Jenta+kuolaimettomat suitset=..lue tästä! :)

Moikka!

Tänään mulla siis oli koeviikon viimeinen koe. Se oli äikkää, ja en kyllä jaksanut yhtään panostaa siihen(kään). Mutta ei voi mitään :D
Kaikenlisäks mua rupes oksettaa ihan helvetisti viimesten 5minuutin aikana. Kiva ku yritin sit vaa hokee itelleni, että pidä sisällä, älä oksenna O.o

Lähdinkin tallille kellon ollessa 10:30.
Sain lainata Anskulta kuolaimettomia suitsia. Aluksi tuli vähän mietittyä, että toimisiko Jenta ja entäs laukassa ohjaaminen, kun tuntuu joskus olevan hukassa se ratti kuolaimienkin kanssa.
Nopeasti kuitenkin unohdin, että siinä olisi meille mitään uutta. Jenta kääntyi ja pysähtyi aivan mahtavasti käynnissä ja ravissa. Ei poni sentään aivan paketissa kulkenut, mutta voin rehellisesti sanoa, että tuli sieltä semmoisia hyviäkin pätkiä, joissa Jenta kulki "oikeinpäin"!

Kun olin ratsastanut puoli tuntia, oli aika laukata. Menimme keskiympyrälle ja laukka nousi aivan vaivattomasti. Poni myös pysyi ympyrällä itsekseen, eikä paljoa tarvinnut käännellä! Ohjatkin saivat suht pitkinä olla.
Yhden jonkun ihme pompun Jentsi teki kerran, kun kuului jonkun työkoneen ääntä. Silloin tajusin, miksi olen pysynyt kyydissä talvellakin kaikenmaailman rodeoissa; topparatsastushousujen paikat liimautuvat satulaan ja estävät näin ilmalennon XD!

Poni sai huimat kehut ja pienen lepotauon ennen kuin vaihdettiin suunta. Samalla ympyrällä otettiin myös vasen laukka, joka meni aivan todella hyvin. Kääntäminen ei ollut mikään ongelma, eikä poni pelleillyt. Voisi siis sanoa, että oli jopa vaivattomampaa kuin kuolainten kanssa.
Ja ehkä mukavampaa Jentallekin?

Mulla oli kyllä jotain ongelmia ravissa, sillä vaikka Jentalla onkin pehmeä ravi, en voinut kovinkaan kauan mennä harjoitusravissa, koska alkoi särkeä selkää ;s Ja vatsalihaksia..

No mutta, poni oli kyllä todella hieno ja katsotaan josko menisin piankin uudestaan kuolaimettomilla.

Tui♥

Haaste + höpinää

Hellou, sain tämmösen haasteen ja teen sen nyt :D Ainiin, ulkoasu on nyt vaihtunut vähän talvisempaan, mutta älkää huoliko muutan sitä paremmaksi (esim. teen uuden bannerin) kunhan saan kuvia ja näin :)

Olisi myös kiva, että kommentoisitte, kun olen kuitenkin tässä tehnyt videoita ja muitakin erikoisempia postauksia ja kommentteja ei ole tullut yhtään. Haluatteko siis pelkkää normaalia? Tekstiä ja pari kuvaa?
Kommenttia saa myös heittää siitä, että halutaanko joulukalenteri vai ei..

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 uutta kysymystä.
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11 asiaa minusta1. Lintsasin tänään enkun kertauksen, koska ei huvittanut mennä sinne.
2. Aina välillä oon ihan pihalla, kujalla, eksyksissä...
3. ...kuten nytkin.
4. Aamuisin ei jaksais millään nousta sängystä, ku on niin kylmää ja pimeetä.
5. Mulla on viha-rakkaus-suhde lumeen. 
6. Meinaan oksentaa pestessäni hampaita (varsinkin, jos pesen myös kielen).
7. En voi syödä melkein mitään vihanneksia/kasviksia, koska oksennan.
8. Ikävöin usein mun ystäviä/muita ihmisiä.
9. Useinkaan en tiedä mitä haluan. Yhtenä päivänä toista asiaa ja toisena toista.
10. Haluaisin olla joku muu.
11. Pelottaa ajatella tulevaisuutta, menneisyyttä tai nykyhetkee. Eli pelottaa vaan ajatella.

