Horse Fair ja höpinää

Hallouta!
Elikkäs siis olin eilen Latten kanssa Horse Fair messuilla, ja ajattelinpa nyt tulla niistä(kin) vähän turinoimaan.
(en ole vielä saanut mitään kuvia itsestäni ja kamuleista, mutta laitan niitä johonkin postaukseen, kunhan Latsi toimittaa ne mulle)

Messuilla pääasiassa käveltiin, kierreltiin ja katseltiin kaikenlaista. Itse en ostanut mitään tällä kertaa.
Yritin myös kuvailla, mutta aika huonolla menestyksellä, sillä kuvien laatu näyttää siltä, kun olisin yrittänyt perunalla kuvata!

Messuilla oli sinällään ihan hauskaa, koska seura oli helmee (Latte, Emma, Veeru, Viltsu), varsinkin kun Emmaa ja Viltsua en ollut nähnyt pitkään aikaan. Emma saikin toimia mun "ratsuna", sillä matkustin hänen repparissaan, kun en jaksanut kävelläkään.
Oltiin myös Emman kanssa hetki treffeillä (;

Kuitenkin sain taas huomata ettei tämmöiset yleisötapahtumat oikein ole se mun juttu. Tai siis, että on tosi raskasta mulle, kun pitää monta tuntia olla ihmisten seurassa ja olla iloisennäköinen ja positiivinen ja ties mitä, vaikka haluaisikin vain syrjäytyä rauhassa.
Mutta kyllä mä nyt mieluummin noille messuille menin nauttimaan hyvästä seurasta ja kivasta tapahtumasta, kuin että olisin jäänyt kotiin lagailemaan.

Toi väsymys sitten kylläkin taas aiheutti huonoja juttuja. Se sai mut tuntemaan itseni tyhjäksi, ja hyvin masentuneeksi. Sitten kun vielä siihen lisättiin vähän oikeitakin ongelmia, niin voilá!
Ei tarvinne kertoa enempää illan tapahtumista, sen voi jokainen itse päätellä.
Kuitenkin, yritin mennä aikaisin nukkumaan, jotta sais ton olon mahollisimman nopeesti pois, mutta asiat ei sitten menneetkään ihan suunnitellusti.
Yritin kyllä nukkumista jo vähän kello 23 jälkeen, mutta kello näytti 3, kun vieläkin vain pyörin sängyssäni ilman unta. Jossain vaiheessa nukkumatti vierailikin luonani, mutta nukuin vain katkonaisesti ja heräilin usein...

Niinpä nousinkin tänään jo puol 10 aikoihin, kun en vaan kerta kaikkiaan jaksanut edes yrittää nukkua, kun ei kerta onnistu. Päivä alkoi siis oikein hyvin (huom. sarkasmi!). Kun olin lähdössä tallille, eihän tuo perskeleen mopedi suostunut millään käynnistymään.
No lähdin sitten kävellen, mutten ollut kerennyt kävellä kuin ehkä 4 kilometriä, kun äiskä tuli autolla viemään mua tallille.

Olin tossa vaiheessa jo sen verran depis ettei huhhu. Olinhan tuossa välissä kylläkin kerennyt uusimaan eilisillan tapahtumatkin, joskin vähän lievempänä.
Jenta oli kuitenkin hyvällä päällä, ja piristi mua. Jo karsinassaan ponittaja huomioi mua "silittämällä" mun hiuksia, ja hyväilemällä naamaa. Muutenkin Jentsi oli kokoajan kiinnostunut minusta, ja se olikin itselleni juuri sitä, mitä tänään tarvitsin.

Ajattelinkin mennä ilman satulaa, koska halusin tuntea Jentan ihan lähelläni, halusin saada siltä voimaa jaksamiseen. Jentahan on tosin nyt ollut vähän höpsö, pelkäillyt mukamas sitä sun tätä, ja halunnut vaan kaahottaa jotain omiaan, joten ehkä hetken verran mietin, että olisko ilman satulaa meneminen nyt ihan se järkevin ratkaisu.
Jentsi oli kuitenkin tänään juuri sellainen kuin olin toivonutkin! Itse en jaksanut vaatia siltä mitään kummempia, riitti että mentiin sinne minne ohjasin, ja sitä vauhtia mitä pyysin.

Laukka oli tänään yllättävän rauhallista, ja poni tekikin pari kertaa pienen pukin, kun pyysin sitä laukkaamaan enemmän eteen. Jenta ei kuitenkaan sen enempää mitään protestoinut, tai ollut hankala, vaan teki kyllä aivan kuten olin pyytänytkin.

Tämä olikin päiväni kohokohta, edes hetken tuntui, että olen turvassa, että joku auttaa mua jaksamaan tän kaiken keskellä. Kun sai tuntea, kuinka oma hevonen aisti mielentilan, ja halusi kantaa varovasti, halusi lohduttaa, antaa voimaa, ja tukea.
Kiitos Jenta♥

Joo, huomiseksi piti olla luettuna Tuntematon sotilas. Piti olla. Ei oo, ei lähellekään. Ei tuu olemaankaan.
Ruotsin sanat ois pitäny lukea. En ole lukenut, en tule lukemaankaan. En jaksa taaskaan mitään. Pakko silti paahtaa menemään...
Perjantaina pitäisi raahautua psykologille.