Ei kukaan muu, ei kukaan muu oo mitä toivoisit.

HOX! sisältää randomkuvia mm.ristiäisistä (++ muutenkin on sekava)

Moips!
Ajattelin tulla tänne nyt vähän turinoimaan, kun tuntuu etten oo pitkään aikaan postaillut (yhteen päivään?)

Ja täytyy nyt sanoa, että oon kyllä niin vuoristorata tai tuuliviiri, kun vaan voi olla. Yhtenä aamuna hymyilin (tästä nousi muuten kauhea kohu meillä, kuulin toiseen huoneeseen asti kuinka keittiössä spekuloitiin sitä, että olinko mä just hymyillyt :DD) ja sitten seuraavana aamuna oli taas nii huono olo ettei mitään rajaa.

Tänään oli siis se huono aamu, mutta jotenkin sitten sain tsempattua, että jaksoin koulussakin melkein hyvin. Ainiin, yks poika kolautti mua tänää tuolilla päähän XD
Lisäks meijän piti olla jonossa ja hieroo edessä olevaa henkilöä, sitten kääntyä ja hieroo sitä, joka oli eka meitä hieronu, ja oli ihan hilkulla etten saanut ahdistuskohtausta...
Ei siinä sinänsä mitään, kaipasinki hierontaa ja tykkään kosketuksesta, mutta jotenki ku olin siellä jonon keskellä ja jos erehdyin ajattelemaan, että joku randomi koskee muhun ja en voi paeta, niin oikeesti aloin jo pelätä. Kummallista!
Ja oon huomannut, että vanhojen tanssiharkoissa mulle on meinannut useesti tulla ahdistuskohtaus, kun on ollu ihmisiä niin paljon, tosin tätä ei ole nyt hetkeen onneksi tapahtunut. Se on vaan niin kauhee tunne, ku tietää, että kohta tulee ahdistus ja sitten on päästävä pois. Onneksi oon pystynyt siirtämään mun ajatukset ja ei oo tullu sitten muuta kuin alkuoireita.

tällä naamalla mentiin ristiäisissä, eli ei kaameeta sotamaalausta ollu tällä kertaa :D

mun silmässä on tollai musta ihme hommeli, tossa vaaleenpunaisessa jutussa, ja se (musta) on tullut joskus ihan pienenä, kun yks tökkäs mua ripsarilla silmään, ja toi ei sit ikinä lähtenytkään. Mutta ei se mua henkilökohtaisesti ole ikinä haitannut, enkä oo kovin paljoo kuittailujakaan siitä kuullut :)

No se siitä aiheesta, ja luultavasti huomenna herään hymy kasvoillani, koska tää ilta on ollu aivan mahtava♥! Kiitokset tästä kuuluu parille henkilölle, joiden kanssa oon nyt taas tänäänkin jutellut facebookissa ;)

Lisäksi Jentakin oli tänään oikein kiva ratsastaa. Kulki hyvin, joskin jossainvaiheessa oli hyvinkin etupainoinen, mutta kyllä muuttui ryhdikkäämmäksi, kun pyysin.
Koetin ratsastaa ihan kunnolla tänään, ja meillä menikin ehkä noin 50minuuttia.

Eilenhän Jusu ja Niina kävivät tallilla, ja Jenta olikin päässyt juoksentelemaan pitkin tallipihaa...

Huomenna mulla on sitten ratsastustunti, ja saas nyt nähdä monelta pääsen koulusta, että meenkö vielä ratsastaa Jentankin, vai käykö Jusu ja Niina.

Anteeksi erittäin sekavasta ja huonosta postauksesta, mutta joo, mä olen iloinen tällä hetkellä♥
(ja tällä perusteella ootan huomista vähän kauhulla..)

Oon kyllästyny esittämään onnellista (VUODATUSTA!)

Heyppis.

Tulin nyt pohdiskelemaan tänne taasen. Elikkäs olin tänään ristiäisissä (noin 4 tuntia), ja kun tulin kotiin, huomasin että olen aivan liian väsynyt.
Aloin sitten ajatella, ja huomasin, että aina kun olen jossain "tilaisuudessa", jossa on enemmän tai vähemmän muita ihmisiä, niin sen jälkeen olen aivan loppu.
Johtuuko se siitä, että noissa kyseisissä tilaisuuksissa pitää esittää iloista, kertoilla että kaikki on hyvin ja olla mukana jutuissa? Ja kun joutuu esittämään, pitää kerätä kaikki voimansa ja lopulta niitä ei enää vaan ole.
En siis ikinä jaksa mennä tallille sen jälkeen, kun tulen jostakin.

Tänään ajattelin asioita ihan kunnolla. Sitä kuinka yritän aina jaksaa, kuinka sinnittelen yksinäni ja kuinka silloin tällöin voin hieman paremmin.
Mietin, että mikähän mun ongelma oikeesti on...
Olis ihan kiva tietää, ja jos tän sais jotenkin loppumaan. Mä oon niin väsynyt olemaan väsynyt.

Mutta en oikeastaan edes uskaltaisi hakea apua, koska se on uutta mulle. Mitä tapahtuu, jos vedän kulissit matalaksi ja paljastan itseni?
Uusi ja tuntematon pelottaa mua. Sitäpaitsi oonhan selvinnyt jo monta vuotta itsekseni.

