; mulla on oma tyylini.
Tosin usein kuulen jossain uudessa paikassa huudahduksia "Emo!" tai "Mikäs emo toi on?" O.o










Juu, siinäpä sitä olisi :) Kysykää toki, jos joku jäi vaivaamaan; täällä voitte kysyä tai kommentilla.
Juu, ja saa ehdottaa myöskin niitä toivepostauksia, jos haluaa jostain erityisestä aiheesta täältä lukea.

Lempipaikka ja unelmahevonen - postaukset toteutuu lähipäivinä (;

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kuulumisia ja mietteitä

Hellou kaikki :) Olen siis täällä mummolassa, meillä on ollut mukavaa. Ei me mitään ihmeellistä olla tehty, kotona oltu ja juteltu. Äsken käytiin kävelyllä, näin Enskaa tietenkin, kun menimme vakioreittiämme.
Harmi vaan, että mun kamerassa ei ole muistikorttia, joten en voinut ottaa Enskasta kuvia. Tosin ei se kyllä näyttänyt olevan kuvauksellisella päällä, se mussutti heinää laitumen kauimmaisessa päässä.


Toivepostaus ideoita otetaan vastaan. Niin, arvoisat blogini lukijat, jos haluatte lukea juttujani useammin, niin laittakaapas ideoita kehiin ;) Ihan mitä vaan saa ehdottaa!

Karri♥ ~Noin se koisaa siellä taivaassa nyt




Mutta nyt mä oon vähän miettinyt.. joo, ja se ei ole hyvä, kun mä mietin.
Mitä mun pitäis tuntea? Mä en tiedä. Ehkä mä en tunne mitään? Ehkä mä tunnen liikaa tietääkseni mitä tunnen.
Mä tunnen yksinäisyyttä, jälleen. Miksi? Mä voin nähdä itseni muiden joukossa, mutta silti yksinäisenä. Mä näen, kun pimeys peittää sen huoneen missä olen, se saartaa mut ja kaikki ystäväni ovat jo kadonneet.
Mä etsin niitä, mutten näe eteeni. Yritän huhuilla, mutta ne ei kuule. Katson ikkunasta, näen puita ja sitten pimenee.
Mitä tää on? Mikä mua vaivaa?
Ja yks asia. Se sama asia pyörii mun mielessä koko ajan. Illalla, kun menen nukkumaan, aamulla kun herään. Ja myös päivällä.
Mä mietin miten asioiden olisi pitänyt olla, miten niiden olisi pitänyt mennä. Ihan kuin ajatuksillani yrittäisin muuttaa menneitä tapahtumia, tajuamatta sen vain vievän voimani. Miksi mä en sitten lakkaa ajattelemasta noita asioita? Mä oon yrittänyt, ja onnistunutkin siinä, mutta nyt ne ajatukset, tapahtumat palaavat mun mieleen taas.
Ehkä nyt on kuitenkin parempi olla, kuin silloin oli? Mistä sen tietää. Oon yrittänyt miettiä, vertailla, mutta ei sekään kannata. Pitäis elää hetkessä, mutta kuka oikeesti pystyy siihen?
Mä käyn samoja asioita läpi ajatuksissani tuhat kertaa. Miksi? Mä en pääse niistä eroon, ne ajatukset vaan tulvii mun päähän. Jo siitäkin, kun mä vilkaisen mun kännykkää ja alan taas miettiä. "Mua ei ikinä kaipailla, ei yhtään viestiä odottamassa, ei puheluita.. Joillakin on kännykkä täynnä viestejä, jos he ovat sekunninkin poissa koneelta" Tosin, onhan nyt mulle tullut useampikin puhelu, ja yksi tekstiviestikin. Soittaja on tosin ollut aina äiti.
Hävettää myöntää, mutta mumminikin saa enemmän tekstareita ja puheluita päivässä kuin minä.
Mutta eihän se mitään merkitse. Ei se tarkoita ettei mun ystävät välittäis. Sitäpaitsi ei mullakaan juuri tällähetkellä ole saldoa. Mutta silti toikin asia ajaa mut siihen samaan kierteeseen. Siihen, jossa mä taas ajattelen. Sitä yhtä asiaa.
Olisko mulla parempi, jos se asia ei vaivais mua? Ei varmaankaan, eiköhän sieltä joku uusi asia ilmestyisi mua vaivaamaan. Mitä mä edes sitten ajattelisin? En tiedä.. Oon niin tottunut pyörittämään näitä samoja ajatuksia, etten voi kuvitella niitä pois. Miltä se tuntuisi? Haluaisinko edes tietää sitä? Eikö tuttu ja turvallinen ole parempi..?
Jaa-a, en osaa sanoa. Nää ajatukset.. Ne on tavallaan mukavia, mutta sitten ne on myös niin ahdistavia!
Vähän sama kuin joku henkilö, joka on arvoituksellinen, vaarallinen, mutta silti niin kiehtova. Jokin siinä vetää puoleensa, vaikka samalla huomaa pelkonsa. Voittaako himo? Ehkä ne kulkevat käsikädessä. Ja sä oot sen henkilön kanssa, vaikka siinä samalla sä mietit sun pelkojas ja sun mielessäs on tuhansia kysymyksiä.
Vaikka voiko ajatuksia edes verrata henkilöön? Nehän on kaksi täysin eri asiaa! Kuitenkin mä tein niin, vertasin niitä.
Mä oon vähän hukassa. Tai aika paljonkin, jos huomasitte. Umpikujassa ajatusteni kanssa.. Silti en tiedä haluaisinko edes luopua niistä ajatuksista.


