Pettymys

Moi.
Mä oon niin pettynyt itseeni. Mä menetin taas tänään itsehallintani. Mä on pettynyt siihen. Mä oon pettynyt mun hevosteluun.

Mulla oli tänään melkein koko päivän paha olo. Ja mä yritin pidätellä sitä. Olla mukana jutuissa. Sitten se paha olo alkoi ottaa musta yliotetta, mä huomasin etten voinut sille enää mitään, joten mä menin sisäisesti paniikkiin ja yritin pakonomaisesti keksiä jotain, jolla saisin sen pahan olon purettua.. Siinä olotilassa, kun palaa sisältä päin, ei tahdo vain istua paikoillaan, tuntea sitä kipua yksinään, muiden pitäessä hauskaa.

Joten, mä keksin jotain, aivan tyhmää, josta tietenkään Latte ja Marsi eivät innostuneet. Kyllä mäkin sen tajuan nyt paremmin. Mut siinä tilanteessa mä en voinut olla vaan paikoillaan ja ajattelemaan järkevästi.
Ja kun mun ideaan ei suostuttu, se paha olo puristi mua vielä enemmän. Siinä vaiheessa se tuska oli kamalaa. Tuntui siltä, kun se paha olo mun sisällä olis nauranut mulle; "Hähää, siinäs näet taas. Tuotat aina pettymyksen." Mä toivoin, että voisin kuihtua pois. Hitaasti hävitä.
Mä halusin oksentaa kaiken ruuan mitä olin syönyt. Mua ällötti. Oikeastaan mä haluaisin tehdä niin vieläkin, mutten vaan pysty siihen.

Se olo siitä sitten helpottui Even♥ avulla.

Ja siitä lähtien mulla on ollut pettynyt olo. Ei varmaan ole mitenkään parasta mennä tallille pettyneenä ja lähes paha oloisena.. Ja sitten pitäis olla vahva ja rohkea pärjätäkseen poninsa kanssa. Jokainen arvaa ettei se ole hyvä yhdistelmä.
Eli ei, tallillakaan ei mennyt hyvin. Yritin juoksuttaa Jentaa kentällä, mutta se uhkas mua, tuli lähelle ja pukitti päin. No pitihän mun jatkaa.. Otin sen talutukseen ja taluttelin aika hyvän aikaa, kunnes laitoin sen uudestaan ympyrälle.
Mutta niin siis, en syytä tässä nyt ponia, jos tajusitte. Tiedän kyllä, että vika oli minussa.

Tulin kotia, onnistuin hukkaamaan kännykkäni ja tiputin kalenterini vahingossa. Tiedän, että nuokin ovat aivan pikku asioita, mutta musta alkoi jo tuntua taas, että mä en kestä. Teki mieli vaan huutaa ja repiä itteltään hiukset päästä, no sen sijaan tulin tätä kirjoittamaan.

Miten näin taas kävi? Miksi se paha olo sai musta yliotteen? Miksi mä en onnistunut pidättelemään itseäni?

Mä en halunnut sanoa asioita mitä sanoin, mä en halunnut olla sanomatta asioita mitä en sanonut. Mä en halunnut loukata Lattea ja Marsia. Mä en halunnut aiheuttaa niille harmia.
Mutta siinä tilanteessa (vaikka mikään ei mua oikeutakkaan käyttäytymään heille noin) mä en vaan voinut itselleni mitään.

Jos se paha olo alkaa ottaa mut valtaan niin mä en voi istua/ seisoa siinä yksin. Mä en voi kuunnella  toisten ilakointia. Mun täytyy keksiä jotain tekemistä, tai muuta turvaa jolla yritän saada itseni pidettyä kasassa.
Mä olen rikki, tiedän. Mä yritän olla vahva, mutta joskus käy näin.

Ja toivoisinkin, että tuossa tilanteessa mua ymmärrettäisiin.. Yritettäisiin auttaa. Vaikka tiedänkin, että olen hyvä näyttelijä; pahaa oloa ei minusta  välttämättä huomaa ainakaan niin helposti.

Niin, pyydän tässä julkisesti anteeksi Lattelta♥ & Marsilta♥ tyhmää käytöstäni. Toivottavasti luette tekstin ja saatte siitä selvyyttä käyttäytymiseeni.

Tiedän olevani vaikea.