Ei oo aina helppoa elää omaa unelmaa~

Heypsiis!
Täällä taas, tällä kertaa ihan perinteisesti tekstin ja kuvien kera.

Eilen Jolana oli ratsastamassa Jentalla. Neiti poni päättikin olla mahdollisimman hankala, ja yhdessä vaiheessa kyttäsi varmaan maneesin jokaista kohtaa. Jolana oli kuitenkin sitkeä, eikä luovuttanut, joten lopulta Jentsi alkoikin kulkea ihan kivasti, pysyi ympyrällä eikä juuri turhia säheltänyt.
Laukatkin meni ihmeellisen hyvin, mitä nyt kerran poni teki jonkin koikkaloikan.

Tänään menin tallille jotain 15 jälkeen ja aloinkin siivoamaan kaappia. Jotenkin tuntui ettei tavarat meinannut millään mennä mihkään järjestykseen, mutta onneksi lopulta kaikelle löytyi paikkansa.
Menin sitten hakemaan Jentaa aitauksesta, poni olikin peränurkassa kuuntelemassa maneesista kuuluvaa musiikkia (mutta kun kutsuin, niin tuli heti luokseni) :33
Hetki söpöiltiin siinä ennen kuin lähdettiin tallia kohti. Harjasin Jentan sitten ilman mitään kiirettä ja ihan tosi huolella.

Pitkästä aikaa menin kuolaimettomilla suitsilla ja ilman satulaa. Aluksi talutin Jentaa pari kierrosta, otin peruutuksia (sekä edestä, että vierestä), kääntymisiä (kääntyi tosi hyvin, ei tarvinnut kuin mennä seisomaan kääntämispaikalle!) ja pysähdyksiä. Palkitsin Jentsiä pari kertaa leipäpalalla, jotta sain sen kiinnostuksen pysymään ja jotta siitä olisi mukavaa tehdä näitä juttuja.

Kiipesin selkään ja aloin tehdä pysähdyksiä pitkien sivujen keskellä, ja voltit lyhyillä sivuilla. Jenta ei aluksi niin herkästi pysähtynyt kuin normaalisti, mutta herkistyi kyllä loppua kohden.
Ravia otettiin pääty-ympyrällä, niin että aina parin ympyrän jälkeen vaihdettiin suunta siirtymällä toiselle ympyrälle. Lentsikka kyttäili vähän aluksi toista päätyä siinä keskiympyrällä mennessä, mutta lopulta ei enää välittänyt yhtään kyttäillä, vaan kulki tosi hianosti!

Vasen laukka otettiin pääty-ympyrällä, mutta jossainvaiheessa Jentsi olisi mieluummin keskittynyt sinkoilemaan ja kyttäilemään, joten siirryttiin sitten keskiympyrälle katsomaan josko sujuisi paremmin. Sain sitten laukattua pari ympyrää suht hyvin, ja se riitti siihen suuntaan.
Oikeaan kierrokseen otettiin laukka suoraan siinä keskiympyrällä, meni todella hyvin! Lopuksi vielä vähän ravia noilla ympyränvaihdoksilla, Jenta oli kivsu. Poni kulki tänään kyllä tosi hyvin oikeinpäin noilla kuolaimettomillakin.

Oli tosi kiva ratsastuskerta, musiikki soi taustalla ja varmaankin osittain sen ansiosta jaksoin ratsastaa ihan kokonaisen tunnin. Uskon, että molemmat tykkäsimme varmaankin yhtä paljon tästä kerrasta, ps. paras poni♥

Poneista vähän korkeammalle [video]

Hellou!
Otsikko viittaa siis tämänpäiväiseen ratsuuni, joka sattui olemaan 175cm korkea herra.
Saatte kuitenkin nyt katseltavaksenne videon, toivottavasti jaksatte katsoa :) (kaikkihan muistaa, että rataspyörän kohdalta saa laatua paremmaksi)

hieno asento hei!! ;o

Kuulumisia ja kuvia

Moi!
Täällä taas, ja mitkä olot...

