Koulu- ja estetunteja (video)

Olen käynyt nyt kolmella ratsastustunnilla, joista en ole vielä kirjoittanut.

Viime viikon keskiviikkona oli estetunti, ja ratsukseni sattui Tupsu, 2001 syntynyt Irlannin cob ruuna. Viralliselta nimeltään Irish Hidalgo. Säkäkorkeutta löytyy 152cm.
Olinkin halunnut ratsastaa tinkerillä jossain vaiheessa, mutta koulutunti olisi varmaan ollut parempi vaihtoehto siihen. Tupsu tuntui ihan erilaiselta verrattuna ketteriin suhteellisen siroihin pikku poneihin, joilla olen tottunut ratsastamaan.
Hypättiin vinolla lähestymisellä, eli niin, että c-päädyssä laukkaympyrä, laukassa kohti I'ssä olevaa estettä ja estettä ei hypätty kohti suoraan vaan reunasta. Siitä jatkettiin A-päätyä kohti, ja kierros vaihtui oikeaksi. Oikeassa laukassa kaksi pystyä, jotka olivat vähän pitkän sivun sisäpuolella. Laitan selventävän kuvan alapuolelle.
Tupsu ei tosiaan ollut maailman ketterin hevonen, mutta yritti kyllä hyvin ja epäröimättä. Tunnista ei jäänyt kuitenkaan mikään huippufiilis, eikä Tupsu ollut minun makuuni ainakaan esteillä.

Lauantaina menin yhden kaverini kanssa testaamaan Tiinan tallia. Siellä sai itse päättää ratsunsa listasta, johon oli merkitty valittavana olevat hevoset. Itse en tietenkään tiennyt hevosia etukäteen, joten sanoin vaan jonkun nimen ja yllätyin, kun karsinassa odotti ihan jättimäisen oloinen hevonen. Ratsukseni olin siis valinnut Kaptan, 2005 syntyneen puoliveriruunan.
Kapta osoittautui koostaan huolimatta oikein mukavaksi hevoseksi. Aluksi Kapta tuntui aivan laiskalta, ja siinä vaiheessa mietinkin, että voi ei. Onneksi Kapta kuitenkin piristyi ja siitä löytyi sopivasti vauhtia. Kapta haki herkästi muotoon ja kulki oikeinpäin suurimmaksi osaksi.
En nyt selosta tunnista enempää, ettei postaus veny tuhottoman pitkäksi, mutta Kapta oli kyllä oikein ihastuttava!

Eilen oli taas estetunti ja tällä kertaa minulla olikin oikein tuttu ratsu eli Malla-poni. Mallalla tosiaan hyppäsin viime estejakson kaikki 4 kertaa. Olin tyytyväinen, kun sain Mallan, koska olin jo vähän "pelännyt" joudunko menemään taas Tupsulla.
 En muistanutkaan, että Malla on aluksi niin työläs ratsastaa reippaaksi. Minulle tuli tosi kuuma jo alkuverryttelyissä. Jouduinkin ottamaan takin pois, vaikka olenkin sellainen vilukissa!
Alkuverryttelyksi mentiin puomia, jota kohti mennessä piti hidastaa. Minun ei tosin pitänyt hidastaa vaan päin vastoin saada Malla liikkumaan reippaasti eteen. Aluksi Mallan ravi on huonoa, kun se hidastelee eikä pääse rytmiin, mutta sitten kun sen saa heräämään, se löytää tahdin ja ravin laatu paranee huimasti.

Tällä kertaa hypättiin vähän pienempiä kuin esimerkiksi viime kerralla. Malla hyppäsi oikein hyvin ja ketterästi. Poni myöskin innostui esteistä ja oli menossa, mutta juuri sopivasti eikä kaahaillut. Vähän oli mutkittelua ja välillä askeleet ei oikein osuneet, jolloin jäin hypyistä jälkeen. Suurimmaksi osaksi meni kuitenkin ihan hyvin, eikä mitään isompia ongelmia ollut, vähän hienosäätöä kuten aina.

