Jo 1 kk!

Hallou, alempana on siis video, ehkä olettekin sen jo aiemmin päivällä katsoneet.
Videossa oli siis kolmen eri päivän ratsastuskertojen materiaalia.

Mutta siirrytäänpä itse aiheeseen, elikkä Jenta tuli meille 12.1.2012 ja tänään 12.2.2012 hän on siis ollut meillä jo kuukauden!

Tähän kuukauteen on mahtunut niin paljon kaikenlaista; useita eri ratsastajia, pukittelua, viemistä, nyhräämistä, seuraamista, nätisti menoa, huimapäistä laukkaa, ilman satulaa ratsastusta, juoksutusta, hoitamista ja paaaaljon kuvaamista.
Alkutaipaleemme ei ole ollut helppo; ongelmia on ilmestynyt lähes kokoajan. Enkä usko, että ne nyt kuukaudenkaan jälkeen menisivät pois, ei taatusti. Mutta täytyy olla sitkeä, ja vaikka välillä meneekin huonommin, niin toisinaan taas menee paremmin.
En ole katunut Jentan ostamista, vaikka olenkin sitä usein pohtinut.
Olen tullut tallilta kotiin pettyneenä (silloinkin kohdistan pettymykseni itseeni ja siihen millainen olen ratsastajana) useita kertoja, mutta toisaalta olen myös tullut kotiin aivan taivaissa.

Minä olin jäärä ja en edes antanut mahdollisuutta toisille hevosille/poneille. Äiskä katseli poneja netistä ja ehdotteli kaikenlaisia kivoja ponskeja, joita olisimme voineet käydä katsomassa, mutta minä sanoin, että käyn katsomassa vain yhtä hevosta ja se hevonen oli Jenta. Johon olin silmäni iskenyt heti, kun myynti-ilmoituksen näin.
Mutta niin, ehkä joskus postailen siitä, miten tarinamme alkoi ja mitä ongelmia olemme kohdanneet.
Kiinnostaisiko teitä?




+++ Tiedän missä kohdissa vammatan, näen itsekin milloin on väärä laukka ja milloin pompin kuin perunasäkki, joten siitä ei tarvitse huomauttaa :)


Lauantaina Jenta oli todella hiano! Ja sillä oli paljon virtaa (Jusu väänsi tästäkin jonkun "vitsin") varsinkin laukassa. Pyysin sitä nostamaan laukan ja sehän nosti, mutta musta tuntuu että ympyrällä se aina innostuu. Lähdettiinkin laukkaamaan koko maneesia pitkin, saisi poni päästellä höyryjä.
Mäkin olin ihan innoissani sen innoisuudesta ja hoputin sitä menemään kovempaa, kohdissa joissa se hidasti.
Ja kyllähän se kovaa menikin, niin kovaa, että maneesin ilma löi kasvojani vasten saaden silmäni vuotamaan.

Oikeassa kierroksessa Jenta teki minipomppuja, ja kun se huomasi etten välittänyt niistä, se kiihdytti entistä enemmän ja laukkasi kohti penkkiä, kunnes teki äkkijarrutuksen, jolloin oli pienestä kiinni etten ollut siinä penkillä, onneksi housuni juuttuivat satulaan :DD ! Meillä oli tosi hauskaa :3

Mutta niin, ehkäpä siinä oli nyt tarpeeksi löpinää. Kommentoikaahan toki, ja antakaa kysymyksiä nälkäiselle formspring-lootalle, joka on ollut tyhjillään kovinkin kauan!