Tää suudelma viimeinen satuttaa [HEVOSPOSTAUS]

Elikkä siis tänään viimein teen sen toivotun hevoshistoria postaukseni :)

Hevoset tulivat elämääni jo ajoissa, sillä siskollani oli oma hevonen. Äitiäni hirvitti, kun siskoni vei minut aina säännöllisesti ratsastamaan (olin n. 3 vuotias), ja hevonen ei tosiaan ollut mikään pieni Shetlanninponi. Muistan kuinka jalkojani aina särki, kun tulin pois ratsastamasta.

huomatkaa hymy ;)

7-vuotiaana aloitin ratsastuksen Senjan Tallilla. Lempihevoseni oli Suomenhevonen Mertsi ( kuva ). Senjan Tallilla ratsastin 2 vuotta, kunnes muutimme pois Heinävedeltä.

Rebecca

Ensimmäisen kerran laukkasin Meiju- nimisellä ponilla,kun Heidi-niminen tyttö oli vienyt minut ja isosiskoni Tokkolan Tallille.( Meijun kuva)
Muutimme pois Heinävedeltä ja jatkoin ratsastusta Sallan Tallilla.
Ensimmäisen kerran siellä menin Ruusu-nimisellä shettiksellä. Vuonna 2005 sain ratsastaa ensimmäisen kerran Defa-nimisellä tori-hannover hevosella, josta tulikin suosikkini! Sen jälkeen meninkin aina Defalla, eikä minun edes talliin tullessa tarvinnut katsoa tuntilistaa.
Jossain vaiheessa ratsastin aina Ruusulla.
Aloin kuitenkin ratsastaa muillakin hevosilla, enkä mennytkään enää aina yhdellä ja samalla.

Defa

Jekku ja mie :)

Ensimmäiselle ratsastusleirille menin vuonna 2007, Wilhelmiinan kanssa. Leiri oli Lehtolan Tilalla, ja sain hoitsukseni Lajka-nimisen welshponin. Lajka oli hoitaessa tammamainen, joten leirin alussa arkailin sitä vähän.
Leirin aikana ratsastin kuitenkin usein Benny-nimisellä 120-senttisellä poniruunalla, joka oli juuri tullut tallille.Video Bennystä.

Benny

Lajka

Vuonna 2008 ratsastin 2 kertaa Starhillissa, kun suunnitteilla oli vaihtaa tallia. Samaisena kesänä menin sinne leirille, ja sainkin hoitohevosekseni vuonohevostamma Vuokon♥.
Leirille menin siis Mallen kanssa, hänen hoitohevosensa oli myöskin vuonohevostamma, mutta ei Vuokko vaan Usva.
Leiri oli mahtava! Paitsi, että sain estetunnille pv tamma Vestan (olin mennyt sillä ennenkin ja todennut ettei me tulla juttuun) ja koko ajan Vesta veti päätään alas, niin että ohjat hiersivät jokaiseen sormeeni veriset ja _TODELLA_ kipeät rakot. Tämän takia käytän aina hanskoja.
Leirikisat menin Eestinhevostamma Evalla ja olimme 7/10.

minä ja Neta

Vesta

Malle ja mie menossa yövaellukselle

Rispa

Eva

Sallan tallilla aloinkin ratsastaa Suomenhevosruuna Aatulla, ja siitä tulikin lempihevoseni. En jaksanut enää erikseen toivoa sitä tunnille, koska halusin mennä vain sillä ja aina, joten kerran kirjoitin toivomuslistaan Jenni - Aatu (Aina, jollei toisin mainita!) ja siitä lähtien sainkin hyvin usein Aatun :3

Vuonna 2009 menin ratsastusleirille Messilän Kartanon Tallille. Hoitoponikseni valitsin Tiger-rotuisen ruunan nimeltä Lucy. Kaikista mieluiten ratsastin kuitenkin Saksalaisella Risteytysponitammalla Hannah'lla. Hoitaessa se tosin pukitti päin (karsinassa), joten se piti aina viedä hoitopaikalle. Joka kerta, kun menin Hannah'lla, me hyppäsimme. Leirikisatkin menin sillä, mutta meidät hylättiin ponin kiellettyä 3 kertaa viimeisellä esteellä :'D Ei se mitään, poni oli silti paras!
Leirin jälkeen menin vielä Messilän Kartanon Tallille kahdelle ratsastustunnille, joista toisella menin Hannah'lla ja toisen menin Espressolla.