Muru oli kuvaamassa minun uudella kameralla, josta mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Kamerani on siis Canon eos 100d, jonka ostamiseen vaikutti mm. videoiden automaattinen tarkennus. Kuitenkaan tuo automaatti ei oikein, ainakaan hevoskuvauksessa, ole hyvä. Onneksi on kuitenkin vaihtoehtona kuvata manuaalitarkennuksella - ja niin tästä lähtien pyydänkin tekemään.
Kuitenkin on kiva, että jotain ratsastusmateriaalia tänne blogiin nyt saatiin!

Linkki videoon

Ps. Ilmoittauduin tallin jouluestekisoihin Röllillä, vaikken ole sillä hypännyt koskaan. Opettajan mukaan Rölli kaikenlisäksi kieltelee ja pukittelee estekisoissa. Katsotaan kuinka meidän käy! Onko teidän talleilla jotain joulujuhlaa, -tapahtumaa tai -kisoja?

Heppailua

Olin viikonloppuna pitkästä aikaa Latten luona, ja näin Marsiakin samalla. Siellä tuli puuhattua hevosten kanssa tietysti, kun talli oli siinä kotipihassa.

Perjantaina mentiin illalla, kun oli jo oikeasti pimeää, ratsastamaan ilman satulaa. Mentiin siis pieni "maastolenkki" käynnissä. Marsi ratsasti Emmalla, minä Kiralla ja Latte joutui kävelemään. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, kun Emma sotkeentui maassa olevaan oksaan ja Marsi menetti tasapainonsa. Marsin viikonloppu vaikeutuikin siitä, kun jäiselle tielle tippuminen sai aikaan kiputiloja ja kävely oli vaikeaa. Marsi laitettiin kuitenkin takaisin selkään ja ratsastettiin hetki kentällä ennen kuin palattiin talliin. 

Lauantaina Latte ratsasti ensiksi Emmalla kentällä, mutta Emmalla oli vähän tammapäivä. Se osoitti kovasti mieltään, eikä olisi viitsinyt ravata, mutta pitkän neuvottelun jälkeen Latte sai Emman esittämään oikein hienoa ravia, sekä rentoa ja eteenpäinvievää käyntiä. 

Menin itse sitten vielä selkään ja Emma testaili minuakin. En siis saanut oikein ravattua, koska poni ei suostunut. Tai no sain toki enemmän tai vähemmän, ja oikeasti siis vähemmän.

Päiviin kuului myös tallihommia, ja lisäksi kaikkea kivaa puuhastelua mökillä ja Latten kotona. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! 

Keskiviikkona olin estetunnilla ja yllätyksekseni ratsunani oli Iwar. Oli kyllä positiivista, kiva päästä testaamaan Iwaria myös esteillä. Iwar oli alusta asti oikein reipas, se oli yllättävää, koska viimeksi poni ei jättänyt niin reipasta kuvaa itsestään - enemmänkin tuntui olevan hitaasti lämpiävä, ns. dieselmoottorinen.

Iwar hyppäsi oikein hyvin, ei pudottanut, ei kytännyt eikä mitään muutakaan. Välillä meinasi olla vähän liikaakin vauhtia, mutta onneksi Iwarin vauhtia ja hyppypaikkaa oli suhteellisen helppo säädellä. Oli kiva, kun poni sieti tuntuman ja malttoi hyvin kuunnella apujani. Eikä kertaakaan pukittanut edes, vaikka olisin luullut, kun viimeksikin pukitteli, vaikka oli koulutunti. 

Opettajakin ihmetteli ettei Iivari ole ennen ollut noin vauhdikas, olin kuulemma löytänyt siitä uuden vaihteen.Yleensä poni kuulemma kyttäilee esteitä, mutta ei minulla kertaakaan tehnyt niin. Iwar oli oikein mallikas ja sopiva esteponiini. Mieluusti menisin sillä uudestaankin.

Muutamia talvisia kuvia

Olin katsomassa kouluratsastuskisoja Cavallossa 5.11. lauantaina ja sieltä tuli räpsittyä muutama kuva. Kisat olivat maneesissa, joten sieltä ei juurikaan kuvia saanut, mutta ulkoa otin ihan kivoja pönötyskuvia. En kyllä kisoissa kovin kauaa ollutkaan, oli niin kylmä vaikka olin mukamas hyvin pukeutunut.
Kuvauskalustonikin on päivittymässä piakkoin, siitä lisää sitten.

