Mä haluun mun ponin takas. Ikävä ei mee pois, eikä mikään tuu koskaan korvaamaan Jentaa, mun elämäni hevosta. Sitä hevosta, jonka vaan kerran elämässään kohtaa. Se, jonka kanssa on yhtä. Se, jolle on luotu.
Mun hevostelu on vähän jäänyt viime aikoina. On ollu muuta, ja kun tuli liukkaat jne ja Taralla on kesäkengät. Tiistaina lähden vissiin pohjanmaalle, ja oon siellä (jos suunnitelmien mukaan menee) 6.1 asti. Sinä aikana musta kuuluu täällä blogin puolella tuskin mitään, vaikka ei nytkään oo kuulunut kyllä.
Sitten alkaakin jo työharjottelu, joten päivät saattaa pidetä entisestään ja ratsastukselle jää vielä vähemmän aikaa tuolla hämäryydessä. Toisinsanoen, en oikein tiedä miten mun ratsastuksen käy. En tietenkään haluaisi lopettaa tai pitää edes taukoa, mutta voi olla, että pakostakin joudun.
Okei, en mä tällä hetkellä taas tiedä oikein mistään mitään, kaikki on edelleen niin outoa ilman Jentsiä.
jenta oli kyl yks maailman söpöimmistä! ihana poni <3 voimia vielä:) toivottavasti asiat järjestyis!
VastaaPoistatotta puhut! <3 Ja kiitoksia Veera, toivotaan niin :)
PoistaMennään sit ensvuoden puolella taas yhessä tallille! Kyl sulle joku päivä varmaa sopii ehkä? :)
VastaaPoistaMennään ihmeessä! Kyllä taatusti sopii (:
Poista