Kysymykset

1. Lempivuoden aikasi?

En osaa sanoa... Vois olla kesä, mutta sitten taas tulee ne omat ongelmansa, joten sanon etten tiedä. 

2. Lempiaineesi koulussa?

Ei mikään! Vihaan koulua melkeinpä varmaan enemmän kuin mitään muuta. (Vaikka viha onkin turhaa ja yliarvostettua)

3. Lempihevosesi?

Tähän varmaankin kuuluisi vastata, että Jenta. Mutta toisaalta on niin paljon muitakin kivoja heppasia! Ei kai sellaista yhtä vahvaa lempparia olekaan, mutta Jentaa en kyllä vaihtaisi mihinkään (toiseen hevoseen tai ihan mihin vaan)♥

4. Lempiruokasi?

Ei taida olla.

5. Lempipäiväsi?

Se, kun on vapaata ja saa viettää päiväänsä välittämättä mistään. Olla kerrankin vapaa kaikista huolista. Ei sen väliä, mikä viikonpäivä sattuu olemaan.

6. Lempivaatteesi?

Öö, yksi ehdottomista suosikeistani on (ja on ollut siitä asti kun sain!) sellainen musta tuubitoppi, jossa on vetoketju ja paljetteja. Siihen yhdistän musta-punaruutuisen minihameen, jossa on rusetteja, niin siinä on jotain parhautta♥ Vaikka toki muitakin löytyy.

7. h&m vai seppälä?

Ihan sama..

8. cola vai jaffa?

Cola! :)

9. yksin vai kavereiden kaa?

Ystävien kanssa♥

10. perjantai vai lauantai?

Lauantai ehkäpä, koska saa olla koko päivän vapaalla.

11. Mistä pidät eniten joulussa?

Lahjoista? No eii.. Sanoisin tunnelmasta ja yhdessä olosta, jos tuntisin niin. Tällä hetkellä ainakaan ei oo mitään fiilistä mihinkään. (Y)

Mutta niin ehkä joululaulut ja tunnelma + lahjat. Niistä voisin pitää.

Kouluvalmennuksessa

Moipsis! Oltiin tänään Jentan kanssa Timo Rokkasen kouluvalmennuksessa.
En aijo (luultavasti) kovin paljoa siitä jaaritella, koska tein videon.

Tosiaan, oli vähän kuulovaikeuksia ja nyt sitten videoita katsellessa kuuli paljon "vinkkejä", mitä ei ollut kuullut ratsastaessa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, heh!

Laitan pari kuvaa videon lisäksi :) Ja joo, kääntäkää rataspyörästä videon laatu HD'ksi, niin saatatte saada jotain selvääkin ;)

Hän on kovin söpö! :3♥

Mussa on aivan liian paljon vikoja, miksen nää hyvää enää~

Moikka! Nyt saatte tämmöisen erikoispostauksen, jottei blogi aivan kuole pystyyn.
Ja syitä kirjoittamattomuuteen on monia. Suurin syy on se, että joku saatanan nilkki (sori ruma ilmaus) on varastanut Jentan satulavyön.
Elikkä ratsastus on nyt vähän sitten jäänyt ja hirveemmin en oo muutenkaan ponia liikutellut, kun ei oo pystynyt. Oli vaan niin kova isku mulle. Ja en voi(nut) mennä tallille alkamatta itkeä. Tai vaikka olisinkin saanut pidettyä kyyneleet poissa, niin kurkussa oli pala ja oksetti.
Mutta niin, minkäs sille tekee..