Elikkä eilinen oli aiiivan syvältä. Mulle tuli nimittäin pitkästä aikaa migreeni. Olin onneksi kerennyt jo ratsastaa Jentan, kun migreeni alkoi tulla. Huomasin taas siitä, kun näkökenttä meni oudoksi, tuli sellaisia ihmeellisiä kaikkia pyörteitä ja ties mitä kuvioita.
Jokatapauksessa lähdin sitten ajamaan kotiin. Ei ehkä mikään maailman viisain ratkaisu, kun ei tajunnut mistään mitään ja näki harhoja. Selvisin kuitenkin, ja kotona menin sitten heti nukkumaan. Eihän tuo perkele millään luovuttanut, vaan tuntui ihan siltä kuin joku olis hakannut lekalla aivoja mössöks.
Siinä sitten kun rupes oksettamaan, alkoi myös itkettämään ja siinä vaiheessa oikeasti toivoin, että joku olis tappanut mut. Ai juma sitä kipua!
No, kaikki vähäinen mitä olin päivällä syönyt, tuli tietty ylös. Äiskä toi lääkkeitä, mutta ei nekään alhaalla pysyneet vaan tulivat melkein samointein pois. Valehtelematta voin kertoa, että nukuin koko päivän tallilta tultuani (okei tiettyhän oksentelin välissä ja halusin kuolla, mutta siis). Jossain vaiheessa luulin, että oksennan kohta keuhkotki tai mitkä vaan sisäelimet ulos, kun ei ollut enää mitään, mitä ois tullu ylös, mutta silti keho yritti vaan oksentaa.

Mä en kestä, jos tää nyt tulee taas säännölliseksi! Mullahan oli toi migreeni ihan säännöllisenä joskus vähän nuorempana, tuli noin kerran kuukaudessa vissiinkin. Nyt se on ollu pari vuotta tauolla, ja voi sitä ihanuutta, kun ei oo edes tajunnut pelätä sen uudestaan tulemista. Tällä hetkellä kyllä pelottaa. Sanoin yhelle kaverillenikin, että hirtän itteni jos tää aikoo jatkuu.
Oon aina sanonut, että tätä migreeniä, joka mulla on, en toivois edes mun pahimmille vihollisille. Niin paljon mä sitä vihaan. 

No mutta oli mun päivässä jotain piristävääkin. Tai oikeestaan illassa ja yössä, miten sen nyt ottaa.
Yks mun kaveri oli menny facebookiin, sitten se oli lähettäny mulle siellä viestin, että miksen oo koneella, oli oottanut neljä minuuttia ja sitten soittanu mulle :33
Musta oli vaan niin söpöö, ku havahduin siihen, että puhelin soi ja kun vastaan, niin heti ekana kuuluu, että "mikset sä oo koneella?!!". Se puhelu sitten vähän venähti ja kestikin lopulta 2tuntia ja 20minuuttia. No eipähän oo lähiaikoina tarvinnu valittaa siitä ettei kukaan mun kavereista ikinä soita mulle :DD

Joo, ehkäpä se siitä. Tänään raahauduin kouluun 9:55 eli siis skippasin ensimmäisen tunnin. Olot ei vieläkään tosiaan oo mitkään mahtavimmat, mun pitäis lukea huomiseen ruotsin kokeeseen, mut ei oikein innosta. Tuntuu vähän, etten nyt ota tästä suurempaa stressiä, vaan meen tuurilla. Kai mä läpi pääsen joka tapauksessa..?
Koulun jälkeen menin hetkeks Niinan ja Nean kanssa kylille, meillä oli hauskaa, kun syötiin kolmestaan kääretorttu semmosilla jäätelöön tarkoitetuilla lusikoilla! Lähdin kuitenkin aika aikasin kotiin, koska en viitsinyt tällä voinnilla oikein jäädä pörräämään.

Heitän nyt tähän vielä parit heppakuvat, jotka ovat eri päiviltä.

Kuulumisia videolla

Heippa! Kuten te ehkä jo saatoitte otsikosta päätellä, niin nyt tiedossa on siis video, jolla höpäjän kuulumisista ja muuta yhtä kiinnostavaa :DD

Ja tiedän näyttäväni väsyneeltä ja pyöreältä ja kauhealta, mutta no can do.

Lepää rauhassa kultaseni♥ (video)

Moi.
Paljon on taas tapahtunut, on tullut kuvailtuakin hieman, mutta nyt ei vaan pysty postailemaan sen kummemmin, kun ei taas ole mitään fiilistä, anteeksi.

Tosiaan, hevosystäväni Lady Janet eli Jane lähti vaeltamaan kohti taivaslaitumia 18.3.2013, maanantaina siis.
Tänään sain tehtyä pienen muistovideon... Jouduin sen kylläkin tekemään kaksi kertaa, koska kone sekosi ja video poistui ensimmäisellä kerralla.
Uusi video ei onnistunut aivan yhtä hyvin, mutta kyllä kai tuotakin kelpaa katsella.

Jane oli itselleni jollain tapaa aika läheinenkin hevonen. Olinhan sitä nähnyt monta kertaa Lattella käydessäni, jo vuosien ajan. Yleensä minä hain juurikin Janen aitauksesta, loimitin tai otin loimia pois, vein aitaukseen ja taluttelin muoria.
Jotenkin juuri viimeaikoina olin tosissani tykästynyt muoriin. Mahtava hevospersoona, jonka käsittelyä aina innokkaana odotin. Kiltti, kaunis, vahva ja turvallinen ystäväni... Nyt hän saa temmeltää vapaana, ilman kipuja.
Voi kun vaan olisin ennalta tiennyt, etten tule näkemään Janea enää...

