Moikka! Nyt saatte tämmöisen erikoispostauksen, jottei blogi aivan kuole pystyyn.
Ja syitä kirjoittamattomuuteen on monia. Suurin syy on se, että joku saatanan nilkki (sori ruma ilmaus) on varastanut Jentan satulavyön.
Elikkä ratsastus on nyt vähän sitten jäänyt ja hirveemmin en oo muutenkaan ponia liikutellut, kun ei oo pystynyt. Oli vaan niin kova isku mulle. Ja en voi(nut) mennä tallille alkamatta itkeä. Tai vaikka olisinkin saanut pidettyä kyyneleet poissa, niin kurkussa oli pala ja oksetti.
Mutta niin, minkäs sille tekee..
Ja tänään kuitenkin liikutin Jentan ihan normaalisti ratsastaen, koska tallin omistaja antoi luvan lainata satulavyötään, tai oikeastaan mitä vaan ratsastuskoulun hevosen vyötä.! Onneksi, vaikkei sekään omaa korvaa.. Ja joo, tuun sitten viikonloppuna postailemaan luultavimmin sitten kunnolla heppasista.
Plus meillähän alkaa huomenna koeviikko, joten senkin takia voi olla vähän hiljaiseloa.
Okei, tämä on nyt tällainen minusta kertova postaus, kuvien muodossa. Olen itse "vihannut"(viha on yliarvostettua, en siis vain ole kauheasti tykännyt) tämmöisestä postauksesta enkä varsinkaan niistä "before i die" - postauksista, mutta mitä vaan voi tapahtua, joten kestäkää :)
No eiköhän noi nyt riittäis, olis vaan ollu vielä niin paljon mitä ois voinu laittaa, mutta ehkä joku toinen kerta sitten ;P
Kuvat täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)