Ja tänään kuitenkin liikutin Jentan ihan normaalisti ratsastaen, koska tallin omistaja antoi luvan lainata satulavyötään, tai oikeastaan mitä vaan ratsastuskoulun hevosen vyötä.! Onneksi, vaikkei sekään omaa korvaa.. Ja joo, tuun sitten viikonloppuna postailemaan luultavimmin sitten kunnolla heppasista.
Plus meillähän alkaa huomenna koeviikko, joten senkin takia voi olla vähän hiljaiseloa.

Okei, tämä on nyt tällainen minusta kertova postaus, kuvien muodossa. Olen itse "vihannut"(viha on yliarvostettua, en siis vain ole kauheasti tykännyt) tämmöisestä postauksesta enkä varsinkaan niistä "before i die" - postauksista, mutta mitä vaan voi tapahtua, joten kestäkää :)

No eiköhän noi nyt riittäis, olis vaan ollu vielä niin paljon mitä ois voinu laittaa, mutta ehkä joku toinen kerta sitten ;P

Kuvat täältä

"Mä oksennan... Tuo kypärä!"

 Hallou! Sori, mut pakko nyt viljellä tätä videoo taas täällä, koska parastaaa!♥ (ehkä seuraavan kerran laitan tän sitten taas ens kesän kynnyksellä.. ;D)
ja otsikko tosiaan löytyy myös videolta!

Ostoksia videolla

Moikka!

Oltiin tänään lahdessa ja nähtiin siellä myös Hennaa ja Sofieta :3 Oli kyllä tosi hauska nähdä molempia pitkästä aikaa.
Kun tultiin lahdesta niin olin hetken kotona ja sitten lähdinkin sedälleni, jossa pidettiin pienet synttärit. Valitettavasti olin niin väsynyt, etten muistanut ottaa kameraa mukaan, joten mitään kuvia ei ole esim. Pojusta, joka oli mukana myös. Joskus toiste sitten. Kuitenkin oli kyllä mukavaa♥

Tässä nyt videolla nämä ostokset :)
(kannattaa vaihtaa HD'ks painamalla rataspyörästä, jos haluaa saada selvääkin jostain)

Maastoilua & muistelua

Moi!
Tänään olikin yllättävän hyvä päivä, koulussa sain kuulla "Ajattelinkin just sua", ja kukaan ei voi arvatakaan kuinka hyvältä tuntui kuulla noi sanat jonkun suusta piiiitkästä aikaa :3
++ "Älä vielä mee, ei sun tarvii nyt mennä", voi kuulostaa merkityksettömältä hehkuttaa tuommoista, mutta kyllä se vaan nyt oli ihmeellistä ja tosi piristävää.

Tallilla ajattelin liikuttaa Jentan vaan nopeasti, samalla kuitenkin miettien, että pakko olisi maastoonkin taas päästä, yksin lähteminen vaan ei houkuttanut.
No, kuinka ollakkaan, Jade pyytää mua maastoon itsensä ja Liiran kanssa. Aluksi piti vähän miettiä, mutta tottakai mä lähdin, koska siinä oli se tilaisuus!

Laitoin Jentsille varulta olpparit, ohjat keskimmäiseen renkaaseen. Kun ei oltu maastossa aikoihin käyty ja Jenta tuppaa varsinkin syksyllä olemaan aika innoissaan ja yrittää useimmiten ohitella toisia.
En tiedä johtuiko kuolaimista, mutta poni kulki lähes koko ajan kauniisti muodossa, vaikka kuinka yritin pitää ohjaa löysänä ja näin. Mikäs siinä, jos haluaa kouluilla maastossakin :)
Olisi pitänyt ihan kuvia ottaa, kun niin nätisti neiti kulki!
Kuitenkin huomasi, että intoa löytyi, sillä ravissa aina silloin tällöin heilautteli päätään, kiihdytti ja hieman pompautti takapäätään ja olisi lähtenyt mieluusti laukkaankin.