Tässä kuitenkin nyt se video, muorin muistoa kunnioittaen♥

Viikonloppu

Heipsis!
Tulin nyt tarinoimaan viikonlopustani.

Elikkä siis perjantaina lähdettiin koulun jälkeen Niinan (kaverini, ei pikkusisko) kanssa tallille. Ratsastin Jentan ihan normaalisti, en nyt oikein muista siitä mitään kylläkään.

Tultiin sitten kaupan kautta meille, ja alettiin tehdä kaikenlaista. Laulettiin SingStaria, pelattiin Scrabblea, herkuteltiin ja naurettiin überpaljon!
Illalla (tai no yöllä) pelattiin vielä Kuuma nainen-peliä, ja kello oli ehkä 00, kun Niina halusi yrittää nukkumista, mutta minä tekstailin. Tästä ärsyyntyneenä hän kielsikin tekstaamisen, jolloin tekstarikaverini soitti minulle. No, olihan meillä hyvät jutut, mutta Niina ei ehkä arvostanut sitä, että pääsi nukkumaan vasta hieman kello 3 jälkeen :DD

Lauantaina herättiin siinä 11 aikoihin, syötiin ja lähdettiin tallille. Jenta saikin juosta irtona maneesissa. Eipä poni ollut kovin virrakkaalla päällä, tai ei se ainakaan niin paljoa pukitellut ja spurttaillut kuin yleensä.

Oltiin ulkona, kun alkoi kuulua ihmeellisiä ääniä, niinpä sitten vietiin Jenta äkkiä karsinaan ja lähdetiin takaisin ulos katsomaan mitä tapahtuu. Okei, ori ja kaksi kiimasta tammaa juoksi pihalla vapaana... Siinä vaiheessa ajattelin, että kävipä tuuri, kun oltiin juuri oikealla ajalla saatu Jenta karsinaansa.
Onneksi karkulaisetkin saatiin kiinni, eikä mitään pahempaa sattunut.

Tallilta sitten lähdettiin taas kaupan kautta kotiin. Laulettiin taasen SingStaria, värjättiin Niinan hiukset, katsottiin Lumikki & Metsästäjä, saunottiin, ja mikä parasta; pidettiin oma lauantaidisco. Eli siis radiosta tuli joku lauantaidisco-ohjelma (ihan surkeeta musiikkia kylläkin) ja sitten yhtäkkiä huomattiin, että bailattiin ihan innoissamme XD! Naurettiin, hypittiin, hilluttiin, ja olo oli mitä parhain. Voi luoja, miten tyhmältä se varmasti näytti. (Mutta onneksi kukaan ei ollut näkemässä).

Pelattiin jotain Connect4 peliä varmaan ainakin 12 erää, ja Niina voitti niistä vain yhden. Käytiin sitten tällä kertaa jo varmaan kello 23 aikoihin nukkumaan (itse kyllä mutisin ja nurisin, että kuka nyt näin aikaisin..) ja kerettiin uinua ehkä puoltoistatuntia, kunnes mun kännykkä soi.
 Niinahan sai sydärin, kun sattui luulemaan että ydinpommi räjähtää ja kaikki kuolee. Itse olin tajuamattani ihan rauhassa vain ottanut kännykkäni ja vastannut. Tällä kertaa puhelu oli lyhyt, ja kesti vain n. 22 minuuttia, jonka jälkeen molemmat meistä kirosi sitä, että kyseinen henkilö oli herättänyt meidät vain 22 minuutin takia!
Niina sitten soitti eräälle kaverilleen ja en tiedä kauan siinä puhelussa meni, mutta itse ainakin olin jo aivan väsynyt tuon puhelun loppupuolella.

Tänään herättiinkin jo vähän ennen 11, syötiin ja lähdettiin tallille. Jenta oli ihan ok ratsastaa, joskin täytyy sanoa, että säpsyili taasen ja mukamas pelkäili sillointällöin joitain sivuja...
Vähän kello 14 jälkeen lähdettiin tallilta ja vein Niinan odottamaan kyytiä kotiinsa.

Itse olen nyt sitten vaan ollut koneella mätänemässä ja yrittänyt tehdä läksyjä, sen minkä olen jaksanut.

Estetunti Amandalla! (+ Jentalla ratsastelua)

Moi!
Tulinkin jo postailemaan, koska tuli vaan niin hyvä fiilis tämänpäiväisestä ratsastustunnista, että pakko nyt päästä tänne siitä kirjoittelemaan heti.