Hannah'lla hyppäämässä :)

Scoopy Doo

Lucy!

yöllä :D

 

Useimmat sanovat, että Aatu on todella helppo hevonen, mutta oikeasti se ei ole. Kun sillä ratsastaa yksin se näkee haamuja, säikkyy lintujen laulua, ihmisiä, koiria, ihan mitä vaan!

Se laukkaa todella nopeasti, jarrut ja ohjaus eivät ole huippukunnossa. Pukkeja tulee ja ympyrät ovat lähes mahdottomia. Hoitaessa se steppaa, kauhoo etujaloillaan. Taluttaessa se yrittää vetää puskiin.

Silti se on aivan mahtava hevonen, vaikka tunneilla se onkin aivan erilainen.

Kuitenkin meillä on Aatun kanssa joku kummallinen yhteys, uskoo ken tahtoo, mutta mun ei tarvitse yleensä kun ajatella että 'laukka' ja sillä sekunnilla hevonen on laukassa.

Nykyään olen myös alkanut ratsastaa FWB tamma Vannilla, sen lisäksi että vuokraan Aatua ja käyn sillointällöin ratsastamassa Lauran hevosella, Emmalla.

Aatun eka vuokrauskerta :)

Emma♥

Emma on todella mukava hevonen. Sillä on melkein aina kaviossaan joku temppu valmiina. Lähes joka kerta se pukittaa tai tekee jalkahypyn tai jotain muuta hauskaa :'D

Emmalla on tultu mentyä monta kertaa ja lähes aina saa yllättyä, kuinka se on kehittynyt.

Muutenkin se on luonteeltaan aivan mahtava!

Täytyy tietenkin kiittää Lattea, että hän antaa aina mun ratsastaa hevosellaan, eikä pelkää mun pilaavan sitä. ;)

Vanni♥

Vanni on aivan upea hevonen.Olen aina ihaillut sen kaunista väriä ja upeita askellajeja.

Vannista mulla onkin pysyvä muisto jalassa. Jokapäiväinen kipu ja ruma arpi. Sukulaiseni eivät voi ymmärtää kuinka arvostan Vannia ja haluan sillä ratsastaa, vaikka se potkaisikin mua ja jalkani murtui, mutta minä tiedän ettei se ollut Vannin syy, eikä se sitä tahalteen tehnyt.

Haluan ratsastaa Vannilla tulevaisuudessakin!

Ja jos nyt jäi mietityttämään, että mitä siskolleni (jonka ansiosta olen näin hevostunut!) kuuluu, niin voin kertoa, että hänellä on entinen kilpahevonen, Aranyos eli Hani.

Hamppu ja mie :) (2008)

Hevoset ovat suuri osa elämääni. Joskus kun masentaa hirveästi, voi mennä tallille katselemaan laiduntavia hevosia, tai hoitamaan niitä. Myöskin ratsastamaan, jos sattuu Lattelle silloin pääsemään. Tai istumaan hevosen selässä, sekin auttaa. Kuinka saa tuntea, että joku välittää ja kuuntelee.

Joskus sitä tietenkin tarvitsee (tai aina) ihmistenkin välitystä, mutta sitä onkin hankalampi saada, joten on mahtavaa, että voi mennä tallille ja saada siellä hevosilta lohtua!

Oma poni on aina ollut haaveeni, mutta ei se toteudu. Haaveet ovatkin oikeastaan turhia, koska eivät ne toteudu. Maailma on paha, sen kanssa täytyy vaan elää.

Tai no tietenkin joidenkin haaveet toteutuvat, mutta niin ei käy mun kohdalla. Oikeestaan kun mä rupeen ajattelee, niin huomaan etten oo onnellinen ikinä. Tai siis hetkittäin on iloa, mutta kun nyt aattelee niin onnellisuus on jotain, mitä mä en voi saavuttaa.

Tompalla ajamassa :)

Sain siis tutustua ajamiseen, ja ihastuin siihenkin! Haluaisin ajaa kovaa, kunnollisilla raviponeilla, kilpailla leikkimielisesti kaverin kanssa. Mutta kyllähän se on mukavaa, kun saa joskus Tompalla lyllertää, ilman mitään spurtteja.

Ilman näitä hevosia, elämäni olisi vielä köyhempää, enkä tiedä miten selviäisin siitä.

Ei sillä etten arvostaisi ystäviäni, mutta eivät he jaksa aina kuunnella mun valitusta, eivätkä haluaisi, että änkeisin joka päivä heille.

Käyn usein tallilla, koska se parantaa mielialaani.

Toivon, että saisin jatkaa näiden hevosten parissa olemista, ja eipä mua haittaisi, vaikka mukaan tulisi vielä joku uusikin kaviokas.