Mutta toisaalta oon alkanut vähän jo pelkäämään itseäni, kun kaikki menee vaan pahemmaksi. "Apukeinot" muuttuu vahvemmiksi. Mitä voinkaan vielä itselleni tehdä? Pelkään sitä päivää.

Joka päivä mä haaveilen siitä, että voisin nukkua. Näen silmissäni joka päivä sen saman kuvan. Täysin musta huone, ei ikkunoita, ei ovia, ei mitään ympäristöä. Huone keskellä ei mitään, minä siellä nukkumassa. Kaikessa rauhassa.
On myös toinen mielikuva joka toistuu. Minä istumassa yksin pienessä talossa. Käsissäni kuppi, jossa kaakaota. On ilta ja syksy, puut tiputtavat lehtiään. Istun ja katselen ulos, tai oikeastaan tuijotan vain tyhjyyteen.

Ei koulua, eikä mitään muítakaan velvollisuuksia. Molemmissa haaveissa olen vapaa. Niin vapaa kuin vain voi olla. Ehkä vapaampikin.
Onko noi sellaisia haaveita, joista jokainen meistä haaveilee, vai onko ne osoitus sairaasta mielestä?

Kuitenkin, tiedän ettei kumpikaan noista ole millään muotoa mahdollisia. En vaan pääse niistä eroon...

Ja tosiaan, huomenna on saksan koe. Yritin pakottaa itseäni lukemaan, mutta mä en pysty. En millään pysty.
Mulla ei oo voimia semmoseen. Ja en jaksa edes välittää. En jaksa, en jaksa, en jaksa. (ja tällä en nyt tarkoita sitä, että olisin laiska, vaan ottaa enemmänkin henkisesti liian koville).

En tiedä, mutta mä oon aivan hukassa. Kertokaa mulle, miten täällä kuuluu elää? Miten pystyy siihen? Miten voi jaksaa? Nauttiiko joku tästä oikeasti, vai odottaako kaikki muutkin sitä päivää, kun ei tartte enää sinnitellä?

Tiedän, ettei mikään tule muuttumaan. Mä en hae apua. Mä en opi elämään.

Ps. kuvat Tumblr

"tuol on noita!" -- "NOITA!!!" *heheheehhahaa*

Hallou, otsikko tuli eilen mun ja mummin suusta :) Mummi siis sano Pojulle ton ekan osan ja mä huusin tokan ja yhdessä revettiin. Ei siellä tietenkään mitän noitaa ollu mut mummi ei tiennyt lelujen nimiä :D

Eilen menin nukkumaan hyvillä mielin, kerrankin! Johtui siitä, että olin käynyt piristävän keskustelun yhden ihanaisen♥ kanssa :3

Toki oli ihanata, kun juttelin myös Latten ja Marsin kanssa. Ja varsinkin se, kun Marsi tekstas mulle!♥
Kivakiva, kun joku huomioi tuollai tekstaamalla (:

No, mutta palataanpa tähän päivään. Heräsin aikaisin, jo kello 8, koska tänään piti lähteä kotia päin. Herättyäni musimusitin pienenpientä Pojua♥, ja menin aamupalalle. Poju roikkui hampaillaan mun lahkeessa XD

Oi, Poju on ihana, kun aina kun se herää, niin se tulee ekana etsimään ja tervehtimään mua!

Sitten vaan möllättiin pari tuntia ja syötiin, jossain vaiheessa piti sitten alkaa lähtemään ja Poju oli taas pujahtanut mun huoneeseen. Mun piti siis kantaa kahta isoa ja täynnä olevaa laukkua + yhtä pienempää täynnä olevaa laukkua ja Pojua, mahdettiin olla hyvä näky!
Pakkauduin autoon ja laitoin Pompomin kuljetusboxiin, siellä se vähän vikisi...

Saavuttiin ajoissa bussiasemalle, joten otin vielä Pojulin syliin musiteltavaksi, oi kun se oli kiltti! Varmaan tiesi, että olen lähdössä.

Eilen Poju chattasi Lattelle mun koneella XD Sitten se meni vielä järsimään tätä konetta ja kun kielsin, se järsi mun kännykkää - no otin kännykän pois ja silloinhan Herra Kusivintilä rupes järsimään mun kameria! Voi toista :3

(Tulipas Poju painotteinen postaus!)

Tilliä syödään :3

Hymy♥

No  sitten bussi saapuikin Lahteen, jossa lähdimme äiskän kanssa kirkkoon, jossa Sofien (kummityttöni) ristiäiset pidettiin.  Mähän oon siis sylikummi, eli olin aika isossa roolissa.
Siinä kun pitelin vauvaa, niin pappi oli vasta sanonu ehkä pari sanaa ja mun käsi oli jo ihan kuollu ja olin vaan, että *lopu jo, lopu jo, ää mä kuolen!!* ja sit yritin näytellä et kaikki ok :DDD

Mut niin, selviydyin siitäkin sitten ja mun käsi oli ihan tunnoton, enkä jaksanu melkei nostaa mitään enää :P
Lähettiin sitten Hennalle ja juttelin parin tyypin kanssa, ja sitten syötiin kaikenlaista. Lopulta häivyttiin ja nyt olen tässä bloggaamassa ja äsken mesettelin T'n♥ kanssa ;)