Eli siis kävin koulun jälkeen ratsastamassa Jentalla. Poni oli aika säikyllä päällä, sillä jo karsinassa ollessaan hypähteli kuullessaan pieniäkin ääniä. Ajattelinkin jo vähän turhautuneena, että mitähän tästä nyt sitten tulee.

Päästiin maneesiin, ja jo alkutalutuksessa Jentsikka säikähti tuulen ääntä ja meinasi ottaa jalat alleen, muttei kuitenkaan tehnyt muuta kuin hyppäsi selkäni taakse XD Voi pientä!
Ratsastuksessa keskityin sitten saamaan ponin huomion itselleni, tehtiin siis suunnanvaihtoja, siirtymisiä ja parit pohkeenväistötkin.
Jenta oli kyllä yllättävän kiva sitten, eikä säikkyillyt sen pahemmin, mitä nyt parisen kertaa vähän jotain yritti säntäillä, mutta tuli kyllä hyvin nopeasti takaisin kuulolle. (tähän nyt aiheeseen liittymättömiä kuvia)

Menin sitten kotiin ehkä puoleksitoista tunniksi, söin, siivosin vähän, hutaisin läksyjä ja kävin pikaisesti koneella. Tämän jälkeen lähdettiinkin Jusun kanssa takaisin tallille.
Tiesin jo ennestään, että menisin Amandalla ja olisi estetunti. Olin aika innostunut ja jännittynytkin, sillä olen aina halunnut mennä Amandalla, ja nyt pääsinkin hyppäämään sillä.

Amanda oli kiva hoitaessa, ja selästäkin tuntui heti aluksi tosi miellyttävältä. Mentiin muuten jumppasarjaa, ja korkein este oli sitten lopulta 85cm. Ei menty nyt korkeempaa, kun kuitenkin keskityttiin rytmiin ja jumppasarjaan, eikä niinkään siihen korkeuteen.

No joka tapauksessa, kuten mainitsinkin alussa niin tunnista jäi mulle tosi iloinen fiilis, olisin voinut vaan jatkaa sitä hyppelyä, kun ponikin tuntui itselle sopivalta!
Mä sähläsin kyllä aikalailla, nimittäin meillä oli aika jyrkkä käännös ennen sitä sarjaa, ja itse olin kovin epävarma siitä, että nouseeko oikea laukka ja kerkeänkö kääntää ja näin. Epävarmuuteni johdosta, en sitten aina pystynytkään kääntämään, koska olin varma ettemme pääse tarpeeksi tiukkaa käännöstä.
Onneksi opettaja kuitenkin suhtautui myötämielisesti siihen, että pari kertaa tein voltin ja otin uuden lähestymisen. (En siis tietenkään joka kerta, kyllä me mentiin useimmiten ihan sillä ekalla yrittämällä jo oikea reitti ja näin, mutta kyllä nyt voin myöntää, että itse tuli sähläiltyä parisen kertaa)

Tunnin jälkeen opettaja vielä sanoikin, että mulla ja Amandalla meni hyvin :3

♥

Omia tuntemuksia... (skippaa, jos ei kinosta tämmöset)

Heipsis.
Anteeksi taasen tämä postailettomuus, en tiedä kauanko jatkuu, mutta just nyt ei taaskaan ole mitään mielenkiintoa yhtään mihinkään.

Jotkut ihmiset täällä yrittää kiskoa mua takaisin pinnalle, estää hukkumasta, mutta mä en jaksa edes välittää. Kivahan se on huomata kuinka jotkut yrittävät auttaa, haluavat saada mut tuntemaan itseni eläväks, mutta en jaksa arvostaa.
Mulla on vaan sellanen olo, että haluaisin syrjäytyä. Mä haluan jonnekin, missä ei tarvitse nähdä yhtäkään ihmistä. Eikä mitään muutakaan oikeastaan. Mä haluaisin vain olla. Olla olematta.

En tiedä miksi tää on nyt taas tällaista. Yhtä vuoristorataa, mä olen tuuliviiri.

Mä en tunne mitään. Mä olen tyhjä. Istun penkillä kavereiden ympäröimänä, ja yritän edes hieman pysyä mukana jutuissa, ehkä naurahdan silloin tällöin. Mutten kuitenkaan tunne muuta kuin pakonomaisen tarpeen päästä pois. Pois kaikesta, en jaksa.

Iltaisin yritän saada itseni tuntemaan edes jotakin. Ei auta enää. Jos on ikinä edes auttanut. En tunne enää sitäkään, vaikka kuinka monta kertaa tekisin.

Väsyväsyväsy, päästäkää mut pois.