maanantai 20. elokuuta 2012

Lohduttava olento


Hej.

Oon varmaan menossa väärään suuntaan. Toivottavasti en kuitenkaan kovin pitkäks aikaa.

Tänäänkin, kun menin tallille, niin oli ihan hirvee sellanen ahdistunut olo. Siinä vaiheessa mä päätin, että jos menen ratsastamaan, niin sitten ihan kevyesti hissuttelemaan, jotta tulisi itsellekin rauhallinen, turvallinen ja hyvä olo.
Aluksi menin Jentan aitaukseen hoitamaan sitä pientä höpönassua. Tänään poni oli hyvällä tuulella. J höpläs mua turvallaan; milloin naamasta, milloin kädestä ja milloin hiuksista. Muutenkin pusuteltiin paljon, kun kerta molemmat oli sitä mieltä, että tänään se on ihan okei.
Yrittipä poni rapsuttaa mua, niinkuin hevoset keskenään tekee. Onneksi sentään tiesi, että hampailla ei kosketa. Tai en tiedä tiesikö, vai johtuko vain siitä, että väistin, jos vaikutti siltä että tulee hampaat vastaan.
Kyllähän siitä heti piristyy, kun rakas huomioi, omalla tavallaan, niin lohduttavasti.

Suitsin ponin ja lähdettiin maneesiin. Pääsin vaikeuksien kautta ponin selkään ja sitten me käveltiin siinä. Hitaasti. Tunsin Jentan liikkeet, pehmeän matelevan käynnin. Lämpimän selän.
Ehkä olis ollut hienompaa, jos oltais menty jossain kukkulalla. Mutta maneesi kelpas hyvin.
Ravattiin. Jentan ravi on vaan niin mahtava. Varsinkin ilman satulaa, kun löllöttelee. Tai vaikka menis vähän kovempaakin.
Sekin toi lohtua, kun sai tuntea vauhdin, mutta niin eleettömästi. Niin paikalla pysyen.
Tehtiin siirtymisiä ja ympyröitä. Välillä löllötellen, välillä kauniisti muodossa ja reippaassa ravissa.
Oltiin siellä ehkä puol tuntia. Ei keretty laukkaamaan, kun siellä alkoi sitten tunti.
Mutta ei se meitä haitannut. Meillä oli mukava ja rento ratsastuskerta.

Jenta pääsi takaisin aitaukseen. Harjasin ponin. Ja J seuras mua, kun kävelin sen aitauksessa. Tai pysähdyin. Kerran se jäi jonnekin seisoskelemaan hieman pidemmäksi aikaa, en edes kääntynyt, mutta hetken päästä kuulin, että se oli tulossa luokseni. Kohta tunsinkin jo lämpimän ilman niskassani, turpavärkin hiuksissani.

Täytyi lähteä. Poni kurkotteli vielä aitauksestaan ja katsoi perääni.


Uijuijui, pieni mamsterini♥



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)