Ja niin vaan lähti taas yksi kulkemaan paikkaan parempaan...

Joo-o. Nyt ei oo vaan sanoja. Tämä ja edellinen vuosi on kyllä ollut yhtä kuolemaa! :(
Katsotaan josko joskus pystyisin kirjoittamaan tästä enemmän, mutta nyt tyytykäämme tähän vähän huonoon kuvaan (ajatus kuitenkin tärkein) ja pieneen runoon.

"Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutta tiedämme - sun hyvä olla on."