You can take away my strength

Heyp!
Eilen Jenta sai pitää vapaapäivän, kävin kuitenkin harjaamassa ponituksen hyvin, ja viettämässä ihanaa aikaa hänen kanssaan♥ Jempsi olikin seurallisella päällä ja oli hyvin kiinnostunut minusta.
 Istuin siis karsinan nurkassa ja poni tuli lähelle, hiplasi hiuksiani, tutkiskeli kasvojani kosketellen turvallaan.
Ennen lähtöäni silittelin vielä Jempsin kaulaa, ja pikkuhiljaa huomasin kuinka ponin pää meni vain alemmas ja alemmas.
Niitä hetkiä, joita rakastan!

Tänään päätin sitten mennä kuolaimettomilla. Vaikka eilen olikin vapari, ja luultavasti poni olisi hyvin energinen. Ja vaikka kanssamme samaan aikaan maneesissa oli ori.

Tämä päätös oli hyvä. Jenta oli aivan ihana, kuten kuolaimettomien kanssa se yleensä onkin. Kuunteli istuntaa hyvin, pysähtyi ja jaksoi seistä paikoillaan. Kääntyi pelkästä katseesta.
Laukka nousi hyvin, heti ekalla oikea. Vauhti oli mukava, ja poni kääntyi lähes itsestään juuri sinne minne pitikin.
Vauhti tosin yltyi varsinkin vasemmassa kierroksessa, ja poni alkoi punkea lapa edellä, mutta onneksi pienellä muistuttelulla lapa edellä punkeminen loppui, ja vauhtikin saatiin hiljennettyä heti kun haluttiin.
Vaikka annoinkin laukata reippaasti aikansa,sillä tiesin että Jenta hiljentäisi kun pyytäisin, ja pysyisi reitillä.

Mä niin tykkään mennä kuolaimettomilla, kun Jentakin toimii niin hyvin!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hmmh. Satuin tajuamaan, että mä en oo se, joka kulkee kaduilla niin, että haluaisi tanssia. Mä en ole se, joka hymyilee. Mä en ole se, jolla kaikki on hyvin.
Ei. En pysty siihen. Se en ollu minä. Se oli joku muu, väliaikanen mielenhäiriö parempaan suuntaan.
Mun on aika palata omaksi itsekseni.

Oon huomannu, että valehtelen koko ajan. Oikeesti. Kysykää multa jotain, ja luultavasti valehtelen. Tai vaikka ette kysyiskään, niin valehtelen silti. Tämä on kyllä totta.
Mut siis jännä tajuta, että kuinka paljon mä oikeesti valehtelenkaan. Ja kun itse arvostan rehellisiä ihmisiä. Luotettava sentään olen.

No, tästä nyt en keksi edes kummempaa sanottavaa, mutta oishan se kiva, jos pystyis seistä omilla jaloilla ja olla iloinen ja onnellinen ja kaikkee semmosta.