Heippa. Tänään sitten paketoin Latten lahjat (tai Jori Skumpan, kummin vaan ;D) ja se paketointi kusas aivan vitusti, kuten itse lahjatki kortista puhumattakaan!!! >.< kauheet omatunnon ahistukset ku on nii surkeet lahjat, nyyh :(
Seuraava aihe onkin vakavampi. Meinaa meidän pikku Obsi-koiramme (katso lisää välilehdestä "Lemmikkini") oli tänään leikkauksessa.. Kävi sääliksi ja oksetti, kun näin äiskän kantavan sitä autosta sisälle ja huomasin valtaisan ompeluhaavan (joka oli tietty ommeltu kiinni) ja pienen koiran verentahrimat tassut ja massun. Siinä Obsi sitten kuorsasi usean tunnin, kunnes pikkuveljeni kertoi minulle, että koira on hereillä ja minä ilmoitin äiskälle.
Obsi toljotti tietämättömänä pienillä mulkosilmillään seinään ja näytti hyvin hämmentyneeltä. Äiskä laittoi sille kaulurin ja silitti sen päätä varovasti.
Minä hain lisää pyyhkeitä, sillä koira tärisi aivan hillittömästi.. Sinne se jäi tärisemään, kun minä tulin koneelle.
Ette arvaakkaan kuinka sydäntäsärkevä näky on nähdä pieni perheenjäsen verisenä, tärisevänä, hämmentyneenä ja kipeänä... Aijjaij.. En olis kyllä arvannut, että tuntuis tältä, koska en ikinä ole Obsin kanssa niin kauheasti aikaa edes viettänyt (olen kyllä opettanut sille mm. käskyn 'maahan'), mutta tää tunne on aivan kauhee! Sydäntä puristaa... Vaikka täytyy vaan olla vahva ja ajatella, että se on vahva tyttö ja selviää tuosta kyllä.. Se tulee kuntoon ja sitten voimme taas leikkiä yhdessä.
Jotenkin ehkä on parempikin, että menen huomenna Lattelle.. Ettei tarvitse nähdä tyttöä tuossa kunnossa... Mutta en olis välttis sitä tänäänkään halunnut nähdä.
------------------------------------
No, mutta kirjoittelen sitten lauantaina tai sunnuntaina seuraavan kerran, siihen asti, kommentoikaa ja lukekaa vaikka vanhoja postauksia sekä katsokaa videoita :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, Jätä siis rohkeasti kommenttisi! Pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin. Kommenttien jättäminen on myös helppoa; ei tarvitse olla rekisteröitynyt, eikä ole sanavahvistusta. :)