Moikka!
Tein tänään hianon videon, jaksoin kerrankin panostaa kunnolla, ja tekemiseen menikin kauan. No, lopulta kun olin valmis, ja tallentamassa videota koneelle, päätti herra tietokone seota, ja video sitten hävisi bittiavaruuteen.
Jee.
Elikkä tänään hypättiin Jentan kanssa pitkästä aikaa. Laitoin kaksi estettä, punaisessa oli kaksi puomia ja sinisessä yksi. Toinen oli R'ssä ja toinen S'ssä.
Aloitettiin 40cm korkeudesta ja lopulta tultiin 70cm pari kertaa. Ilman mitään ongelmaa! Ponittaja näytti tykkäävän, korvat hörössä pomppi ja iloisesti imi esteille, mutta kuitenkin pysyi hallinnassa.
Jenta on paras♥
Lopulta Mage (Niina) sai vielä ratsastaa, kun itse kantelin tolppia ja puomeja pois. Meni ihan hyvin, Jenta kylläkin tapansa mukaan yritti jotain sählätä ja päättää reittejä itse.
Lopuksi menin vielä heidän edelleen juoksemaan ympyrää, jotta Niina sai ravatakin hieman.
Eilen ratsastin kuolaimettomilla, ilman satulaa ja keskityin ohjailemaan lähinnä painon avulla. Sujui tosi hyvin. Pystyttiin laukkaamaan jopa ympyrää ilman ohjalla kääntämistä. Se tunne oli jotain parasta, kun laukattiin ympäri maneesia, ilman käsiä. Tiesin ponin kuuntelevan, tuntui kuin olisimme olleet yhtä. Luottamus.
Pahoittelen tätä postaustahtia, ja sitä että tämäkin oli aika vähäteksteinen kirjoitus. Ei nyt vaan oikein kirjoitus suju, eikä ole jaksamusta siihen... Tai oikeastaan paljoa mihinkään muuhunkaan.
Kaikki tuntuu tosi stressaavalta juuri nyt.
Kouluhommia olisi niin paljon tehtävänä, mutta en jaksa välittää niistäkään. Mutta sitten vaivaa kokoajan se ajatus, että mitä kaikkea pitäisi tehdä. Hirveen vaikeeta vaan saada mitään aikaiseksi.
Sama on vähän tän bloggailunkin kanssa, että joutuu pakottamaan itseään, että jaksaisi tulla päivittelemään.
Ei tämä kyllä nyt niin sellaista pakkopullaa ja stressaavaa ole kuin vaikkapa noi koulujutut, mutta kummiskin.
Mun ajatukset on ihan sekaisin. En saa tolkkua itsestäni. En tiedä mitä haluan, vai haluanko edes mitään.
Jotenkin silti tuntuu, että muserrun kaiken alle. Tekisi mieli jäädä nukkumaan, kadota, ottaa lomaa itsestään ja kaikesta. Sairaslomaa elämästä.
Pakko silti sinnitellä. Vaikkei haluaiskaan. Tai jaksais. Mut on vaan pakko.
Vaikka loppupeleissä pakko on vaan kuolla.
Kiva postaus! Mut siis.... mulla meni ihan kylmät väreet ku luin ton viimesen jakeen sun tekstistä.
VastaaPoistaMulla on ihan sama fiilis :S Outoa koska mä oon yleensä aina ilonen ja nyt yhtäkkiä kaikki on muuttunu ja mä en tiedä miksi. Parin kuukauden ajan mulla on ollu juurikin tollanen fiilis, ei motivaatiota yhtään mihinkään, väsynyt olo vaan ja haluaisi vaan nukkua.
Tosi moni tullut kyselee miksi käyttäydyn ihan oudosti, kamalinta on että en yhtään tiedä itsekään :( Kaikki epäilee burn outia eli loppuunpalamista ja sitä se kai sitten on. En vaan tiedä miten siitä "parantuu".
Hei sori mun avautuminen! Oon niin väsyny tähän väsymykseen ja toi teksti todellaki pysäytti lukee. Voimia sulle!
Anonyymi - mukava,kuulla että tykkäsit!
VastaaPoistaJa joo, joskus sitä käy just noin.Että muuttuu ilman syytä. Itsellänihän on masennus, ollut 3 vuotta, joten tiedän näiden olojen johtuvan siitä.
Kannattaa mennä puhumaan jollekin ystävälle/aikuiselle/ammattiauttajalle, jos siltä näyttää, ettei tilanne vaan pääsisi etenemään ihan monivuotiseksi helvetiksi.
Myös musiikin kuuntelu auttaa ainakin itseäni, esim. koulussa välitunneilla tai kun teen tehtäviä.
Oma strategiani on kylläkin lakaista kaikki asiat maton alle, eli sulkea silmäni kaikilta velvollisuuksiltani.
Vaikka tottakai ne silti stressaavat...
Kannattaa vaan yrittää hoidella niitä hommia vähän kerrallaan, ettei kaikki hommat sitten kasaudu yhdeksi päiväksi.
Itse tiedän hyvin mitä on olla väsynyt väsymykseen. Niin usein vaan tuntuu siltä, ettei jaksais mitään. Haluaisi pois, muttei voi poistuakaan, koska täytyy ajatella ystäviä ja muita läheisiä.
Täytyy vaan sinnitellä, yritä sinäkin löytää keinoja, jotka auttavat sinua. Jotain mukavaa tekemistä, usein siinä on se, että kunhan vaan ensiksi saa itsensä potkittua tekemään jotain, niin huomaa ettei se nyt niin kamalaa olekaan.
Jajuu, muhun saa kyllä ottaa yhteyttä, jos tuntuu että tarvitsis puhua jollekin :)