Päivän kuulumiset

Heippati!
Tulin nytten kertoilemaan tästä päivästä.

Elikkä menin koululle tekemään psykologian kokeen, ja sen jälkeen pääsinkin jo kotiin. Kotona vähän rentoilin eli siis olin koneella, mutta lauloinpa sitten SingStariakin ihan muiden kiusaksi :D

Ja joo, jossain vaiheessa, en tarkalleen muista milloin, mutta jo ennen laulamista tuli kauhee olo. Ja se jatkui, kellon ollessa 17 yritin jopa nukkua, koska tuntu etten vaan jaksa mitään. Mutta sitten mua häirittiin, nii eipä onnistunu ja lähdettiin Jusun kanssa tallille n. 17.45 aikoihin, koska mulla oli ratsastustunti.

Jenta oli karsinassa taas ylihäplääväinen ja yritti mussuttaa kaikkea mahollista ja mahdotontakin.
Jo ratsastustunnin alussa Jenta painoi kädelle, eikä tuntunut yhtään haluavan mennä niin kuin minä olisin halunnut. Ja koska itselläni oli ollut (henkisesti) voimaton olo jo aiemmin, niin melkeinpä heti kättelyssä luovutin.
Tottakai yritin ratsastaa edes jotenkuten hyvin, mutten saanut itseäni kerättyä, että olisin voinut yrittää paremmin.
Jossain vaiheessa pettymys kasvoi niin suureksi, että oisin halunnut vaan lähtee pois koko tunnilta. Jättää kesken. Kuitenkin pakotin itseni jatkamaan.

Laukassa kaikki meni päin sanonko mitä, ja kerran poni pääs kuskaamaankin mua (ja tätähän ei ole tapahtunut todella pitkään aikaan!). Niin sen vaan huomaa, miten ratsastajan olotila vaikuttaa hevoseen.

No, mutta aina ei voi onnistua, ja joskus lannistuu eikä jaksa edes suuremmin yrittää.

Ja nyt en taas yhtään tiedä missä mennään ton henkilön kaa, jota eilen vahingossa loukkasin. Ainakin itkin sille tänää mun pahaa oloani, ja väiteltiin tapamme mukaisesti taas kaikesta turhasta. Joten nyt jäi kyllä ihan hyvä olo, kun sain puhuttuu sen kanssa. (Vaikkei siitä eilisestä mainittu sanaakaa)
Vaikka tottakai mua vieläkin vähän huolettaa, mutta parempi sentään näin! :)

...

... Ää, miksi satuin möläyttämään jotain, mitä en tarkottanu? Ei oo mun tapasta, mut nyt kävi näin, enkä saanu asioita selvitettyy, ja just nyt ei oo mitään saumaa ees yrittää.
Huomenna sit näkee paremmin, että mikä tilanne on, mut sen vaan sanon, että jos nyt pilasin tässä jotain, nii se on moro vaa sitte.

Kiva yrittää mennä nukkumaan tän asian kanssa. Mua pelottaa. Pelottaa aivan liikaa.
Kunpa vaan voisin ottaa ne sanat takasin. Mutten voi.
Yritin kyllä sanoo sen jälkeen etten tarkottanu, muttei se enää siinä vaiheessa auttanu...

En tykkää. En pysty tähän.
Kuinka vihaankaan itseäni!

Pakko oli tulla purkaa tätä nyt tänne, koska toinen tapani purkaa asioita ei ole kovin miellyttävä kaikkien mielestä.

No mut täytyy vaan kattoo miten tässä käy. Itehän oon soppani keittäny, ja otan vastuun sanomisistani, vaikken niitä tarkottanutkaan.

Löpinää ja palloilua

Moi!
Joo, kuten ehkä huomasittekin, niin ulkoasu on muuttunut. Tiedän, että toi varmaan ottaa teitä päähän, ja on liian kirkas ja bannerikin on ruma, mutta nyt tuli sellanen olo, että pakko saada pinkki-mustaa, koska toi sinivalkonen ei ollu yhtään mun tyyliä.
Ja joo vaihdan varmaan taustan jossainvaiheessa, viimeistään sitten kun tuutte sanoo, että se aiheuttaa teille päänsärkyä.

Asiasta kukkaruukkuun nyt seuraavaks sitten. Lauantaina olin Veeran ja Kallen kanssa käyntimaastossa (ja yks ravipätkä), ja sen jälkeen vielä vähän maneesissa, kiitos seurasta♥!
Ja sunnuntaina pidettiin Jentan kanssa sellainen suht rento leikkimis-, mutta samalla myös uuden opettelupäivä.
Ponille siis naruriimu päähän, pallo mukaan ja nokka kohti maneesia. Aluksi vain käveltiin, sitten normaalisti tuttuja juttuja kuten alkeellista friendly game'a köydellä ja kädellä, peruuttamista ja kääntymistä.

