Oon luonnostani hullu ja voin kertoo: ei mua lääkkeet paranna

Heippa! Oon kuvaillut aika paljon (turhia) juttuja (okei, omaa naamaani) tässä viikon varrella, mutten ole jaksanut siirtää kuvia koneelle, joten nyt sen tehtyäni ajattelin laitella niitä tänne. (Alhaalla vuodatusta, älkää lukeko, jos ei kiinnosta).

nätein ponineiti♥

Jentan uudet suojat :)

Tää viikko on ollut tavallaan aika rento koulun suhteen (no koeviikko, mutku en oo jaksannu stressaa), mutta silti mulla on ollu tosi raskasta. Jotenkin oon taas luisumassa jonneki omaan pimeään maailmaani. Tai sit oon vaan taas avannu silmäni, ja huomannu että tää maailma on persiistä.
Eilen vitutti ihan suunnattomasti, ja tänäänkin olisin halunnut yhdessä vaiheessa vaan itkee ja otti kaikki niin paljon pattiin, että. Oon kuitenkin saanut pidettyä itseni erossa terästä.

Ehkäpä tää vielä tästä jotenkin... Mut joo, mulla on ihan sellanen olo, etten jaksais mitään. Haluaisin vaan nukkua jossain pimeessä huoneessa, joka olis eristyksissä kaikesta. Tai toisaalta haluisin viettää aikaa hyvässä seurassa ja unohtaa huolet, ja sen synkkyyden, joka taas alkaa valtaamaan mun mieltä.

Jenta saikin tänään juosta irtona, koska mulla ei oo sitä ratsastusmotivaatiookaa nyt.. Mutta huomenna sitten ratsastan mitä luultavimmin, joten.