neitsyt marian yrttiharha

                                                 Day 14

Hmm, onko tosiaan noin? Kai meistä jokainen on joskus kiireinen, on kokeita, tehtäviä, ehkäpä elokuva on kesken.
Mutta, jos nyt ajatellaan aivan oikeasti, niin kumpi on tärkeämpää elokuvan loppuun katsominen vaiko ystävän kuunteleminen/auttaminen? Jokainen voi tietenkin itse miettiä asiaa, ja henkilökohtaistahan tuokin on.

Entäs siinä tapauksessa, jos ystävä ei edes ole tullut pyytämään apua, ei sano sanaakaan, täytyykö minun silloin mennä ja keskeyttää leffan katselu, läksyjen tekeminen tai muu toiminta, jos olen samaan aikaan koneella?
Jos on sovittu jotain siitä, että juttelette ensi kerran, kun olette yhtäaikaa koneella, niin sitten.
Tai niissä tapauksissa, joissa se on aivan selvää. Henkilö on sinulle ehkäpä tärkein läheinen, hyvin tärkeä, ehkä hän on ystäväsi. Silloin voit harkita menetkö, mutta pääsääntöisesti minun mielestäni silloin on mentävä juttelemaan. Paitsi tietenkin, jos oikeasti olet aivan kauhean kiireinen ja sinun on pakko tehdä jotain muuta kuin jutella kenellekkään (miksi sitten olet online chatissa/mesessä/ missä ikinä?).

Mutta miksi juuri sinun olisi mentävä juttelemaan, jos hänkään ei näytä tulevan juttelemaan? Kai hän tulisi, jos hänellä olisi oikeasti jotain asiaa?!
Mitä, jos hän ei uskalla? Ehkä sinä et mene ikinä juttelemaan hänelle. Ehkä hän tuntee itsensä torjutuksi, kun joutuisi aina aloittamaan juttelun kanssasi? Ehkä hän oikeasti luulee, ettet jaksa häntä sen enempää kuin on pakko. Saat ehkä nähdä häntä tarpeeksi muutenkin. Ehkä hän vain valittaa aina.
Sinä olet sanonut hänelle, ettei hän häiritse sinua. Olet sanonut, että hän on sinulle rakas. Olet sanonut, että sinulla on aina aikaa hänelle. Sinä olet sanonut, että hän saa tulla puhumaan, jos jokin on hätänä.
Mutta ehkä hän luulee, aivan oikeasti, luulee vieläkin, että sanot vaan. Sanot etkä tarkoita.
Ja sinä suutut, jos hän epäilee. Miksi hän niin luulee? eikö hän luota? ei välitä? Ja sinä et jaksa sellaista. Sinulla on omat syysi.

Ja hänestä tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta epäillä. Tuntuu pahalta, jos sinä olet hänelle niin tärkeä, mutta et ymmärrä häntä. Tuntuu pahalta, jos hän on tottunut siihen, että rakkaimmat pitää yhteyttä, joka päivä, niin on ollut entisissä suhteissa, mutta sinä et ole tottunut siihen.
Ehkä hän kuolee sisältä aina ajatellessaan sinua? Vaikka olisit hänen koko maailmansa. Juuri sen takia. Hän on epävarma itsestään. Hän on epävarma sinusta. Hän on aina epävarma.
Jaksatko sinä sellaista? Ehket ole tottunut. Ehkä sinä et pysty. Et pysty olemaan hänelle se, jota hän tarvitsee. Mitä jos on niin?

Hän ei halua luopua, mutta hänen ajatuksensa pyörivät vain sinussa. Hän ei ymmärrä, mikset sinä tee samoin, kuin se entinen teki. Ehkä olet yrittänyt selittää, mutta hän ei vain voi ymmärtää.
Hän on sanonut ettei halua pakottaa sinua mihinkään, hän antaa sinun olla oma itsesi. Mutta häneen sattuu. Silti hän yrittää hymyillä, olla vahva. Vaikka hän rakastaa sinua, niin paljon että se sattuu. Sattuu niin paljon, koska sinä et näytä mitään. Koska sinä et puhu hänelle vapaa-ajalla.

Sinusta tuntuu pahalta, kestämättömältä, voimattomalta, koska myös hän satuttaa sinua. Hän satuttaa, kun epäilee kokoajan. Ehkä sinä et voi ymmärtää häntä, vaikka hän yritti selittää.
Hän ei vaan voi sille mitään. Et ole vieläkään ansainnut sitä luottamusta, mikä edellisellä on. Edellisen kanssa hän oli saavuttanut sen juttelemalla. Joka päivä he juttelivat. Ehkä he tekevät vieläkin niin?

Sinä haluat jo luovuttaa. Tai jos et vielä, niin ainakin jossain vaiheessa. Hän on liian vaikea, hän vaatii liikaa, hän ei ole ikinä tyytyväinen. Sinullakin on edellinen, ehkä edellinen oli parempi.

Mutta hän välittää, kuten sen jo monta kertaa olen toistanut, hän tosiaan välittää sinusta. Olet hänelle niin tärkeä, että satutat häntä tekemisilläsi tai jopa tekemättömyydelläsi. Ajattele sitä, sattuuko sinuun? Häneen sattuu. Hän tietää ettei saisi tuntea pahaa oloa, jos olet kerran tai pari juttelematta hänelle. Se satuttaa häntä silti.

Hän haluaa sinulle vain hyvää, ehkä hän ei ole hyvä sinulle? Hänen mielestään ansaitset jotain parempaa, jonkun joka luottaa kokoajan, jonkun joka ei ole yhtä vaikea kuin hän itse.

Ja sinä olet silti siinä.

Ajattele tätä. Ajattele kunnolla. Aivan oikeasti. Älä suutu hänelle, hän ei halua satuttaa sinua.
Hän ei yritä ajaa sinua pois, hän yrittää saada sinut katsomaan. Katsomaan ympärillesi, katso mitä voit saada, vertaa sitä häneen. Ja tee hänelle selväksi ettei hän ansaitse sinua. Ja sitten, ota joku muu.


Pitkästä aikaa kunnolla tekstiä. Minä olen ajatellut, kuten huomaatte. Osaan ajatella monelta kantilta, jos huomaatte. Niin ja otsikko siitä, kun tein uskonnon läksyä ja luulin että se tyyppi kirjotti ohjekirjan jonka nimi oli neitsyt marian yrttiharha, olin ihan WTF kunnes luin uudestaan ja tajusin että se olikin neitsyt marian yrttitarha :D