Missä mä oon, kuka sä oot ja kuka mä oon? (Vuodatusta!)

Heippa! Ja sori nyt tää blogin kökköily, mutta mä oon taas eksyny.
katotaan sitten, että milloin jaksan tulla postailemaan muita kuulumisia.

En tiedä kuka oon.
Enkä tiedä mitä tehdä.
En tiedä mitä kirjottaa.
En vaan tiedä mistään mitään.
Koko maailma vaan tuntuu taas romahtavan päälle.
Ja ajatukset on yhtä sotkua.
Mä oon kyllä taistellut vastaan. Yrittänyt pitää ajatukset selkeinä.
Tai mieluummin olla ajattelematta.
Enkä tiedä miten ja miksi näin on käynyt, mutta oon vaan ihan hukassa taas.
Sirpaleina. Vääristynyt.
Pää hajoo. Ahdistaa liikaa.
Jokanen pienikin asia, ihan mitätön, saa mut hajoomaan totaalisesti.
Kuten tässä eräänä päivänä, kun en saanut liukkaiden takia ajettua autoa talliin.
Se alkaa olla jo merkki entisestä. Siitä entisestä, johon ei halua palata.
Se pimeys, joka ei päästä otteestaan.
Ja pitäisi jaksaa vaan yrittää juosta karkuun. Mutta kun ei vaan pääse.
Ei jaksa yrittää. Kompastuu siihen viimeiseen kiveen ja päättääkin vain jäädä makaamaan.
Tietäen, ettei ole vapaa enää.
On kahlittu.
Vangittu siihen vankilaan, joka on omassa päässään. Kunnes hukkuu omiin ajatuksiinsa.
Ei pääse pois enää.
Kaikki on turhaa.