Moikkarallaa!
Pakko tulla nyt päivittelemään tänne, vaikkei erityisemmin mitään kummempaa asiaa olekaan.
Jos nyt aluksi vaikka mainitsen, että Jusu ja Niina kävivät tänään liikuttamassa Jentan, eikä kumpikaan tällä kertaa pudonnut :)
Itse kävin koulun jälkeen vähän söpöilemässä ponin kanssa.
Mutta niin, oikeestaan tulin vähän hehkuttamaan, että mä oon ollu ilonen! Ihan oikeesti. Se tunne, ku vaan hymyilyttää. Pitkästä aikaa mulla on ollu hyvä olo.
Ihanku joku tyhjä kohta sydämessä ois täyttymässä.
Kuraattorikin huomas sen, ja sanoi, että kiva nähdä mua oikeesti iloisena. Kuulemma mun silmätkin hymyilee.
Tottakai mua pelottaa, että millon tää menee ohi, enhän mä voi olla ilonen, ainakaan pitkään. Kohta varmaan tapahtuu jotain ihan hirveetä, ja sit kaikki on taas menny.
Mutta mä oon yrittäny nyt työntää tommoset ajatukset pois.
Vaikka tottakai tää olo loppuu enemmin tai myöhemmin (luultavasti ennemmin), mutta nyt just tällä hetkellä mä aijon elää.
En oikeesti ees muistanu, miltä tuntuu ku oikeesti hymyilyttää, on hyvä olla, ja tekis melkein mieli tanssia tuolla lumisilla kaduilla :)
No, ehkä se riitti nyt hehkutukseks, katotaan hymyilyttääkö vielä huomennaki ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)