Uutena juttuna otettiinkin sitten harjoituksia, joissa Jentan piti kulkea mun vierellä. Jenta on tottunut kulkemaan takana, joten tämä tuotti suuria vaikeuksia silloin tällöin.
Olin siis ponin etujalkojen kohdalla, ja sen piti pysähtyä kun itse pysähdyin, tämä ei tuottanut ongelmia. Myöskin peruutus kanssani samaan aikaan sujui mainiosti.
Eteenpäin poni ei aluksi meinannut millään lähteä vierelläni, vaan olisi mieluummin odottanut, että minä menen ensiksi. Lopulta saatiin kuitenkin myös tämä toimimaan ihan hyvin, ja jopa ravi onnistui lopulta!

Aina uusien harjoitusten välissä (siis kun oltiin tarpeeksi niitä tehty) poni sai leikkiä pallolla. Jenta tykkäsi pallosta tosi kovasti, saihan sitä pureskella, kantaa, heitellä, töniä ja muuta mukavaa.

Ainiin, suojat hajos lauantaina lopullisesti! Kestiväthän ne vuoden, mutta kyllä ois luullu, että kestäis vähän pidempään. Kävin kuitenkin tänään ostamassa Jentalle uudet, ehkäpä paremman kokoiset, värinä tällä kertaa violetti.

Ps. Meillä on nyt koeviikko, mutta en tänäänkään ole avannut mitään kirjoja kotona, koska aijon ottaa taas vähän lunkimmin tän kerran :DD

Onnea Marsi 18-v!

Hellurei ja hellät tunteet :DD

Tulin nyt kuitenkin postailemaan tämmöistä pientä synttärimuistamista Marsilleni. (Tää on sit sun lahjas, et turha ootella muuta ;D)

Tyyppi on yhtä hymyä, vaikka meinaa tippua ;)♥

Hyvää synttäriä kultaseni, toivottavasti nähdään pian, ja ollaan aina yhdessä!♥

Ratsastelua (pitkä!)

Hei taasen!
Olen täällä taas, ja tällä kertaa kertomassa heppailusta.

Elikkä tiistaina Jusu ja Niina ratsastivat Jentalla, meni hyvin. Ainoo, että maneesissa oli kuulemma puomeja, joille poni sitten yritti viedä/ehkä kerran onnistuikin heitä viemään.
Kuitenkin molemmat sanoivat, että hyvin meni, eikä Jenta turboillut tai ollut muuten hankala.

Keskiviikkona (eilen) menin itse, kuolaimettomilla jälleen. Jenta tuntui jo aluksi tosi säpsyltä, kyttäili vähän ja näin, joten mietin hetken, että mihin oon taas ryhtynyt, kun ei sillä ponituksella oltu edes kahteen päivään laukattukaan.
Luultavimmin energiaa olisi siis aikalailla, joka purkautuisi pöllöilynä ja kovalla vauhdilla.

Päätin kuitenkin ratsastaa ihan normaalisti, samalla tavalla kuin olisi kuolaimelliset. Mun mielestä täytyy olla itse varma siitä, että poni pysyy lapasessa ja on turvallista, varsinkin kun menee kuolaimettomilla. Täytyy ajatella, että poni pysyy yhtä hyvin hallinnassa riippumatta siitä mitä sillä on päässä.

No kuitenkin, aloitin tutulla tavalla, eli halusin Jentan jo heti aluksi kuulolle. Tämä siis tapahtui pysähdysten avulla.
Tällä kertaa ratsastin aina puolikkaassa maneesissa, ärrästä ässään radanpoikki, keskihalkaisijalla pysähdys ja jatkoin sitten toiseen suuntaan. Lyhyille sivuille voltit. Tein tätä siis käynnissä ja ravissa.

Laukat otin keskiympyrällä. Olin varautunut siihen, että Jenta ampaisis vauhtiin kuin tykinkuula ja sitten vaan kaahotettaisiin siinä ympyrällä, mutta yllätyinkin positiivisesti, kun Jenta nosti laukan rauhassa ja jatkoikin sitä sopivassa tahdissa!
Siinä oli se laukka, mitä ratsastuksenopettajamme toivoisi näkevänsä. Hallittu, kiireetön.
Olin tosi tyytyväinen ponittajaan!♥ (ratsastin noin 30-45min)

Tänään olinkin ratsastustunnilla Jentan kanssa.
Jenta oli jo tallissa tosi hössöllä päällä, ja maneesissakaan ei olisi viitsinyt seisoa kaarrossa paikoillaan. Kyttäsi myös toisessa päädyssä ja yritti matoilla pois sieltä. Eikä keskittynyt muhun ollenkaan.

