Ja kuolemaa vahvempaa huumetta ei tunneta

Heippuli.
Viime postauksessa mainitsin, että on tapahtunut hämmentäviä asioita ja täytyy sanoa, etteivät ne loppuneet siihen, mutta ehkä se tästä vielä rauhottuu.

Mutta jos nyt sitten heppailuun. Torstaina olin ratsastustunnilla, menin Muhkulla. Olin tosi väsynyt ja allapäin, joten mietinkin, että mitähän tunnista tulee. Kuitenkin ratsastaessani huomasin, että sehän on se asia, joka antaa mulle voimaa. Siinä hetkessä, kun keskittyy ratsastukseen, voi unohtaa kaiken muun.
Mentiin pääty-ympyrällä ja piti saada hevonen menemään tosi hidasta käyntiä, niin että se kauhoo jaloilla. Tämä piti tehdä pääasiassa istunnalla, ohjiin ei juurikaan koskettu ja käsien piti olla rennot. Muhku meni tosi nätisti!
Ainoo, missä oli suurempia ongelmia oli oikea laukka. Muhku oikoi ja meni liian kovaa sekä tiputteli raville. Kuitenkin lopulta saatiin oikea laukkakin sujumaan ihan ok ja tunnista jäikin taas positiivinen mieli.

Tänään Kazzu tuli kanssani tallille. Minä ratsastin Jentsillä ensiksi jotain puolisen tuntia ja Kazzu sitten mun jälkeen.
Tein taas paljon siirtymisiä, Jentsi siirty jo tosi herkästi. Keskiympyrällä menin myös, Jenta oli ihmeen nätisti, meni ravissakin jo kivan rauhallisesti eikä kaahottanu pää viidentenä jalkana. Laukkaan olin todella tyytyväinen tänään, poni kuunteli paremmin kuin aiemmin.
Kazzullakin Jenta meni ihmeen hyvin, vaikka Kazzu ei ollutkaan ratsastanut Jentsillä pitkään aikaan. Kyllä sai olla ylpeä pikku ponittajasta ♥
Tultiin sitten vielä meille katsomaan leffaa ja viettämään aikaa yhdessä, oli kivsuu!

wruum :DDD