Mmh, ja sitten... Kaks viikkoo. Elämä voi muuttua! 

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joululahjat (Toivepostaus)

Halloo :) Esittelenpä teille joululahjani.

Kamera. Ja aikas hyvä sellainen, 14.1 megapixeliä :) Tyytyväinen olen, vielä vaan muistikortti pitää hankkia niin pääsee sitten vihdoinkin omalla kameralla videoimaan.

 Suklaata. Tuon lisäksi sain myös Eveltä & Merjalta suklaapatukan, Marsilta suklaalevyn, Eevalta suklaalevyn ja Lattelta fazer-karkkeja.

Tossut! Oikein söpöt ja myöskin mukavat jalassa :)



Kiroileva Siili lakanat & yöpuku. Sopivat väreiltään niihin tossuihin ;)


Reebokin huppari ja collarit :3 Ah, rakastan tota hupparia! Housutkin on ihanat, niissä on sellanen pehmeän karvainen sisus XD


Partapotso tontun sain Eveltä ja Merjalta :3 Huovutettu sydän on Marsilta, se on upea ja vielä itse tehty!


Todella hienon kaulakorun ja Milka joulusuklaata sain Mindyltä. Aah, rakastan tota korua <3 ja noi Milka suklaat on vaan niin ihania :3

Lattelta sain tämän ihanan tiikerin lisäksi myöskin ihanat Charmmy Kitty kumit ja sellaisen sydän koriste-esineen.


Pinjalta sain korvikset :)

Olen tyytyväinen näihin mitä sain tänä jouluna! Kaikki (melkein) mitä olinkin toivonut ja vielä vähän ylikin!
Sitä yhtä suurinta vielä odotellaan ;)
Ja tosiaan, huomenna menen mummolaan, joten sieltäkin varmasti jotain lahjoja saan, jos niistä sitten postailis myöskin. En kyllä lupaa mitään :D


lauantai 24. joulukuuta 2011

Jos otat vastaan, niin saat sydämeni

Hallouta :) Hyvää joulua vaan kaikille lukijoilleni, ja tänne blogiin muuten vain eksyneille!

Mutta sitten asiaan.
Tiistaina ratsastin Aatulla, saatiin mennä vapaasti. Itse tein voltteja kaikissa askellajeissa. Tein myös pysähdyksiä ja suunnat vaihdoin etuosakäännöksellä. Aatu meni todella hyvin! :3 ♥


Perjantaina menin Severillä. Laitoin sen valmiiksi, koska Latte ei ollut vielä kerennyt tulla tallille. Poika oli nätisti hoitaessa, kuten aina. 
Laitoin myös Pisaran valmiiksi (Pinjan kanssa). 
Ratsastustuntini ei oikein sujunut. Sevu oli ollut ennen meidän koulutuntiamme leikkitunnilla, ja oli vielä sitten ihan fiiliksissä :'D Alkutunti meni kuitenkin hyvin, teimme avotaivutusta. 
Jonkin ajan kuluttua piti tehdä sulkutaivutusta pitkällä sivulla ja nostaa siitä laukka, mutta Sevu ei oikein malttanut keskittyä sulkkariin, eikä se sitä kuulemma osaakkaan, joten mun piti tehdä pohkeenväistöä.
Ei se pohkeenväistökään sujunut, kun Sevuri oli niin innoissaan, että se keuli joka toisella askeleella, eikä edes suostunut kulkemaan suoralla uralla.
Laukassa sitten olikin vauhtia - enemmän kuin tarpeeksi! Siellä me kiidettiin ja melkein jyrättiinkin lähes kaikki.. Monet tais henkensä puolesta pelätä, kun me tultiin sieltä ;) Mä aina sitten tein niitä omia kuvioitani, kun piti laukata voltti, mutta aina saavutettiin joku, joten piti vähän improvisoida. Siellä mä sitten laukkailin kahta volttia ja joskus pelkkää suoraa uraa. 
Kuitenkin tunti oli musta hauska, eikä jäänyt mitään traumoja tai tullut pettymyksen tunnetta, vaikkei sujunutkaan. Välillä näinkin ;)


Sain myös lahjan Eveltä & Merjalta :3♥ 





Tulen ehkä myöhemmin postaamaan joululahjoistani, tai sitten joku toinen päivä :)

maanantai 19. joulukuuta 2011

Ystäväni (Toivepostaus!)

