Heippa!
Nyt sitten normaalin (tai no normaalin ja normaalin) postauksen merkeissä täällä taas.
Oikeastaan tähän aluksi haluan laittaa videon, muistona ja kunnianosoituksena pitkäaikaiselle hevosystävälleni ; Pojan Jekulle, joka siirtyi vihreimmille niityille tänään.
Tunsin Jekun monenmonta vuotta. Pienempänä tyttönä ratsastin Jekulla suhteellisen usein.
Luen tässä samalla vanhaa ratsastuspäiväkirjaa, jonne olen kirjannut hevosen, tunnin aiheen ja omat kommentit tunnista. Ensimmäisenä silmään osuu estetunti, jonka olen mennyt Jekulla, kommenteissa lukee "ihana horse".
Yksi sivu jää välistä, siellä ei ole merkintöjä Jekusta, mutta sitä seuraavalla sivulla onkin jo neljä ratsastuskertaa merkittynä; 2 koulutuntia, leikkitunti ja puomitunti. Kommentit "ihanaa♥ ihana laukka!" "Tosi kivaa, innokas laukka". (kovin vanhoja nuo merkinnät, huomaan käsialastani ja noista kommenteista).
Vuonna 2009 olen mennyt Jekulla koulutunnin ja maastolenkin, mikä oli mielestäni ihanaa.
Samalla sivulla toinenkin koulutunti ja maastolenkki kyseisellä pollella, tällä kertaa kommenteissa lukee "kyttäili, joten olin varuillani. Outo laukka".
Käännän sivua, yksi kertaa Jekku, koulutunti jolloin kuulemma meni ihanasti. Seuraavalla sivulla taasen yksi; koulutunti, joka meni surkeasti, mutta pidin Jekun askellajeista.
Seuraavilta sivuilta löytyy vielä kaksi merkintää, toinen leikkitunnilta ja toinen koulutunnilta, sen jälkeen vihkon sivut ovat täyttyneet merkinnöillä, joissa ratsuna on ollut Aatu.
Kummallista, etten itse muista Jekulla ratsastamisesta juuri mitään. Muistan kyllä, ettei me oikein sovittu yhteen, ja että mua ärsytti ihan hirveästi, kun kerran tuuraaja laittoi mulle Jekun kerta kerran jälkeen, enkä mielestäni osannut ollenkaan ratsastaa Jekkusella.
En edes muista, milloin viimeksi Jekulla ratsastinkaan.
Muistan kyllä, kun autoin lapsia laittamaan Jekun valmiiksi. Lapset eivät voineet aina itse mennä karsinaan, koska Jekku uhkaili potkivansa heitä, tätä vaihetta kesti hetken, ja se palaili aina silloin tällöin.
Jossain vaiheessa Jekku yritti aina punkea pois karsinastaan, ja onnistuikin siinä joskus.
Elävästi muistan vieläkin, kuinka jäin puristuksiin Jekun ja karsinan seinän rautaosan väliin, kun Jekku yritti kesken kaiken lähteä omille teilleen. Käteni painautui vasten rautaistaosaa, mutta ajattelin vain, että tuo hevonen menee tuosta vain kuolleen ruumiini yli. Ja niin poika pysyikin karsinassaan.
Tulipas nyt pitkät muistelot...
-------------------------------------------------------
Tänään kuitenkin käytiin Anskun+Liiran, Veeran+Kallen, ja Jennin+Huginnin kanssa peltoilemassa.
Oli tosi hauska reissu, eikä Jentakaan pukittanut kuin yhden kerran.
Jenta lähti aivan älymielettömän kovaa laukkaamaan yhdessä vaiheessa, mutta onneksi kuunteli pientä hidastuspyyntöäni ja hidastikin niin, että mentiin kovaa, muttei älymieletöntä vauhtia :)
Olipas tuo myös hurja, eikä meinannut mennä enää takaisin pellolle, kun olimme menneet tielle. Nosti varoitukseksi jo vähän etukavioitaankin maasta, kun pyysin neitiä ystävällisesti siirtymään takaisin pellon puolelle.
Veera talutti Kallen pellolle, jolloin junttipääkin suostui menemään sinne.
Kiitos maastoiluseurasta!♥