Otettiin vissiinkin yksi laukkapätkä, ihan hyvän mittainen eli ei mikään lyhyt minipätkä, muttei toisaalta mikään kilometrien mittainen. Liira siinä edellä meni todella nätisti, Jentalta intoa löytyi ja varsinkin takapää taisi ylikuumentua nostossa. Tuli siis aika iso pukki ja sen jälkeen mentiinkin ihan kunnon vauhtia, höpsö♥

Loppuravit olikin sitten pitkät ja reippaat myöskin. Jaden kanssa meillä riitti juttua koko maastoilun ajan. Mentiin kyllä ihan kunnon maasto, muttei kumpikaan muistanut katsoa kelloa. Kuitenkin yli tunti siinä vierähti.

Jenta oli äärettömän mukava, ei säikkynyt, kyttäillyt, pahemmin kiirehtinyt, eikä yrittänyt väen vängällä kiinni Liiran perään! Oli hyvä kädelle, eikä tarvinnut myöskään hoputtaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tasan vuosi siitä, kun Vanni♥ & Comu lähtivät taivaltamaan polkuaan kohti vihreimpiä niittyjä.

En voinut käsittää sitä. Ja aina kun menin tallille, odotin näkeväni Vannin, että tammani palaisi takaisin.

Ja jouduin muistuttamaan itseäni; Ei, Vansku ei tule enää. 

Opin kyllä tajuamaan, että ehkä näin on parempi, tekihän Vanni pitkän uran ja oli rakas niin monelle, että ansaitsi jo lomansa. Vaikka olisihan hän voinut levätä muutenkin.. Mutta joskus, kipujen, hevosen takia on tehtävä se vaikea päätös.  

Vanni ei joutunut lähtemään yksin, vaan pääsi yhtämatkaa Comun kanssa. Nyt nuo kaksi hienoa hevosta ovat jo vuoden loistaneet tähtinä taivaalla. Ja muistot pysyvät aina sydämessä yhtä kirkkaina. 

Video tehty viime vuonna..

Tähän hetkeen haluaisin palata. Sitä onnea, joka ilmeestäkin huokuu...

Ja Comu

Jentailua + vähän muutakin höpinää

Moikka!

Täällä taas ja tällä kertaa saatte kuulla vähän heppailujuttujakin :)
Elikkä siis tänään menin tallille hieman kello 13 jälkeen. Tallille tulo on aina lähes yhtä ihanaa; tuntee vapautuneensa mm. koulun kahleista.
Tällä kertaa kyllä tunsin olevani vieläkin aivan pihalla, kujalla, eksynyt ja irtaantunut itsestäni (mutten hyvällä tavalla).
Kuitenkin, jo siinä vaiheessa kun näin Jentan, joka oli ottanut ihanan mutakuorrutteen piristyin, enkä voinut kuin hymyillä! Lempeästi nauroin ponille, kun mietin tulevaa harjausurakkaa.
Jenta on vaan niin ihana, nyt kun se on vielä kovin pehmeäkin, ihan kuin nalle :3

Tiesin, etten jaksaisi vääntää koulua. En pystyisi panostamaan ja miettimään. Tarvitsin tauon ajattelusta, ja mikäpä sen parempi keino kuin viilettää täysiä hevosella! Maastoon ei kyllä menty pienen liukkauden ja muidenkin syiden takia, mutta kylläpä Jentalta onnistuu kovaa meneminen maneesissakin.

Käynnissä kiemurreltiin ja vaihdettiin suuntaa, tehtiin myös parit pysähdykset. Ravattiin uria pitkin, niin että toinen pitkäsivu kevennyksessä ja toinen kevyessä istunnassa.
Mukaan otettiin pari volttiakin silloin tällöin, ihan vaan kuulolla olemisen varmistamiseksi.

