Mammat riivaa asvalttisoturii

Hellouta. Olin ratsastamassa Aatulla (Pinja oli Poltteel), ei sujunut. Ehkä se pelkäsi pimeässä mörköjä. Ratsastin vaan hetken, koska mä en jaksanut alkaa ratsastaa sitä kunnolla, että oisin saanu laukattua. Ei huvittanut.
Mä en jaksa. Mua inhottaa vastoinkäymiset.
 Ja tää mun asenne, nyt oon nimittäin niin siinä pisteessä, että jos tapahtuu yksikin vastoinkäyminen, joku asia, olkoon iso tai pieni, menee jotenkin miten sen ei kuuluisi, niin mä luovutan. Ahdistun. Annan olla. En jaksa korjata asioita. En jaksa miettiä miten niiden kuuluisi olla, mitä mun täytyisi tehdä.
Ei hyvä, tiedän sen itsekin. Näin asia vaan on, pakko elää sen kanssa.
AAARGH! >.<'

Mä en halua opiskella, mä en halua ratsastaa hevosilla, jotka ei mene niinkuin unelma, mä en halua olla yksin, mä en halua ajatella miten kuljen talvella kouluun, mä en halua olla kotona, mä en halua syödä kokoajan, mä en halua valmistautua koeviikkoon, mä en halua mennä sairaalaan.

Silti mun on pakko.



Yks hyvä asia sentään. Postissa tuli paketti, jossa oli 5 kiloo suklaata, Milkaa! Saksasta Mindy lähetti♥
Lisäks sain pari muutakin syndelahjaa, mutta niitä en paljasta, näätte itsekin vielä. ;)

Ne oikeasti iloiset hetket.. ♥