On taas Joulukalenterin aika, tänä vuonna se painottuu luultavimmin vähän enemmän vanhoihin kuviin ja hetkiin.
Usein sanotaan, että varsinkin ensimmäiset tärkeät juhlapäivät oman rakkaan poismenon jälkeen ovat erityisen raskaita ja vaikeita, ja en voi kiistää etteikö esimerkiksi joulu tai aika pian sen jälkeen tuleva vuosipäivä pelottaisi mua. Perinteiset joulukuvaukset Jentan kanssa jäävät ottamatta, ei voi mennä hevostavarakauppoihin ostelemaan kivoja lahjoja ponittajalle, eikä antaa nameja joulukalenterista.
Vuosipäivänä ei voi tehdä koostevideota, jossa näkyisi entisiä ja nykyisiä aikoja. Ei voi kehittyä, ei voi olla yhdessä.
Näihin päiviin on kuitenkin vielä aikaa. Joulun odotus (ja oikeestaan mikään muukaan) ei tunnu enää samalta, kun jotain suurta puuttuu. Ei asialle tietenkään mitään voi, joten on vaan mentävä päivä kerrallaan eteenpäin, niinkuin tähänkin asti. Vaikkei aika haavoja paranna tässä tilanteessa, eikä kultaa muistoja, koska ne ovat jo itsessään niin kultaiset ettei parempia vois olla.
Kiitos kaikesta vielä Jentaseni, ehkäpä joskus taas kohdataan♥
Voii ;__; Olitte ihana pari! Muistan, kun viimevuonna kuvailtiin jotain jouluisia ponikuvia c: ..Oli kaunis teksti kyllä!!
VastaaPoistanawh, kiitos murppe! ;--; joo, mäkin muistan kaikkii meijän yhteisii talleiluja ja kuvailuja :3 kiitos kiitos vielä!
Poista