Kiitos~ (kuulumisia)

Moikka! Mä oon palannut.
Viime aikoina on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, etten voi melkein todeksi uskoa.
Kadotin itteni ihan kokonaan, kaikki tuntui turhalta. En jaksanut välittää itsestäni ja mikään ei tuntunut hyvältä. Tunsin joko järkyttävää tuskaa tai sitten pelkkää tyhjyyttä.
En oo saanu kunnolla untakaan melkein koko viikkoon, ja ruokakaan ei ole maistunut.
Menetin kaiken toivoni, halusin luovuttaa. Niin kovasti en oo ikinä sitä halunnut.

Mutta nyt, nyt oon täällä taistelemassa. En anna itteni vajota enää yhtään ja aion todellakin nousta täältä pohjamudista. Onneks mulla on ihan mahtavia ystäviä!
Eve tuli pitkän matkan takaa meille, vaan koska mulla oli niin paha olla. Soitinkin sille eilen (en yleensä koskaan soita kellekään), kun mulla oli hirmuinen tarve saada puhuttua ajatuksiani jollekin, kun tuntui ettei missään ole järkeä.
Lisäksi Kazzu on piristänyt kannustavilla quoteilla ja muutenkin sanallisesti ja on mukavaa, kun jutskutaan melkein koko ajan. Ihan mistä vaan.
Latte taasen piristi kertomalla hauskoja kommelluksia, ollaan puhuttu myös syvällisempiä ja on kiva kun viime aikoina ollaan juteltu nyt sitten useemmin.
Myöskin Marsi ja Nea ovat kuunnelleet ja puhuneet mulle järkeä.
Ninde piristi ja yllätti toiminnallaan, ja on muutenkin ollut tukena. Aida oli keskellä yötäkin kertomassa, että oon tärkeä ja täytyy vaan jatkaa.
Jusu on yrittänyt saada mua nauramaan (ja onnistunutkin) tekemällä tai sanomalla tyhmiä juttuja ja on tehnyt myös selväksi, että on omalla tavallaan tukemassa mua.
Kiitos teille kaikille, jokaisen tuki on ollu arvokasta ja tärkeetä! Vaikka oonkin junttipää, enkä suostu huonoissa oloissa kuuntelemaan tai ainakaan sisäistämään teidän sanomisianne, niin ootte silti jaksanu toitottaa mulle niitä niin paljon ja useesti ku on ollu tarvis. Rakastan teitä♥ (+ muitakin, joita en tässä maininnut)

Olin Niinalla viime viikonloppuna, sieltä nyt vähän kuvia.

Eilen oli ratsastustunti, menin Leolla. Olin jo varautunut siihen, ettei mikään suju ja tulee vaan kauheeta taistelua kaikesta, joten vähän etukäteen huolestutti.
Tehtiin kolmikaaristakiemuraa ja voltteja. Aluksi en saanut Leoa oikein taipumaan ja asettumaan, mutta lopulta sekin alkoi sujua! Tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ihan tunnin lopussa Leo olikin jo hienosti pyöreä.