Mikä mua vaivaa, en pysty enää peiliin katsomaan.

Heii! Olin siis tänään pitkästä aikaa ratsastamassa.

Menin tallille jotain kello 13 jälkeen. Hain Jentan laitumelta jotain 14 aikoihin. Soli ihana, kun mä kutsuin sitä, niin aluks se vaan vilkas, sit lähti löntystää mun luo ja lopulta tuli ihan ravilla! :3
Vein ponskin karsinaan ja se sai syödä siellä päiväruokansa.

Jentsi oli kyllä todella väsynyt tänään. Karsinassa vaan nuokkui, ei tarvinnut ovea sulkea tai ponia kiinnittää mihinkään. Ei sitä kiinnostanut edes mikään.
Harjasin Jentan hyvin ja sen jälkeen laitoin suojat etujalkoihin ja pintelit takasiin.

Ennen varusteiden laittoa vielä ihastelin Yrjöä (siis sitä kissanpentua) ja lopulta päästiin Jentan kanssa ihan pihalle asti. Vaikkei poni millään olis jaksanut lähteä.
Parkkipaikalla nousin ponin selkään, jonkin kiven päältä ja sitten suunnattiin maastoon. Ensimmäiset ongelmat tuli eteeni ennenkuin edes kerettiin päästä maastotielle. Poni pelkäsi mörköjä, joita se näki maastoon vievässä ylämäessä, eikä olisi millään uskaltanut mennä siitä.
Siinä sitten peruutettiin, pyörittiin ympyrää, jumitettiin ja lopulta mentiin ravilla mäki ylös.

Mentiin tänään aika nopeatempoinen lenkki, käyntiä aluksi pitkä pätkä, sen jälkeen ravia. Ja loput kohdat mentiin laukassa. Tietenkin laukkapätkien välissä oli lyhyitä käyntihengähdyspätkiä.
Lenkin loppupäässä olevassa vikassa laukkapätkässä Jenta singahti matkaan kuin tykinsuusta. Vauhti vain kiihtyi ja mun oli vaikea istua kyydissä. Annoin ponille vapaat ohjat ja tarrasin satulaan toivoen ettei poni pukittaisi tai menisi puskaan.
Lopulta poni hidasti sen verran, että pystyin ottamaan ohjasta vähän ja siirtämään ravin kautta käyntiin.

Poikettiin siltä hiekkatieltä metsään. Hetken aikaa etsittiin oikeaa polkua ja luulin jo, että eksyimme, kunnes huomasin oikean polun. Emme siis ole ikinä Jentan kanssa kulkeneet noita metsäpolkuja. Polun lopussa oli maastoeste. Jenta yritti aluksi kiemurtaa ja mennä ohi, mutta pidin kurssin suorana ja hyppy ei tuottanut ongelmia. Siitähän poni innostuikin, eikä meinannut millään siirtyä hitaampaan askellajiin.
Jotenkin sain ponin raville ja oltiin jo tallille johtavalla tiellä. Onneksi autoja ei tullut, sillä me ravattiin keskellä tietä ja välillä reunassakin. 

Aivan hitusen ennen tallin pihaa sain Jentan siirtymään käyntiin. Pihassa tulin alas selästä ja vein ponin talliin.
Tallissa Jenta taas nuokkui vaan. Heitin sille leivän ja se ei jaksanut siirtyä paikaltaan, vaan kurotti kaulaansa ja yritti ottaa leipää seisomalla itse paikoillaan. Aluksi ponin suuhun tarttui heinänkorsi, mutta tajutessaan ettei heinä ollutkaan se mikä piti ottaa, yritti poni uudestaan ja lopulta saikin leipänsä. :)

Viilensin ponia vedellä, rasvasin turvan ja sitten vein sen takaisin laitumelle. Laitumelta mukaan tarttui Pisara :)
Vein Pisaran siis talliin ja sen jälkeen lähdinkin kotiin.

Kotona menin uimaan ja saunomaan. Uin siinä ihan rauhassa, kun kuulen jonkun huutavan nimeäni. Katson tielle ja huomaan Merjan huomanneen minut! No turistiin siinä sitten (=huudeltiin siis) hetki, kunnes hänen piti jatkaa matkaansa ja minä jatkoin uimista.

Ei nyt ole mitään uusia kuvia, mutta laitan joitakin mitkä otettiin siellä leirillä. Toivottavasti näitä ei ole täällä vielä ollut.

Loppuun on mainittava vielä, että Jenta oli todella mahtava tänään! :3♥