Viimeistään ponin ampaistua laukkaan toisen hevosen pörähtäessä ajattelin ettei tästä tunnista tule yhtään mitään. Kuitenkin sain jostain päättäväisyyttä, ja päätinkin että mähän ratsastan nyt.
Tehtiin siis loivaa kiemurauraa ravissa, ja toisen pitkän sivun keskelle käyntiinsiirtyminen. Jenta tikitti ravissa, ja ratsastuksenopettaja huomauttikin minulle siitä, että pitäisi pyytää ponia rauhallisemmaksi, ja niin teinkin.
Jenta oli kuitenkin vielä vaikea, punki sisälle toisella sivulla ja kyttäsi ovipäädyssä.

Laukkaa ajattelin kauhulla tässä vaiheessa. Laukat otettiin pääty-ympyrällä, nostettiin ravista. Jenta nosti laukan tosi herkästi, juuri ja tasan sillä sekunnilla kun pyysin. Pysyi myöskin hanskassa molempiin suuntiin, ja meni vasempaan kierrokseen mukavan rauhallisesti!

Jossain vaiheessa huomasin, että Jenta tuli oikeesti kuulolle, lopetti kaikki turhat kyttäilyt ja kiirehtimisen. Jatkettiin tehtävää niin, että pohkeenväistöä käynnissä uralta keskelle ja takaisin samalle uralle. Toiselle sivulle ravissa loiva kiemuraura.

Jenta yritti tässä vaiheessa kaikkensa, ja ratsastuksenopettaja sanoikin, että "On se vaan ihana poni, kun nytkin yrittää niin kovasti parhaansa", ai että kuinka iloiseksi tulinkaan tuosta kommentista :3
Pystyin menemään kiemuran lähes vapainohjin, poni pysyi muodossa ja siirtyi käyntiin istunnalla.

Mahtava tunti oli kyllä! Ja se tunne, kun aluksi tuntuu ettei mistään tuu mitään, mutta lopulta poni antaakin kaikkensa ja on paras♥
Täytyy vielä mainita, että mä todellakin ratsastin. Sain tehdä kunnolla töitä, että sain Jentan kuuntelemaan mua, mutta kyllä se sitten palkitsikin.

Ps. tunnin jälkeen tunninpitäjä (joka oli siis sijainen) tuli kehumaan Jentaa, että kun usein ajatellaan vuonisten olevan semmoisia kärryttelyhevosia, raskaita jne, niin että Jenta on säpäkkä ja sporttinen, ja kuulemma hurmasi tämän kyseisen henkilön! Aina yhtä ihanaa kuulla kuinka joku tykästyy minun mussukkaani♥ (ja vielä ammatti-ihminen)

Haaste

Moipsiis, tulin nyt tekemään tänne tämmöisen haasteen, jonka sain Veeralta , kiitos! :)
(Ajattelin tehdä tämän vähän erilailla, elikkä laitan noihin faktoihin kuvia)
[Kaikki kuvat tumblrista]

Haasteen säännöt

- Kerro 10 faktaa itsestäsi

- Vastaa haastajan 10 kysymykseen

- Keksi 10 uutta kysymystä

- Haasta 5 bloggaajaa

- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Faktat minusta

1. useimmat kuvailevat mua pirteäksi ja iloiseksi hössöttäjäksi. Joidenkin on jopa vaikea uskoa, että oikeasti en ole läheskään sellainen.

 2. Kiinnyn tosi helposti ihmisiin. Tämä onkin ongelmallista, koska ihmisillä on tapana kadota mun elämästä, ja silloin mä yleensä eksyn vielä pahemmin, ja sitten menee aikaa siihen, että pääsen yli ja löydän itseni ees jotenkin. 

3. Yksinoleminen ei todellakaan oo mun juttu. Tai siis, mieluummin olen rauhassa omassa huoneessa koneellani kuin alakerrassa viettämässä aikaa perheen kanssa, mutta en kestä sitä ettei ystäväni ota yhteyttä. Kaipaisin seuraa, joka voisi viettää aikaa mun kanssa, auttaa mua selviämään.

4. Annan anteeks tosi helposti, jopa liiankin helposti. Tai no oikeestaan en yleensä ees jaksa loukkaantua/olla vihainen kellekään. Silti teot tai sanat voi jäädä vaivaamaan mua.

5. Tuntuu siltä, että mun pitäis pyydellä kokoajan anteeks. Tunnen itseni ärsyttäväks ja tylsäks. Tuntuu, että jos erehdyn puhumaan jollekin siitä, että oon ihan kujalla ja muistakin tunteistani, niin mun pitäis pyytää anteeks. Anteeks siitä, että satuin kertomaan totuuksia tunteistani, totuuksia joita nää henkilöt ei halunnu kuulla. 

