I am falling to pieces without you here~

Heipsuli.
Bloggailu ei taas oo oikein innostanut, ei ole oikein ollut kerrottavaa tai kuvia tai sitten jokin muu syy on estänyt kirjoittamisen. Nyt oon kuitenkin täällä taas kuvien ja pienten kuulumistenkin kera.

Sunnuntaina käytiin Jentan kanssa piiiiiitkästä aikaa maastossa. Menin selästä käsin, niin poni sain kävellä vähän reippaammin. Jentsi oli tosi hyvällä tuulella ja selvästi myös ilostui päästessään maastoilemaan.
Ponittaja olisi niin hirmuisesti halunnut mennä kovempaa, mutta pysyttiin tietysti käynnissä. Tai no pari pientä raviaskelta tuli, kun en kerennyt ennakoimaan ja estämään ihan joka kerta.
Kun tultiin tallille päin, niin jossain vaiheessa aloin miettimään, että tässähän se on, mistä oon pienenä unelmoinu. Oma vuonohevonen, jonka kanssa maastoilla. Hetken tuntui paremmalta, maailma oli kauniimpi, eikä ahdistavat ajatukset vyöryneet päälle. Oltiin Jentsin kanssa kahdestaan, mentiin vaan siellä ja katseltiin maisemia.
Vaikka ehkä me molemmat oltais haluttu vähän päästellä kovempaakin, mutta se joutaa odottaa. Kyllä meitä käyntimaastoilukin piristi.

Tänään olin ratsastustunnilla, jonka menin Muhkulla. Tehtiin avotaivutusta ja pääty-ympyröitä. Möhkis oli aika kiva. Tästä tunnista jäikin paljon parempi fiilis kuin viime kertaisesta.