Ratsastelua (pitkä!)

Hei taasen!
Olen täällä taas, ja tällä kertaa kertomassa heppailusta.

Elikkä tiistaina Jusu ja Niina ratsastivat Jentalla, meni hyvin. Ainoo, että maneesissa oli kuulemma puomeja, joille poni sitten yritti viedä/ehkä kerran onnistuikin heitä viemään.
Kuitenkin molemmat sanoivat, että hyvin meni, eikä Jenta turboillut tai ollut muuten hankala.

Keskiviikkona (eilen) menin itse, kuolaimettomilla jälleen. Jenta tuntui jo aluksi tosi säpsyltä, kyttäili vähän ja näin, joten mietin hetken, että mihin oon taas ryhtynyt, kun ei sillä ponituksella oltu edes kahteen päivään laukattukaan.
Luultavimmin energiaa olisi siis aikalailla, joka purkautuisi pöllöilynä ja kovalla vauhdilla.

Päätin kuitenkin ratsastaa ihan normaalisti, samalla tavalla kuin olisi kuolaimelliset. Mun mielestä täytyy olla itse varma siitä, että poni pysyy lapasessa ja on turvallista, varsinkin kun menee kuolaimettomilla. Täytyy ajatella, että poni pysyy yhtä hyvin hallinnassa riippumatta siitä mitä sillä on päässä.

No kuitenkin, aloitin tutulla tavalla, eli halusin Jentan jo heti aluksi kuulolle. Tämä siis tapahtui pysähdysten avulla.
Tällä kertaa ratsastin aina puolikkaassa maneesissa, ärrästä ässään radanpoikki, keskihalkaisijalla pysähdys ja jatkoin sitten toiseen suuntaan. Lyhyille sivuille voltit. Tein tätä siis käynnissä ja ravissa.

Laukat otin keskiympyrällä. Olin varautunut siihen, että Jenta ampaisis vauhtiin kuin tykinkuula ja sitten vaan kaahotettaisiin siinä ympyrällä, mutta yllätyinkin positiivisesti, kun Jenta nosti laukan rauhassa ja jatkoikin sitä sopivassa tahdissa!
Siinä oli se laukka, mitä ratsastuksenopettajamme toivoisi näkevänsä. Hallittu, kiireetön.
Olin tosi tyytyväinen ponittajaan!♥ (ratsastin noin 30-45min)

Tänään olinkin ratsastustunnilla Jentan kanssa.
Jenta oli jo tallissa tosi hössöllä päällä, ja maneesissakaan ei olisi viitsinyt seisoa kaarrossa paikoillaan. Kyttäsi myös toisessa päädyssä ja yritti matoilla pois sieltä. Eikä keskittynyt muhun ollenkaan.

Viimeistään ponin ampaistua laukkaan toisen hevosen pörähtäessä ajattelin ettei tästä tunnista tule yhtään mitään. Kuitenkin sain jostain päättäväisyyttä, ja päätinkin että mähän ratsastan nyt.
Tehtiin siis loivaa kiemurauraa ravissa, ja toisen pitkän sivun keskelle käyntiinsiirtyminen. Jenta tikitti ravissa, ja ratsastuksenopettaja huomauttikin minulle siitä, että pitäisi pyytää ponia rauhallisemmaksi, ja niin teinkin.
Jenta oli kuitenkin vielä vaikea, punki sisälle toisella sivulla ja kyttäsi ovipäädyssä.

Laukkaa ajattelin kauhulla tässä vaiheessa. Laukat otettiin pääty-ympyrällä, nostettiin ravista. Jenta nosti laukan tosi herkästi, juuri ja tasan sillä sekunnilla kun pyysin. Pysyi myöskin hanskassa molempiin suuntiin, ja meni vasempaan kierrokseen mukavan rauhallisesti!

Jossain vaiheessa huomasin, että Jenta tuli oikeesti kuulolle, lopetti kaikki turhat kyttäilyt ja kiirehtimisen. Jatkettiin tehtävää niin, että pohkeenväistöä käynnissä uralta keskelle ja takaisin samalle uralle. Toiselle sivulle ravissa loiva kiemuraura.

Jenta yritti tässä vaiheessa kaikkensa, ja ratsastuksenopettaja sanoikin, että "On se vaan ihana poni, kun nytkin yrittää niin kovasti parhaansa", ai että kuinka iloiseksi tulinkaan tuosta kommentista :3
Pystyin menemään kiemuran lähes vapainohjin, poni pysyi muodossa ja siirtyi käyntiin istunnalla.

Mahtava tunti oli kyllä! Ja se tunne, kun aluksi tuntuu ettei mistään tuu mitään, mutta lopulta poni antaakin kaikkensa ja on paras♥
Täytyy vielä mainita, että mä todellakin ratsastin. Sain tehdä kunnolla töitä, että sain Jentan kuuntelemaan mua, mutta kyllä se sitten palkitsikin.

Ps. tunnin jälkeen tunninpitäjä (joka oli siis sijainen) tuli kehumaan Jentaa, että kun usein ajatellaan vuonisten olevan semmoisia kärryttelyhevosia, raskaita jne, niin että Jenta on säpäkkä ja sporttinen, ja kuulemma hurmasi tämän kyseisen henkilön! Aina yhtä ihanaa kuulla kuinka joku tykästyy minun mussukkaani♥ (ja vielä ammatti-ihminen)