Taas. Jälleen. Yhä. Vieläkin. Uudelleen. Aina. Ikuisesti.
En kestä itteeni. En jaksa enää. En jaksa mitään. Mä haluan pois.
Olen palaamassa vanhaan. Ei, vaan vanha on palaamassa muhun.
En halua sitä. Ei enää.
En vain osaa häivyttää sitä. Se on mahdotonta.
Joku suurempi. Ottaa mut aina kiinni. Pakoon ei pääse. Piiloutua ei voi.
Haluaisin juosta. Ihan oikeasti. Juosta niin kauan, että jalat pettäisivät.
Yrittää paeta.
Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Ei auta muu. Pakko vaan myöntää taas. Ja sanoa;
Tervetuloa yksinäiset, masentavat ja itkuiset illat. Synkät päivät. Ahdistus. Tervetuloa vaan. Ehkä tälläkertaa saattekin paremman otteen.
En halua.
Ajattele Jentaa! Et sä voi mennä pois kun sulla on Jenta,ajattele niitä hyviä hetkiä joita oot kokenu ja niitä hetkiä joita tulet kokemaan!
VastaaPoistaNiinpä. Jenta & Timi on ne painavimmat syyt miks mun on jäätävä. En halua että niille käy jotain pahaa, mun on pidettävä niistä huolta ja omalla tavallaan nekin pitää musta huolta.
VastaaPoistaNiiden takia en voi myöskään ottaa vastaan mitään pitkäkestoisempaa apua, en halua olla erossa niistä.
Ei tässä voi muuta, kun toivoa kaiken vielä kääntyvän iloon.
Kiitos kommentistasi :)
Sä et saa ajatella noin! Älä anna sn kivun viedä itseäsi! sun on oltava vahva! :) Mutta kai sä aina piristyt, kun Jentan näet? Koita unohtaa, tiedän että se on vaikeeta mut yritä. sä oot vahvaa tekoa, kyl sä jaksat, sun on vaan itse uskottava siihen! älä luovuta! jaksamisia♥!
VastaaPoistaJoskus ei vaan enää jaksais taistella vastaan, kun on jo nähnyt ettei se toimi.. Toisaalta mun on pakko olla vahva, kiitos piristävistä sanoistasi - ne rohkaisevat minua yrittämään kovemmin.
VastaaPoistaToki Jenta auttaa mua, mutta yleensä onkin huonoin olo illalla, kun on yksin. Ja miettii vanhoja, mitä oli joskus, vaikka olikin yksin, tiesi että joku kaipasi. Ei enää tuntenut itseään niin yksinäiseksi ja siten ei ahdistunut ja masentunut.
Pahinta se on silloin, jos on koneella ja koneella on joku jonka pitäisi, jonka haluaisin tulevan juttelemaan, mutta se ei tulekkaan. Se satuttaa ja saa taas ajattelemaan jotain toista henkilöä, jonka jotenkin olen menettänyt tai muuta vastaavaa.
Eihän näin aina ole, mutta kesän lähestyessä en yhtään ihmettele miksi näin käy.
Mutta niin kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentistasi! :3 <3
Koita jaksaa rakas <3
VastaaPoistaps. ala vain itse rohkeasti juttelemaan sille, henkilölle, jonka haluat puhuvan sulle :) uskon, että tämä henkilökin juttelee kanssasi mielellään, vaikka ei keskustelua alota :)
VastaaPoistaLatte♥- Kiitos, pakko on :P
VastaaPoistaano- uusin postaus selittää sen miksi en mene juttelemaan itse :/