Ennen Jentaa en ollut ratsastanut kuin muutaman kerran ilman satulaa. Aina ilman satulaa mennessä mulla oli epävarma olo ja meinasin useesti tippuakin. Aloin kuitenkin mennä Jentalla useasti ilman satulaa ja pikkuhiljaa mun tasapaino kehittyi, jopa niin että päätin pariin otteeseen hypätäkin satulattomasti.
Ilman satulaa menin myös silloin, kun oli paha olo ja halusin tuntea Jentan liikkeet paremmin. Yleensä, jos mulla olikin joku hätänä ja menin ilman satulaa, niin Jentsi oli erityisen varovainen ja miellyttävä. Silloin en myöskään vaatinut mitään kummempia, me vaan humpuuteltiin ja paranneltiin mun oloa.
Jossain vaiheessa aloin mennä kuolaimettomilla suitsilla ja ilman satulaa. Siitä sitten siihen, että ilman käsiä ja painoavuilla ohjaillen. Se tunne, kun pystyi laukkaamaan ympyrää ilman käsiä ja kyydissäpysyen. Enkä edes tippunut, vaikka poni pukittikin, siinä huomasi kehityksen.
Mulla oli myös tapana laulaa erästä laulua aina kun menin ilman satulaa, sen voitte kuunnella alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)