Heipsis.
Anteeksi taasen tämä postailettomuus, en tiedä kauanko jatkuu, mutta just nyt ei taaskaan ole mitään mielenkiintoa yhtään mihinkään.
Jotkut ihmiset täällä yrittää kiskoa mua takaisin pinnalle, estää hukkumasta, mutta mä en jaksa edes välittää. Kivahan se on huomata kuinka jotkut yrittävät auttaa, haluavat saada mut tuntemaan itseni eläväks, mutta en jaksa arvostaa.
Mulla on vaan sellanen olo, että haluaisin syrjäytyä. Mä haluan jonnekin, missä ei tarvitse nähdä yhtäkään ihmistä. Eikä mitään muutakaan oikeastaan. Mä haluaisin vain olla. Olla olematta.
Mä en tunne mitään. Mä olen tyhjä. Istun penkillä kavereiden ympäröimänä, ja yritän edes hieman pysyä mukana jutuissa, ehkä naurahdan silloin tällöin. Mutten kuitenkaan tunne muuta kuin pakonomaisen tarpeen päästä pois. Pois kaikesta, en jaksa.
Iltaisin yritän saada itseni tuntemaan edes jotakin. Ei auta enää. Jos on ikinä edes auttanut. En tunne enää sitäkään, vaikka kuinka monta kertaa tekisin.
Väsyväsyväsy, päästäkää mut pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)