Kuulumisia ja kuvia

Moi!
Täällä taas, ja mitkä olot...

Elikkä eilinen oli aiiivan syvältä. Mulle tuli nimittäin pitkästä aikaa migreeni. Olin onneksi kerennyt jo ratsastaa Jentan, kun migreeni alkoi tulla. Huomasin taas siitä, kun näkökenttä meni oudoksi, tuli sellaisia ihmeellisiä kaikkia pyörteitä ja ties mitä kuvioita.
Jokatapauksessa lähdin sitten ajamaan kotiin. Ei ehkä mikään maailman viisain ratkaisu, kun ei tajunnut mistään mitään ja näki harhoja. Selvisin kuitenkin, ja kotona menin sitten heti nukkumaan. Eihän tuo perkele millään luovuttanut, vaan tuntui ihan siltä kuin joku olis hakannut lekalla aivoja mössöks.
Siinä sitten kun rupes oksettamaan, alkoi myös itkettämään ja siinä vaiheessa oikeasti toivoin, että joku olis tappanut mut. Ai juma sitä kipua!
No, kaikki vähäinen mitä olin päivällä syönyt, tuli tietty ylös. Äiskä toi lääkkeitä, mutta ei nekään alhaalla pysyneet vaan tulivat melkein samointein pois. Valehtelematta voin kertoa, että nukuin koko päivän tallilta tultuani (okei tiettyhän oksentelin välissä ja halusin kuolla, mutta siis). Jossain vaiheessa luulin, että oksennan kohta keuhkotki tai mitkä vaan sisäelimet ulos, kun ei ollut enää mitään, mitä ois tullu ylös, mutta silti keho yritti vaan oksentaa.

Mä en kestä, jos tää nyt tulee taas säännölliseksi! Mullahan oli toi migreeni ihan säännöllisenä joskus vähän nuorempana, tuli noin kerran kuukaudessa vissiinkin. Nyt se on ollu pari vuotta tauolla, ja voi sitä ihanuutta, kun ei oo edes tajunnut pelätä sen uudestaan tulemista. Tällä hetkellä kyllä pelottaa. Sanoin yhelle kaverillenikin, että hirtän itteni jos tää aikoo jatkuu.
Oon aina sanonut, että tätä migreeniä, joka mulla on, en toivois edes mun pahimmille vihollisille. Niin paljon mä sitä vihaan. 

No mutta oli mun päivässä jotain piristävääkin. Tai oikeestaan illassa ja yössä, miten sen nyt ottaa.
Yks mun kaveri oli menny facebookiin, sitten se oli lähettäny mulle siellä viestin, että miksen oo koneella, oli oottanut neljä minuuttia ja sitten soittanu mulle :33
Musta oli vaan niin söpöö, ku havahduin siihen, että puhelin soi ja kun vastaan, niin heti ekana kuuluu, että "mikset sä oo koneella?!!". Se puhelu sitten vähän venähti ja kestikin lopulta 2tuntia ja 20minuuttia. No eipähän oo lähiaikoina tarvinnu valittaa siitä ettei kukaan mun kavereista ikinä soita mulle :DD

Joo, ehkäpä se siitä. Tänään raahauduin kouluun 9:55 eli siis skippasin ensimmäisen tunnin. Olot ei vieläkään tosiaan oo mitkään mahtavimmat, mun pitäis lukea huomiseen ruotsin kokeeseen, mut ei oikein innosta. Tuntuu vähän, etten nyt ota tästä suurempaa stressiä, vaan meen tuurilla. Kai mä läpi pääsen joka tapauksessa..?
Koulun jälkeen menin hetkeks Niinan ja Nean kanssa kylille, meillä oli hauskaa, kun syötiin kolmestaan kääretorttu semmosilla jäätelöön tarkoitetuilla lusikoilla! Lähdin kuitenkin aika aikasin kotiin, koska en viitsinyt tällä voinnilla oikein jäädä pörräämään.

Heitän nyt tähän vielä parit heppakuvat, jotka ovat eri päiviltä.