Heii :) Kovin on vähän tullut näitä toivepostauksia, mutta tässä nyt yksi minkä heti toteutan.
Tässä kylläkin esittelen vain heidöt 3, joiden kanssa koulussa vietän aikaani :)

Latte 
Hänet olen tuntenut kunnolla noin 4 vuotta. Latte on itselleni se kaikista läheisin ystävä, jolle voin avautua, jonka seurassa voin nauraa, olla oma itseni.
Latte on mielestäni hyvin reilu ja ajattelee paljon muitakin, eikä vaan pelkästään itseään.
Hän myös usein pelastaa minut kiperistä tilanteista, jotenkin puhumalla, kutsumalla heille tai taikomalla jostain jonkun kivan ratkaisun :3Ei hän tietenkään kaikkia ongelmiani pysty ratkaisemaan, mutta hän yrittää aina parhaansa mukaan auttaa.
Itsessään hän on myös hyvin huumorintajuinen, hyvällä tavalla hullu ja ehkäpä myöskin hieman aggressiivinen (tosin itse olen siihen tottunut, joten ei haittaa yhtään). 
Meitä yhdistää aika monet asiat; rakkaus hevosiin, se hulluus, kieroutunut huumorintaju ja monet muut ominaisuudet.
Mä olen yleensä se, joka keksii ne tyhmät ja hullut ideat, johon yleensä Latten saa helposti houkuteltua mukaan.
Ehkäpä hän menisi kanssani läpi harmaan kiven? 
Lattea en vaihtaisi mihinkään, ja vaikka asummekin aika kaukana toisistamme, niin käyn heillä melkein usein.
On Lattekin tullut meille kesken kouluviikon :')
Perjantaisin riehumme yhdessä tallilla.












Marsi
Hänet olet tuntenut jo ala-asteelta, mutta kunnolla aloimme kaveeraamaan ehkä noin 4 vuotta sitten.
Meistä tuli parhaat ystävät ja kävimme ties missä kaikkialla yhdessä! Se oli hienoa aikaa. 
Jossain vaiheessa meille tuli paljon ongelmia, ja oli lähellä ettei kumpikaan meistä olisi enää kestänyt toistensa seuraa.
Kuitenkin jotenkin siitäkin päästiin yli ja vaikkei suhteemme ikinä ennalleen palannutkaan, niin olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Marsi on ihanan tyhmä, hänellä on hyvä huumorintaju ja hänkin pyrkii aina auttamaan minua huolissani.
Olen kuitenkin yrittänyt ajatella myöskin häntä ja olla huolestuttamalla liikaa, joten jotkut ongelmat olen pitänyt sisälläni.
Marsin kanssa meitä yhdistää... hmm... No ainakin se, että olemme tyhmiä, emme tajua mistään mitään ja ymmärrämme toisiamme.
Marsi on oikein hauska persoona, enkä voisi kuvitella porukkaamme ilman häntä, hän on kuulunut siihen niin pitkään.
Marsin tunnistaa kerrassaan hurmaavista mollosilmistä ja suu auki - ilmeestä.
Marsi on ujo, ja sen takia häntä on vähän vaikeampi saada mukaan hulluihin juttuihin, mutta kun vaan jaksaa suostutella, niin siinä kyllä onnistuu.
Marsi on myöskin hyvin kuvauksellinen; hän ei väistä kameraa, vaan tekee mitä kummallisimpia ilmeitä ;)












Eeva
Porukassamme kulkee nyt myös Eeva. Häneen olen tehnyt tuttavuutta köksän tunneilla, mutta vasta äskettäin olemme alkaneet kulkea yhdessä.
Eevaa ja mua yhdistää se, että teemme aina känttyjä ja muuta aivan tyhmää ja sekoa.
Eevaa on jo alettu kouluttaa meidän laumaamme sopivaksi. Aika hyvin hän jo lyö, ainot vaan, että hän pyytää anteeksi kun on sen tehnyt.
Opettelimme myös huutamista tässä jokin aika sitten pelatessamme avista.
Eeva on oikein ihana ja hauska. Hän nauraa usein mun jutuille, ja katsoo mua yleensä oudolla ilmeellä O.o
Musta on ollut ihan mahtavaa, että hänkin on tullut joukkoomme :3
Toivottavasti tutustutaan vielä lisää!
Eevasta en ole ehtinyt kuvaa ottaa :(







Ähhähhää, kiitos kaikesta, mussukat♥

lauantai 17. joulukuuta 2011

Mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä luet

Hei kaikki!
Kuten olette ehkä huomanneet, minulla ei useina päivinä ole mitään aihetta mistä kirjottaisin, jotenka siis toivepostaukset ovat oikein tervetulleita!
Laittakaa siis rohkeasti ideoita, niin toteuttelen niitä sitten :)

Tällä hetkellä mulle on ehdotettu;
- postaus lempiasiasta/ -paikasta
- postaus lempieläimistä/ -hevosista

Lisää vaan tulemaan ^_____^
(toteutan kyllä nuokin, kunhan saan materiaalia kerättyä)

Muistakaa, että mikään idea ei ole niin tyhmä, etteikö sitä voisi ehdottaa ;)