Elämää

Hei taas, nyt ajattelin tulla päivittelemään vähän omia kuulumisiani. Ehkä vähän pintapuolisesti, en aio ainakaan tässä postauksessa valittaa kuinka vaikeeta on ollut ilman Jentaa ja niin.

Oon nähnyt mun kavereita onneksi viime aikoina. Nindeä näin eilen ja sattuipa Fridakin sopivasti käymään samassa paikassa, niin tuli hänenkin kanssaan nopeasti kuulumiset vaihdettua. Kivaa kyllä oli nähdä molempia, Ninden kanssa sai taas normaaliin tapaan nauraa ja sekoilla kovin paljon.

Kazzua näin perjantaina, kun hän tuli koulun jälkeen meille viettämään aikaa. Katsottiin netistä kaikkia ihme videoita ja sitten tapamme mukaan Kazzu laittoi mun hiukset ja lakkasi kynnet. Otettiin myös pitkästä aikaa vissiin ihan kivoja yhteiskuvia. Oli hauskaa.
Juhani tuli meille viikonlopuksi. Käytiin lauantaina tallilla hakemassa Jentsin tavarat, oli hyvä että Junnu oli auttamassa niin meni nopeammin ja oli sitten jotain seuraa vahtimassa mun oloakin.
Muuten ei kai hirveenä mitään tehty, oltiin vaan ja kuunneltiin musiikkia sekä katseltiin telkkaria. Oli mukava viikonloppu yhdessä.

Oon ollut oikein ahkera ja tunnollinen opiskelija koulussa, kun yksikin päivä nukuin auton takakontissa, kunnes Anne tuli herättämään, perjantaina en jaksanut mennä kouluun ja tänään olin puoli tuntia myöhässä ruokailun jälkeiseltä tunnilta. Aika usein oon myös istuskellut ja katsonut ku muut tekee, kun ei oo huvittanut vaivautua. Lahjattomat harjottelee! Okei, ei nyt aivan noinkaan. Ensi viikolla alkaa uusi jakso, jolloin päästään tekemään moottori- ja sähkötöitä. Ettei nyt vaa sitten sattuis mitään :D

Hepat on onneksi kuulunut mun elämään vieläkin. Viime viikon keskiviikkona kävin siis naapurissa pitkästä aikaa moikkaamassa Taraa ja Eitriä. Pääsin myös ratsastamaan Tarpsulla jälleen. Kenttää ei vielä ole (on rakentumassa), joten maastossa menin. Tara oli oikein reipas, aina kun pyysi ravia, niin poni alkoi hetken päästä kiihdyttämään ja nosti laukan. Siinä sitten laukattiin niin, että heikoimpia hirvittäisi. Oli tosi vaikeeta yrittää pysyä jotenkin hyvin Taran laukassa, kun tuntui pomputtavan niin kovin.
Tein pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä, väistöissä Tarpsu oli oikein yritteliäs ja teki hyvin, vaikkei niitä vielä niin täydellisesti osaakaan. Pysähdyksetkin sujuivat, joskin loppua kohden oli vähän malttamaton ja ei heti meinannut jaksaa seisoa paikoillaan, vaan olisi mieluummin peruutellut, mennyt sivulle tai liikkunut eteenpäin. Kuunteli kuitenkin ihan hyvin pyyntöjä, eikä alkanut vänkäämään tai puskemaan väkisin sitten jonnekin.

Tänään kävin taas ratsastamassa Taralla. Käynnissä tein taas pysähdyksiä ja Tarpsu pysähtyikin oikein herkästi. Sitten taivuttelin ja asettelin molempiin suuntiin, pieniä pätkiä kerrallaan vuorotellen kumpaankin suuntaan. Aluksi karvakaveri vähän vastusteli eikä olisi niin mielellään taipunut, mutta aika pian tuli kuulolle ja sitten sujui oikein mallikkaasti. Ravissa ei tänään niin herkästi yrittänyt laukalle, mutta kiihdytteli silloin tällöin kuitenkin. Ei lähtenyt silti kertaakaan ilman lupaa laukkaan.
Laukassa oli huomattavasti rauhallisempi, varsinkin loppuvaiheessa, jolloin sai välillä pyytää enemmän eteenkin.
Mentiin tänäänkin puomeja, koska niitä on nyt alettu ahkerasti treenaamaan Tarpsulla, jotta kordinaatiokyky paranisi. Puomien ylitys sujuikin huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, vaikka viimeksikin sujui hienosti alkukolautuksien jälkeen.
Sain myös kunnian tutustuttaa Taran ensimmäistä kertaa elämässään esteeseen. Tai no kavaletiksi sitä ehkä paremmin kannattaa kutsua, tietysti aloitetaan totuttaminen matalasta. Ensiksi Tara ei oikein tajunnut että jalkoja pitää oikeasti nostaa vähän enemmän, vaan puomi tuli joka ylityksellä alas. Tara ei hätkähtänyt ollenkaan uutta tilannetta. Lopulta saatiin kuitenkin ylitettyä este aivan puhtaasti, ai että olin ylpeä neidistä!

Oli kyllä taas tosi voimaannuttavaa, maastossa laukkaaminen saa pakosti hymyn nousemaan huulille ja kaikki ikävät ajatukset katoamaan. Iloa tuo myös se, kun saa opettaa Taralle uusia juttuja ja huomata kuinka se yrittää parhaansa ja kun se onnistuu, tulee itsellekin ylpeä olo.