6. Musta tuntuu, että mä oon ihan arvoton ystävä. Jos mä kerron mun huolista ystävilleni, niin mä valitan kokoajan eikä ne semmosta jaksa, kuka haluais ystävän, joka angstaa aina?

Jos taas en vuodata, valehtelen ja esitän iloista. Kuka arvostaa valehtelevaa ystävää?

Epäilen liikaa mun ystäviä, tarviin niitä liikaa. Vaadin niiltä liikaa. Ne loukkaantuu siitä, mitä vaikka nyt kirjoitan tänne blogiin. Siitä, ettei ne mun mielestä pidä tarpeeks yhteyttä. Tai siitä, että musta tuntuu ettei ne juurkaan välitä musta.

Tuntuu pahalta, kun ajattelen vaan että niillä(kin) olis parempi ilman mua, oon vaan taakka.

7. Tästähän mainitsinkin jo edellisessä kohdassa. Eli musta tuntuu aina ettei mun ystävät/muut läheiset henkilöt oikeesti välitä musta. Että ne on vaan esittänyt, että niiden mielestä mun kanssa on joskus hauskaa, mutta oikeesti ne haaveilee paremmasta. 

8. Tää on mun mielestä kanssa tosi kuvaava. Siinä vaiheessa, kun sä ekan kerran viillät, sä valitset sen tien. Seuraavan kerran, kun tulee paha olla, niin sun kynnys tarttua siihen välineeseen on matalampi. Ja joka kerta matalampi ja matalampi. Samoin sun kynnys tuntea kipua muuttuu. 

Kuten huumeenkäyttäjät tarvitsee isompia ja isompia annoksia saadakseen sen olon, jota englannissa kuvataan sanalla "high", niin sun pitää lopulta viiltää enemmän ja syvemmälle saadakses siitä jotain. 

Ja sitten, vaikka sä yrittäisit lopettaa, sä tuut kaipaamaan sitä. Sä voit olla viiltämättä ties kuin kauan, mutta lopulta se halu vaan kasvaa liian suureks, sun on pakko tehtävä se. 

Mä uskon, että vaikka siitä pääsis joskus kokonaan eroon, niin sitä jää kaipaamaan. Se pelottaa. Pitäiskö katua, että on valinnut tän tien?

Annan neuvon; älä ikinä tee sitä ekaa viiltoa.

9. Tää vois itteasiassa mennä samaan ton edellisen kanssa... Oon lopettanu niin monta kertaa, ja yhtä monta kertaa oon retkahtanut.

10. Joo, näin se on. Elämään takas kiinni pääseminen on hidas ja pitkä tie, mutta niin helppoo ja nopeeta on pudota takas pohjalle. Valita se tuttu vanha tie, vaikka tiedät että se sattuu. Ja mä joskus harvoin oon melkein päässy takas pinnalle, mutta sitten mä oon aina pudonnut. Se on sieltä ja syvältä. 

10 kysymystä jotka sain:

1. Unelmahevoses?

- Tähän en voi vastata, liian vaikeeta. Eiköhän Jenta oo aika lähellä sitä♥

2. Onks sul enemmä kaverei vai hyvii ystävii?
- En osaa sanoa, mulla ei oo paljoo kavereita, mutta tiedän tasan tarkkaan ketkä on mun ystäviä.

3. Tykkääks 1D:st?
- En oo oikein kuunnellut, tai muutenkaan perehtynyt koko bändiin, joten ei mulla oo mitään mielipidettä tästä asiasta.


4. Fb vs. Tube?
- Molemmissa on tietty puolensa, mutta kyllä mä useemmin käytän facebookia.

5. Maastoratsastus vai kouluratsastus?

- Riippuu vähän kaikesta.

6. Ooks koskaa hypänny maastoestei?
- Jep

7. Kevät vai kesä?
- Varmaankin ihan kesä.

8. Lauantai vai perjantai? perustelut
- Molemmissa on puolensa. Lauantai ehkä kuitenkin, koska ei tarvitse mennä kouluun koko päivänä, jos taas perjantaikin on vapaa koulusta, niin sitten se. Mutta eikai sillä päivällä niin väliä, vaan sillä, että mitä tekee.

9. Mäkkäri vai Hese?
- Eipä sillä kauheesti välii oo.

10. Shettikset vai russit?
- En oo ikinä ratsastanut russilla tai muutenkaan niihin kummemmin tutustunut. Mutta joo, molemmat käy.


Koska olen laiska, niin skippaan tän haasteen loput jutut, mutta mun puolesta kaikki ketkä haluaa, niin saa tän tehdä :)