1

2

3

4

5

6

7

8

Mikä kuvista oli teidän lempparinne?

Kaikki me piilotetaan sitä mitä me oikeesti ollaan

Keskiviikkona, kun menin tavalliseen tapaan tallille, odotti tuntilistassa minua yllätys. Ratsukseni oli laitettu Iwar. Oikealta nimeltään Iwar Akvamarin on vuonna 1997 syntynyt connemararuuna. Säkää Iivarilta löytyy 140cm.
Yllätys oli mieluinen, olinkin jo salaa mielessäni toivonut, että pääsisin kokeilemaan tätäkin ponia. Nyt onkin sitten tallin kaikki ponit (paitsi pikku shettis, jolle olen jo liian iso) testattu. Hevosia taas on liuta vielä testattavana, tosin olen aivan tyytyväinen tällaisena poniratsastajanakin.

Iwar oli karsinassa tosi suloinen. Katsoi hörökorvin kameraan ja oli oikein kiinnostunut ja ystävällinen. Hoitaessa ponia alkoi väsyttää ja kun varusteet oli päällä, poni ihan nukkui.
Tunnilla tehtiin kolmikaaristakiemuraa, niin että kahdessa kiemurassa oli suoristuskohdassa puomit, joiden väliin tehtiin pysähdys. Iwar oli vähän hitaamman puoleinen, mutta pysähdykset sujuivat, koska se oli ponille mieluisaa.
Alettiin tulla kolmikaarista ravissa, ja puomien välissä tuli käyntiinsiirtyminen. Iwar ei oikein olisi halunnut lähteä raviin, joten muistutin pienesti raipalla, jolloin poni ilmaisi mielipiteensä pukittamalla, mutta lähtikin siitä sitten raviin. Hassu poni. Käyntiinsiirtymiset tuli aluksi vähän töksähtäen ja meni mateluksi. Sainkin huomautuksia, että siirtymät voisivat olla pehmeämpiä ja ponin tulisi kävellä reippaasti eteenpäin. Siirtymät alkoivat sitten sujuakin hyvin.

Seuraavaksi tehtäväksi tuli peruutukset. Pitkiltä sivuilta siis käännettiin maneesin keskilinjalle, pysähdyttiin ja peruutettiin. Aluksi Iwar poikitti takapäätään oikealle paljonkin, mutta opettajalta saatiin oikein hyvä ohje: ei kannata käyttää hirveästi pohjetta oikaistaakseen takapään, vaan käyttää oikeaa ohjaa, jotta poni suoristuu. Näillä neuvoilla peruutukset alkoivat onnistua. Pysähdyksestä piti siirtyä suoraan raviin ja sekin onnistui hyvin, kun olin tarpeeksi napakka.
Mentiin muutama kerta lävistäjällä ravilisäyksiä, saatiin Iivon kanssa tosi paljon kehuja, poni nimittäin lähti todella vaivattomasti ja energisesti eteenpäin. Ihmettelin kyllä itsekin miten hyvin poni teki lisäykset, kun olin ajatellut, että joutuisin pyytämään kovastikin, että Iwar lähtisi. Poni säilyttikin hyvin energian noiden lävistäjien jälkeen.

Tehtiin ravissa 10m voltti A-päätyyn  ja C-päätyyn ympyrä laukassa. Iwar nosti laukan kivasti ja siellä oli helppo istua. Sitten lisättiin laukka myös A-päädyn voltille. Poni meni tosi kivasti.
Useamman kerran tunnin aikana Iwar protestoi pikku pukilla, mutta aina sen jälkeen teki kuitenkin mitä oli pyydetty. Pukit olivat onnettomia minikokoisia, joten saivat vaan hymyn niin minun kuin opettajankin naamalle. Tunnista jäi oikein hyvä fiilis, ja mieluusti menisin Iivarilla uudestaankin!