Jenta pääsi mukaan juoneen tosi nopeasti ja ottikin laukalle ihan itsestään sillä kevyt istunta uralla. Oikeastihan ei saa lähteä laukkaan ilman ratsastajan lupaa ja plääplää, mutta tällä kertaa oli tarkoitus pitää hauskaa ja nimenomaan tuulettaa, joten hymyilin kyydissä ja kyyneleet valuivat silmistä ilman iskiessä vasten kasvoja.
Jossain vaiheessa otin sitten molemmat laukat, ihan tarkoituksella ja mentiin koko maneesia, oikeassa kierroksessa Jenta innostui oikein kovasti ja pötki hyvin kovaa. Mutkat suoriks ja suorat mutkiks, vähän joo pelotti kulmissa että mennään nurin, muttei pidä jättää jotakin tekemättä pelon takia (varsinkin jos asia on tämmöinen, että pelko on lähes aiheeton).

Ei meillä mennyt kuin puoli tuntia, ponin perusteellinen harjaus ja sitten ansaitusti pihalle syömään! (porkkanien saattelemana, tietenkin!). Ainiin karsinassakin Jenta oli oikein kiva, ja katseli paljon mitä touhuilen (korvat hörössä!). Kylläpä tuo hamusi hiuksianikin ja antoi pusuja♥

Laitan nyt muutaman kuvan, jotka tosin eivät ole tältä päivältä.

Neiti halusi hypätä ;)

---------------------------------------------------------------------------------------
Tässä vielä banneri Tarulle (klikkaamalla nimeä pääsee blogiin) :)
Tosin tein kivan kämmin ja olin jo pari tuntia vääntänyt tuota, ennenkuin huomasin, mutta olkoon nyt tuollainen!

Missä mä oon, kuka sä oot ja kuka mä oon? (Vuodatusta!)

Heippa! Ja sori nyt tää blogin kökköily, mutta mä oon taas eksyny.
katotaan sitten, että milloin jaksan tulla postailemaan muita kuulumisia.

En tiedä kuka oon.
Enkä tiedä mitä tehdä.
En tiedä mitä kirjottaa.
En vaan tiedä mistään mitään.
Koko maailma vaan tuntuu taas romahtavan päälle.
Ja ajatukset on yhtä sotkua.
Mä oon kyllä taistellut vastaan. Yrittänyt pitää ajatukset selkeinä.
Tai mieluummin olla ajattelematta.
Enkä tiedä miten ja miksi näin on käynyt, mutta oon vaan ihan hukassa taas.
Sirpaleina. Vääristynyt.
Pää hajoo. Ahdistaa liikaa.
Jokanen pienikin asia, ihan mitätön, saa mut hajoomaan totaalisesti.
Kuten tässä eräänä päivänä, kun en saanut liukkaiden takia ajettua autoa talliin.
Se alkaa olla jo merkki entisestä. Siitä entisestä, johon ei halua palata.
Se pimeys, joka ei päästä otteestaan.
Ja pitäisi jaksaa vaan yrittää juosta karkuun. Mutta kun ei vaan pääse.
Ei jaksa yrittää. Kompastuu siihen viimeiseen kiveen ja päättääkin vain jäädä makaamaan.
Tietäen, ettei ole vapaa enää.
On kahlittu.
Vangittu siihen vankilaan, joka on omassa päässään. Kunnes hukkuu omiin ajatuksiinsa.
Ei pääse pois enää.
Kaikki on turhaa.

Hetki

Se tunne. Niin huumaava. 
Joka hetken oli taianomainen. 
Oli ehkä paras hetki koko viikkona,
kummaa kyllä sanoa näin, ja pitää tuota pientä hetkeä 
niin isona.
Vaikka tuo tunne, hyvä olo päänsisällä, kesti lyhyemmin
kuin minkään olisi kuvitellut ikinä kestävän. 
Muttei se mitään. Minä tunsin sen, ja ehkä 
mahdollisesti, tunnen vielä joskus uudestaan.

Mikä siihen johti? Niin monta kertaa tehnyt saman,
mutta ikinä en ole tuntenut sitä noin voimakkaasti.
                                       Ehkä se piristi. 
                                       Ehkä huominenkin on helpompi, jos muistan tämän.
                                                           Toivottavasti.