Nämä naapurit ovat tosi ystävällisiä, ja siitä mun täytyy olla kiitollinen. Mahdollisuudesta jatkaa pienestä pitäen rakastamaani hevosharrastusta. Nyt on siis puhuttu, että kävisin ainakin kerran viikossa ratsastamassa Taralla.

Blogi siis pysyy pystyssä, se kertoo edelleen mun elämästä ja siihen sisältyy vieläkin hevoset. Vuonohevosten ystävillekin blogi ehkä tarjoaa jatkossakin vähän luettavaa, sillä Taran heppakaveri (Eitri) on vuoden ikäinen vuonohevonen.

Video

Moi, sain vihdoin Jentan muistovideon tehtyä. Ei ollut helppoa tämäkään.
Tuun joku päivä kirjottelemaan kuulumisia ja avaan ehkä vähän blogin jatkoa ja heppailuasioita.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan (RIP Plut Jenta 2.6.2003-14.9.2014)

Ei oo sanoja. Otsikossahan se tulikin. Kuolema oli se ainoo asia, mikä pystyi meidät erottamaan.
Näin ei pitänyt käydä, mutta ennalta ei olisi voitu aavistaa.
Jentan on nyt hyvä olla ♥
Liian raskasta ja vaikeeta mulle, mutta päivä kerrallaan on yritettävä selvitä.

Kirjoitan paremman postauksen kunhan pystyn, antakaa pliis aikaa älkääkä viitsikö nyt kysellä sen enempiä.
En tiedä miten blogin käy, niin kuin en tiedä mistään muustakaan vielä tässä vaiheessa, kun ajatukset on liian levällään ja järkytys on suuri.

Kiitos yhteisestä ajasta rakas, 12.1.2012 - 14.9.2014.

Kuulumispostaus

Moikka moi, johan vierähti aikaa edellisestä kerrasta. Sanon jo näin alkuun, että ratsastuskuvia ei ole, koska ei oo ollut ketään kuvaamassa.
Ajattelin kuitenkin nyt pikaisesti tänne päivitellä jotain viime aikojen kuulumisia, jos kone nyt suostuu yhteistyöhön. Tää tietokone on sanomassa sopimustaan irti, ensiksi meni akku ja nyt tuuletin. Kone siis sammuttaa itseään vähän väliä, milloin ylikuumenemisen takia ja milloin siksi että akku ei lataannu.

Noh kuitenkin, olin tässä yks viikonloppu taas pohjoisessa Juhanilla. Oli tosi jees, Volvoiltiin perjantaina ja lauantaina. Pääasiassa oltiin vaan ja katseltiin telkkaria tai jotain muuta sellasta rentoo. Perjantaina olin niin väsynyt, että nukahdin Junnun syliin kesken jonkun ohjelman katselun, hups :D Näin myös ensimmäistä kertaa heidän kissoja ja ne oli söpöjä, toisella oli vähän liikavarpaita ja toinen oli pieni ujo metsäkissa.

Lauantaina olin ekaa kertaa traktorin kyydissä, kun vietiin jotain jyviä kuivaajalle. Kyllä olikin pomppuisaa kyytiä, sai koko ajan pidellä kiinni jostain, että pysyi edes jotenkin penkillä, mutta hauska kokemus silti. Sunnuntainakin mentiin traktorilla.
Oli kyllä tosi hyvä viikonloppu!

Jentalle on löytynyt vuokraaja, joka onkin käynyt viikolla ratsastelemassa. Kävin kyllä viime keskiviikkona itse ja Jentsi oli super. Perjantaina menin pellolle, aluksi jännitti että löytyyköhän jarrut ja ratti, mutta ei meillä mitään ongelmaa ollut. Jentsi oli innoissaan, kun sai mennä lujaa, mutta pukitti vain kerran. Käynnissä ja ravissa tehtiin suunnan vaihtoja, siirtymisiä ja ympyröitä. Laukassa mentiin pääasiassa pitkin peltoa, mutta aina silloin tällöin myös ympyröitä ihan vaan varmistukseksi siitä, että ohjaus on kunnossa.
Perjantaina Juhani tuli meille viikonlopun viettoon, ja majailtiinkin ihan kahdestaan mökissä.

Lauantaina mentiin tallille tietysti, menin Jentalla kentällä. Tein pääty-ympyröitä, voltteja, siirtymisiä ja kulmat aina niin, että pysähdys ennen kulmaa ja siitä sitten suoraan kääntyminen ilman turhia askelia, Jentsi oli hieno.
Illalla juopoteltiin vähäsen ja oli mukavaa.

Sunnuntaina taas tallille, ratsastin kokonaisen tunnin verran. Ihan perusjuttuja taas vaan, siirtymisiä ja pääty-ympyröitä. Vasta-asetukset pitkillä sivuilla. Jenta toimi tänäänkin hienosti, laukoissa tosin oli vähän kiireinen. Loppukäynnit menin pellolla Armin ja sen omistajan kanssa, oli kivaa.
Viikonloppu oli taaskin onnistunut :)

Näin Niinaakin tiistaina pitkästä aikaa!