Johan on. Kamalan epäonninen kesäkuu ollut.
En saa nyt järkevästi ilmaistua näitä asioita, mutta lähdetään nyt vanhoista jutuista elikkä kaaduttiin Jentan kanssa 11.6. Olin siis maneesissa ratsastamassa, kun Jentsi säikähti jotain ja yritti rynnätä pakoon, mutta sotkeutuikin jalkoihinsa ja kaatui.
Jalkani jäi ponin alle, mutta selvittiin pitkälti säikähdyksellä, koska sain vain isot mustelmat ja pääkin koki kolauksen (vaikka kypärä olikin). Jentalle tuli pieni haava jalkaan, muttei onneksi mitään pahempaa.
Tätä viikkoa olin odottanut innoissani, olisi vain pitänyt muistaa, että pessimisti ei pety (pettyy kuitenkin), sillä suunnitelmat tapansa mukaan kusivat. Ja huolella.
Eilen eli sunnuntaina tulin tallille nopeasti liikuttamaan Jentsikan, koska tarkoituksenani oli mennä Marsin luo täksi viikoksi majailemaan. Harjatessani ponia kuitenkin huomasin, että sen silmä oli turvonnut kiinni ja valui nestettä.
Eläinlääkäri tuli ja saatiin lääkettä. Kipulääke, joka annetaan kerran päivässä, ja silmätipat, joita pitää laittaa 1½ tunnin välein.
Tämähän tarkoittaa sitä, etten voi poistua tallilta. Tänään kyllä täytyy käydä apteekissa katsomassa, josko saisi lisää silmätippoja.
Aamulla, kun kävin lääkitsemässä Jentaa, se pitikin silmäänsä jo auki! Tästä olen tietysti iloinen ja helpottunutkin. Kun nyt vaan ei tulisi takapakkia, ja saatais poni kuntoon.
Oma kuntonikaan ei mikään maailman mahtavin ole, koska edelliset viikot ovat olleet minulle raskaita, ja nyt tämäkin vielä tähän päälle. Kohta tulee loppuunpalaminen, kun kaikki menee pieleen ja mulla ei olis voimia tällaiseen.
Olisin halunnut nähdä kavereitani ja viettää mukavaa kesää, nyt kun vielä vanhoilla seuduilla ollaan. Tilanne on kuitenkin mikä on, tärkeintä tietysti saada ponin silmä paranemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)