Kuulumisia

Hei, nyt voi todellakin sanoa jo, että pitkästä aikaa. Ajattelin nyt kuitenkin tulla kertomaan siitä, mitä on tapahtunut blogihiljaisuuden aikana, vaikkei mitään suurta olekaan tapahtunut.
Hiljaisuuskin tulee jatkumaan, koska tällä hetkellä kaikki on taas niin sekavaa, kaikenlisäksi viimeinenkin kuvaajakaverini muuttaa eli en saisi edes ratsastusmateriaalia tänne (jos tätä nyt lukee joku tuttu, joka voisi joskus lähteä kuvailemaan, niin saa ottaa yhteyttä). Nyt on niin pimeääkin, koska pääsen vasta työharjoittelun jälkeen tallille ja kentät ovat jäätyneet koppuralle, joten kunnolla ei voi ratsastaa.

No mutta se siitä jaarittelusta, nyt olen tosiaan joululomalla, joka loppuukin ihan pian harmikseni. Olen viettänyt tämänkin loman poikaystäväni luona pohjanmaalla, tosin aatto oltiin kotonani ja piipahdettiin myös mummolassa, oli hauskaa.
Löysin täältäkin heppakaverin loman ajaksi, kyseessä on lämminveritamma Misty. Olen käynyt Mistyllä kolme kertaa, ensimmäisellä kerralla rungoton satula tuotti suunnattomia vaikeuksia. Tuntui, että satula keikkui, oli ihan vinossa, itse olin vinossa, mistään ei ollut tukea jne. Menin pääasiassa käyntiä, mutta myös jonkin verran ravia.
Toisella kertaa satula tuntui jo vakaammalta, tosin vieläkin epävarmalta ja vähän vinolta. Pystyin kuitenkin menemään jo paljon paremmin, enemmän ravia kuin edellisellä kerralla ja laukkaakin otin, vasempaan kierrokseen en juurikaan, kun se oli vielä sellaista honkotusta. Oikea laukka oli miellyttävä.
Kolmannella kertaa kenttä oli jäätynyt epätasaiseksi, joten siinä ei voinut mennä. Menin hiekkatiellä vähän käyntiä, mutta käännyin aika pian takaisin tallille ja menin kävelemään pellon reunaa, jossa tosin oli myös jäisiä kuoppia, joihin Mistyn jalka välillä upposi. En siis kovin kauaa viitsinyt ratsastaa, kun missään ei ollut oikein hyvä.
Misty on kyllä itsessään aivan tosi kiva hevonen. On eniten minun makuuni kuin muut lämpöiset, joilla olen mennyt. Reipas, eteenpäinpyrkivä, on heti kuulolla kun ottaa ohjat käteen. Veti kyllä aika etupainoiseksi, mutta sitä täytyy vaan itse ratsastaa ylöspäin.

Robinilla kävin ennen lomaani joka viikko, mutta kenttä on ollut siellä päin jo pitkään kova, eli en ole voinut mennä kuin käyntiä ja joinain kertoina muutaman pätkän ravia. Katriina on ottanut ratsastuskuvat, tai siis itse olen pysäyttänyt hänen kuvaamiltaan videoilta, mutta kiitos Kazzulle.

Tässä myös muutama kuva Tarasta ja Eetistä, kun käytiin murun kanssa ruokkimassa ne yhtenä lauantaina.